Piippauksia ja pausseja

Bussi saapuu pysäkille, ajaa tavalliseen tapaan reilusti ohi ja pysähtyy. Ovet aukeavat ja jengi velloo sisään. Buscomin musta lukijalaite piippailee ja vilkuttaa valojaan ihmisten vilauttaessa sille matkakorttia. Piip. Piip. Piip.

Jono liikkuu tasaisesti kunnes joku jolla ei ole matkakorttia pysäyttää ihmisvirran.

Olen useasti ihmetellyt miksi rahalla maksaminen pitää hoitaa kuskin takaa. Ihan kuin maksajalla olisi kiire. Maksaja antaa rahansa kuskille ja jää odottamaan lippua siinä missä käytävä kapenee ja istumapaikat alkavat. Tämä tukkii tehokkaasti muiden kulun.

Miksei maksua voi suorittaa siinä kuskin oikealla puolella niin että muut mahtuvat ohi?

Ajattelevatko nämä kiireisen oloiset henkilöt että ovat vähemmän tiellä kun pyrkivät mahdollisimman kauas kortinlukijasta? Miltäköhän kuskista tuntuu ojentaa lippua jonnekin selkänsä taakse?

Ei tämä ole mitenkään hirveän ärsyttävä asia. Kunhan nyt vain jäin miettimään. Vähän samalla tavalla kun jään miettimään kaikkia niitä hassuja tapoja joilla ihmiset näyttävät matkakorttiaan lukijalaitteelle.

Jotkut vanhemmat ihmiset näyttävät sitä kuin näyttökorttia kuskille: hyvin selvästi ja pieteetillä. Piip. Joillain se on käsilaukussa tai repussa ja he heiluttavat joskus yllättävän isojakin käsilaukkujaan tai reppujaan lukijan edessä etsien sitä oikeata kohtaa. Joskus tuskastuttavan pitkään. Laite joko päästää heidät istumaan, piip, tai sitten heidän on kaivettava kortti esiin. Sitten on niitä jotka eivät tiedä mihin kohtaan matkakorttia pitää vilauttaa ja nämä ihmiset hivelevät kortillaan lukijalaitetta. Ylhäältä alas, oikealta vasemmalle, maagisia taikasauvaliikkeitä kunnes laite herää henkiin. Valo vilkahtaa. Piip.

Paljon erilaisia tapoja. Paljon erilaisia ihmisiä.

12 thoughts on “Piippauksia ja pausseja

  1. Turussa jopa toimii kohtalaisen hyvin tuo rahalla ja kortilla maksavien karjaerottelu. Tosin eihän moinen toimi koskaan silloin kun on ruuhka, ja/tai kiire.

    Mikä on takasauva, haluanko edes tietää? ;)

  2. Vaikka et haluaisi tietää, kerron sinulle että takasuva on kirjoitusvirhe ja se on nyt korjattu.

  3. Kokeileppas pni olla joskus tovi ilman tuota laitteelle osoitettavaa korttia ja maksa “näppärästi” rahalla matkasi. Se on meinaa niin äärimmäisen ahdistavaa nykypäivänä seisoa siinä ns. muiden matkan tukkeena.

    Miksei asiaa voi ajatella niin, että KAIKKI bussiin pyrkivät, menevät sisään jonon osoittamalla vuorolla. Eli jos seisot käteisellä maksavan takana, odotat rauhallisesti omaa vuoroasi ja nouset bussiin sitten kun se on sinun kohdallasi mahdollista, etkä suinkaan edes ajattele ryntääväsi maksavan ihmisen ohi. Bussi kyllä odottaa. Siellä on nyt vielä niin kiva sääkin, että mielummin sitä ulkona seisoo kuin istuu vebaston kupeessa hikisessä bussissa!

  4. Olen minä maksanut käteisellä, viimeksi vähän aikaa sitten kun kortista loppui matkustusvoima. Ei se niin ahdistavaa ollut. En seisonut jonon tukkeena.

    Mun mielestäni matkorttilaiset saisivat mennä ekaks bussiin ja viimeisenä tulisivat rahalla maksajat, vaikka jopa eri jonot. Tai ehkä jopa eri bussit! Jokin luokkaero pitää olla meidä ja muiden välillä ;)

  5. En minäkään ärsyyntynyt ole mutta tarkkailen ihmisten tapoja huvikseni. Jännää miten samat ihmiset tekevät samat asiat samoilla tavoilla. Esimerkiksi bussiin mentäessä minulla on aina lippu valmiina kädessäni ja eräs ystäväni alkaa vasta etsiä omaansa taskuista tai laukusta kun ollaan jo leimauslaitteen edessä. Aina. Tai no ei ihan aina. Joskus kehoitan häntä etsimään lippunsa etukäteen. Tuntuu vaan vähän hölmöltä aikuista neuvoa. :)

    Jotain järjestelykyvyn puutetta noissa bussien touhuissakin kyllä on. Mutta ehkä enimmäkseen meissä ihmisissä…

  6. Koettua: Bussin lähtöön on 5 minuuttia. Kukkaro on tyhjä. Etsit pankkiautomaattia. Sellainen on… jossakin. Et edes tiedä, missä. Ryntäät pankkikortin kanssa bussille. (Ainakin pitkän linjan busseissa tämä on mahdollista.) Mutta. Kuskin laite ei hyväksy korttiasi. Kuski yrittää uudestaan. Ja uudestaan. Seisot ja hikoilet. Tunnet vihaiset silmät niskassasi. Koko jono läähättää takanasi ja toivoo, että olisit kuollut (jonnekin muualle). Lopulta kuski sanoo: – Mene sitten ilmaiseksi. Kipität huojentuneena penkillesi ja odotat, kun kuski purkaa perääsi keräämäsi jonon. Senkin sika.

  7. “Turussa jopa toimii kohtalaisen hyvin tuo rahalla ja kortilla maksavien karjaerottelu.”

    Turussa se toimii siksi, että kortin lukulaite on kuskin takana, kätevästi oviaukon vasemmalta laidalta sisään astuvien ulottuvilla. Rahalla maksavat ovat oppineet nousemaan sisään oikealta puolelta. Sen sijaan Helsingin busseissa lukulaite on oven oikealla puolella, joten myös kortillisten on noustava sisään oikealta.

    Sen lukuvehkeen kenties typerin ominaisuus on sen alueen pienuus, joka korttia varsinaisesti lukee. Korttia saa heilutella edestakaisin, ennenkuin mitään tapahtuu ja varsinkin jos yrittää samalla painaa jotain laitteen nerokkaasti numeroiduista napeista, homma mutkistuu entisestään.

    Ja ratikoissa kortilla maksaminen vasta hauskaa onkin, varsinkin ruuhka-aikaan, koska lukulaite on ovelta katsoen käytävän toisella puolella.

  8. Kuka ratikassa jaksaa piippauttaa? Ai niin, juu, ne joilla ei ole kortilla aikaa vaan rahaa tai matkoja.

Comments are closed.