En ymmärrä

Mikä tuo tuommoinen epä-valokuva on? Ei kai kuvasta tule valokuvaa vain siksi että sen ottaminen/tekeminen seuraa jotain sääntöjä?

Itse olen aina kuvitellut että valokuva on nimenomaan valon avulla tehty kuva. Mielestäni ei ole väliä onko kuva kameralla otettu tai pimiössä valmistettu, käyttäen hyväksi valolle herkistettyjä kemikaaleja, digitekniikkaa tai vaikkapa fotosynteesiä.

Sittenhän sisällön suhteen on, kuten muissakin taiteenlajeissa, kaikenlaisia sääntöjä. Ja mitä minä nyt ymmärsin tuosta non-photography.comista niin siinä on kyse juuri siitä että romutetaan säännöt, tehdään niin kuin huvittaa. Tunne on tekniikkaa tärkeämpää. Sisältö ennen sääntöjä. Saitilla esitetyt kuvat ovat juuri semmoisia, ja ne ovat mielestäni kivoja.

Ehkä ymmärtäisin paremmin jos se olisi no-rules photography, tai ehkä jopa don’t-take-it-too-seriously photography.

16 thoughts on “En ymmärrä

  1. Vai että epä-valokuvia, hah. Nuohan on hyvin trendikkäitä kuvia, joissa on hyvin vahva fiilis. En nyt jaksanut plärätä kaikkia jenkkisaitin kuvia, mutta niissä mitä näin on vahvat, hallitut sommitelmat ja hallittu valon käyttö.

    Toi Forsgårdin versio ei ole lainkaan niin vahva. Kaverin pitää poisoppia vielä aika tavalla.

  2. Mä en edes halua tajuta koko sääntö/säännöttömyys-asiaa. Enkä myöskään sitä, että miksi pitää sanoa “rikkovansa” jotain veteen kirjoitettuja sääntöjä.

    Lueskelen kyllä paljon foorumeita, mutta aina kun alkaa haiskahtaa säännöltä, skippaan heti. Ajatuskin ahdistaa. Kuva on hyvä, jos se näyttää hyvältä. Ei muuta.

    Asenteeni kumpuaa äänityshommista. En ole ikinä tajunnut sielläkään, että joku kehuu rikkovansa sääntöjä, joita ei ole ikinä ollutkaan.

  3. Säännöt eivät sellaisinaan ole mielestäni pahasta. Esimerkiksi improvsoinnissa mielestäni on tärkeä tuntea säännöt ettei homma mene ihan sattumanvaraisuuteen, niin että pystyy analysoimaan tekemisensä. Toinen juttu sitten on miten orjallisesti seuraa sääntöjä — josko ollenkaan.

    Mutta siinä olemme ihan samaa mieltä että kuva on hyvä jos siitä pitää. Tekniikasta tai säännöistä riippumatta.

  4. Mutta onhan noilla sääntöjä, ja paljon onkin:

    http://www.nonphotography.com/Whatis/about.html

    Noin muuten kuulostaa aika hupaisalta, että tyyppi on nyt tajunnut, että valokuvia voi ottaa siihen tyyliin kuin maailman miljoonat lomakuvaajat ottavat. Itse en kyllä pidä siitä, että termi “valokuvaus” omitaan tuolla sivustolla varsin suppeaan käyttöön.

  5. On yllättävän vaikea päästää irti säännöistä kun ne on oppinut. Itselläni kolmen ja puolen vuoden intensiivisen klassisen valokuvan nimeen vannominen oli yllättävän vaikea karistaa harteiltaan. Enkä ole siinä ihan vieläkään oikein onnistunut. Mutta teen parhaani. Kuitenkaan unohtamatta juuria.

    Luulen että tuo non-photo on jonkun ahaa-elämyksen inkarnaatio. Jostainhan muutoksen on lähdettävä liikkeelle. Ja netissä on helppo julistaa :)

    Historiahan on täynnä kaikenlaisia valokuvausmanifesteja. Esimerkiksi f64-ryhmä (mm. Weston ja Adams) taisteli piktorialistien pehmeitä ja unenomaisia kuvia vastaan äärimmäisellä syvätarkkuudella. Westonin kerrotaan käyttäneen jopa sulkijaa 256, mutta se oli (olen näin ymmärtänyt) nykystandardin mukaan kuitenkin ‘vain’ f64.

    Suurin ero non-photon ja f64:n välillä on kai se että jälkimmäisen jengi koostui aikansa mestareista.

  6. Sivuilla esiintyvän kirjoittajan nimen akronyymi on Natsi, joten hän varmaankin rakastaa mielivaltaisia sääntöjä.

    :)

  7. Kukas se olikaan se katukuvauksen mestari jolla pimahti? Kaveri vei sattumanvaraisuuden niin pitkälle että ajeli autollaan ympari kamera ikkunasta sojottaen. Hänen kuoltuaan jäämistöistä löydettiin tuhansia rullia kehittämätöntä filmiä.

    Kuvia voi tehdä monella tavalla. Tärkeintä on se miten ne esittää. Noissa jenkkisaitin kuvissa alkaa aika pian rasittaa korostettu ‘sattumanvaraisuus’; perforaation jäljet, naarmut ja läiskät. Loppujen lopuksi lopputuloksena on sarja estetisoivia kuvia joissa tärkeintä tuntuu olevan pinta. Tylsää.

  8. No mutta sehän oli Garry Winogrand.

    Sattumanvarainen kuvien näpsiminen on kivaa, koska omien sellaisten kuvien näkeminen ekaa kertaa on aina yhtä iso ylläri :) Sattuma on jännä kaveri, joskus paha joskus hyvä. Oikea sattuma siis.

  9. Nimeenomaan nuo ovat korostetusti valokuvia, koska ne ovat luetavissa vain oman mediansa kautta. Aika usein taiteessa, tai miksi ei muussakin, viattomuuteen pyrkiminen johtaakin päin-
    vastaiseen lopputulokseen.

    Antakaa kamera kuusivuotiaalle, ja saatte sellaista sattumanvaraisuutta ja yllättävyyttä aiheen valinnassa että kompositioissa att du blir grön av avund.

  10. Jep, lapset ovat lyömättämiä valokuvaajia yllättävyyden ja sattumanvaraisuuden suhteen.

  11. “No mutta sehän oli Garry Winogrand.”

    Tuosta hepustahan olisi mukava lukea enemmänkin. Itse olen välillä kuvaillut auton ikkunasta. Itselläni ei ole korttia, älkää peljätkö. Mutta siis tuosta linkistä en päässyt mihinkään, täytyypi googlata.

    Kaverin sukunimi oikein huutaa pimahtamisen väistämättömyyttä. Täältähän löytyy paljon näitä nimienteellisiä :)

  12. Autosta käsin valokuvaa myös newyorkilainen taksikuski David Bradford, jonka Drive-By Shootings-valokuvakirja on täynnä kuvia, joista useimmat vaikuttavat helposti yksittäisinä pelkiltä satunnaisilta ja kokemattomilta räpsyiltä (epävalokuvilta?), mutta yhdessä ne muodostavat aika vahvan kokonaisuuden. Pidänkin kirjasta juuri siksi, että siinä päärooliin lopulta nousee juuri New York, eikä kuvien säännöistä piittaamattomuus.

  13. Ihan mukavan näköistä katukuvausta. Videot eivät lämmittäneet mieltä, vaikka ovat aika hauskoja kun niitä laittaa monta pyörimään samanaikaisesti.

Comments are closed.