skrubu

Krp otti uusia epäselviä lääkekuolemia tutkintaan

Keskusrikospoliisi (kpr) otti tutkintaan vielä [...]

Rikoskomisario Olli Töyräs kertoi kpr:n saaneen [...]
–
hs.fi

(Lihavointi omani)

Neiti Kevät näyttää tulleen kaupunkiin ja menneen talven lumet ovat menneen talven lumia. Ilma lämpenee. Linnut laulavat ja kadut puhdistetaan hiekasta. Aika katsoa alaspäin: nenä kääntyy kohti jalkoja ja silmät tutkivat sitä mitä jalkoihin laitetaan. Tämän viikonloppuvitosen on laatinut Marjut ja teemana ovat kengät.

1. Missä vaiheessa kevättä voi siirtyä käyttämään kevät/kesäkenkiä talvikenkien sijaan?
2. Mitkä ovat hyvien kenkien tunnusmerkit?
3. Minkälaiset kengät ostit viimeksi ja milloin?
4. Huollatko kenkiäsi (pesu, lankkaus, kiillotus, harjaus)?
5. Minkälaiset ovat lempikenkäsi? Malli, merkki, väri?

Voit vaikuttaa Viikonloppuvitoseen lähettämällä kysymysvinkkejä tai esimerkiksi julkaistavia kuvia vitosista (150×150px: jpg,gif, png — ei animaatiota) osoitteeseen vitosvinkki (ättä) skrubu. Net.

Täti Pensiö kirjoittaa puhelinluetteloista hyvin samaa kuin mitä minä olen ajatellut: Taas roskaa luukuista sisään.

Onko puhelinluetteloiden taittaminen, painaminen, paketointi, mainostaminen ja pakkosyöttäminen oikeasti kannattavaa bisnestä?

Pimpelipompeli!

Pyhien jälkeinen arki saapuu sovinnaisesti raiteelle kaksi. Astukaa kyytiin harmaisiin vaunuihin: matka kohti vääjäämätöntä päätepysäkkiä jatkuu.

Vardagen avgår från spår två. Konventionell resa!

Pimpelipompeli!

With its dark-wood beams, cushion-strewn benches, dim yellow lighting and shelves crammed with cooking implements, La Provence makes a good fist of passing itself off as a French country kitchen.
–
Lonely Planet, Prague city guide

Tämän meemin (via, via, via) ohje on:

1. Nappaa sinua lähimpänä oleva kirja, oli se sitten mikä hyvänsä.
2. Avaa kirja sivulta 123.
3. Lue kuudes lause.
4. Kirjoita se blogiisi.

Sidubara. DPRP vet berätta att Dream Theaters Dark Side Of Moon är på kommande. Bonusskivan innehåller även andra Pink Floyd covers.

Bör införskaffas.

Ylläs. Helsingistä kesti minuutilleen kaksitoista tuntia päästä perille autolla. Tiet olivat lumettomat ja sää mitä mainioin. Minäkin ajoin osan matkaa. Taisi olla ensimmäisen kerta ratin takana ainakin pariin vuoteen. Täyteen ahdettu Ford Maverick, citymaasturi. Cruise control. Tasaista menoa.

Perillä mäet olivat hyvässä kunnossa. Meikäläisen kunto ei niinkään. Kolmantena päivänä maitohappomarinoidut läskit, jotka myös jalkoina tunnetaan, huusivat jo Hoosiannaa. Eivät kuitenkaan ajankohtaan kuuluvan teologisen ylösnousemuksen vuoksi, vaan oman pakanallisen alastulemiseni. Ankkurihisseissä polvet yhtyivät valituskuoroon. Monoissa jalat olivat valittanet jo ensimmäisestä noususta asti. Niistä en välittänyt.

Veri olisi viimeisen laskun jälkeen vielä vetänyt mäkeen mutta liha ei totellut. Minttukaakao terassilla päätti tämän talven hiihtosesongin. Aurinko yritti pilviharson takaa, mutta eipä sekään oikein jaksanut.

Mitäs muuta? Ruokaa ja juomaa. Mukavaa seuraa. Kaikkea sitä mitä voisi odottaakin, mutta joka aina on yhtä ihanaa. Elämän pieniä hienoja hetkiä.

Unohdin kirjoittaa talon vieraskirjaan kiitokseni. Anteeksi.

Tätä kirjoittaessani matkaamme etelään päin kaksykköstä pitkin, kymmenisen kilometriä pohjoiseen Torinosta. Eiku Torniosta.