Millä silmällä

Saitti jota olen käyttänyt vuosikausia tuli vastaan töissä. Vaatimusmäärittely läpiluettuna suunnittelimme ja funtsasimme. Hyviä ideoita tuli.

Kotona illalla kun taas kävin katsomassa kyseistä palvelua tajusin miten eri silmin katson sivustoa käyttäjänä. Työsilmät ja vapaa-aikasilmät. Suunnittelija ja käyttäjä. Kuin kaksi täysin eri henkilöä.

Sinänsähän tuossa ei ole mitään uutta. Suunnittelija ei ole kohderyhmän edustaja. Kuten ei ole asiakaskaan. Tämänhän ymmärtää jokainen. Mikä siis silmissäni, paitsi niiden niiden minimaalinen värivirhe, tekee asiasta kirjoittamisen arvoisen?

Yllätyin miten eri tavalla vapaa-ajalla olen esimerkiksi täysin jättänyt huomiotta palvelun päänavigaation, joka työaikana saittia katsoessani on oikein optimaalisesti sijoitettu, iso ja värikäs ja juuri semmoinen joka varmasti näkyy. No eipä ole näkynyt.

Hassuinta tässä oli se että tajusin asian vasta seuraavana päivän töissä. Vasta seuraavana aamuna ymmärsin etten kotona koskaan ollut tajunnut palvelussa olevan päänavigaatiota. Ja minä kun mielestäni osaan katsoa.

Tästä revelaatiosta hämmentyneenä aloin tutkimaan asiaa. Kaivoin suurennuslasini esiin ja nostin aivot pöydälle. Missä vika? Ahaa!

Käyttämäni palvelu on nyt kolmannessa versiossa, laskien siitä kun minä siihen ensimmäisen kerran tutustuin. Tottahan se nyt paljon kivemman näköinen ja monipuolisempi kuin se perin raaka härpätin joka alkuaikoina tuli vastaan. Mutta minä opin käyttämään sitä raakiletta. Siellä oli mielestäni juuri ne palvelut joita tarvitsin. Ei montaa, mutta ne olivat ihan käteviä, ja niinpä olen niitä käyttänyt siitä lähtien.

Nyt vain on niin että jokainen muutos joka palveluntarjoajan puolelta on tehty on ollut iso muutos. Uusi upea visu. Uusi mahtava rakenne. Lisää sälää.

Nämä isot muutokset ovat sekoittaneet minun normaalia palvelun käyttöäni. Olen ärsyyntynyt siitä että minulla menee aikaa etsiä ne toiminnot joita olen tottunut käyttämään. Niin ärsyyntynyt että en sitten edes viitsi katsoa mitä muuta saitilla on. Pari isoa muutosta ja minä olen ihan out.

Vanhat toiminnot eivät muuttuneet, ja miksi olisivat — if it ain’t broken, don’t fix it, mutta ne eivät myöskään ohjaa millään tasolla tutustumaan uuteen. Eli koko paketti on siis jotenkin purkkaliimattu kasaan. Hallitsematon kokonaisuus.

Palautin aivot takaisin oikealle paikalle ja laitoin suurennuslasin omalle paikalleen, suuren tammiseen kirjoituspöydän laatikkoon.

Yleensähän sivustot olla lilluvat netissä kunnes joku huomaa että niille on jotain tehtävä tai firman brändi päivittyy. Kun muutetaan niin muutetaan kaikki. Visut, logot, värit ja rakenne. Uusi upea palvelu jossa kaikki on tuliterää ja timmiä.

Suuret muutokset ovat riski bisnes ja voivat karkoittaa käyttäjiä tai sekoittaa heitä turhaan. Change is good, m’kay? On. Etenkin jos muutos on parempaan päin. Mutta kohtuus kaikessa, etenkin jos palvelua käyttää jo joku.

Kun valo syttyy, ei vaan ymmärrä, sitä oikeasti tajuaa että Good Designers Redesign, Great Designers Realign.