skrubu

Näihin aikoihin Viikonloppuvitonen täyttää pyöreät 0,5 vuotta. [Puol' onnee vaan! {voi kts}]. Siksipä on aika udella Viikonloppuvitosesta. Kerro kerro…

1. Mitä jos Vitonen ilmestyisikin lauantaisin?
2. Onko Viikonloppuvitosen kuvituksessa ollut jotain joka on jäänyt mieleen?
3. Sanos ny ihan suoraan mitä mieltä olet ollut näistä kysymyksistä!
4. Ihanko totta?
5. Mitäs sinä haluaisit kysyä? Haluatko lähettää terveisiä?

Voit vaikuttaa Viikonloppuvitoseen lähettämällä kysymysvinkkejä tai esimerkiksi julkaistavia kuvia vitosista (150×150px: jpg,gif, png — ei animaatiota) osoitteeseen vitosvinkki (ättä) skrubu. Net.

Kauppalehti Onlinessä tuli vastaan tällainen mainos (png, 4,4 kb) joka näyttäisi olevan plagiaatti tästä mainoksesta, joka kommenttien mukaan on plagiaatti jostain toisesta. Hyvät ideat ovat tehty varastettaviksi.

Jag skaffade mig igår en extra extern hårdskiva för att ha som backuputrymme. Jag har redan en, men det är ju inte precis backup att ha allt stuff bara på en hårdskiva.

Den nya skivan har USB 2.0 och den äldre kör med FireWire 800. Min dator har två USB portar. Ena på till babord och den andra till styrbord om tangetbordet. FireWirehålet finns endast på styrbordssidan. Jag tyckte därmed att det är behändigt att koppla båda skivorna på samma sida.

Tyvärr fungerade det inte. Tydligen åker bitarna under kopieringsproceduren med en sådan hastighet att de inte klarar av att göra en 180 graders vändning innanför datamaskinen utan att något händer. I detta fall flög väl en hög bitar ut i den skarpa vändningen och hamnade i datamaskinens kugghjul, vilket gjorde att allting först saktade ner och sedan stannade helt.

Efter hel del misslyckade försök kopplade jag sedan den nya skivan in i hålet på babordssidan. Så gott som mitt emot FireWirehålet. Utan en skarp kurva i dataflödet rörde bitarna sig jämnare. Jag kan tänka mig att det rör sig om samma effekt som med vädring. Det lyckas inte lika bra om de öppna fönstren ligger på samma sida av lägenheten.

Helt utan besvär gick det dock inte. Tydligen läcker röret, som bitarna rör sig längs med, så att det en gång hamnade något mellan kugghjulen. Annars verkade allt gå väl. Men kopiering är väl lika nyckfullt som korsdrag, man kan inte helt styra vinddraget helt och hållet. Ibland kan en dörr eller ett fönster smälla till.

Nu undrar man ju då varför datamaskinerna inte alltid har de olika hålen mitt emot varandra, eftersom det tydligen är ett mera pålitligt sätt att kopiera från en hårdskiva till en annan.

Det här med modern teknologi, det är ibland svårt att förstå.

Ei kai se ole mikään ihme että seitsemässä vuodessa työpisteen välittömään läheisyyteen kerääntyy tavaraa. Ei se ole ihme, vaikka seitsemässä vuodessa olen muuttanut työpisteen paikkaa seitsemän kertaa. Olen keräilijäluonne.

On tässä rompetta jos jonkinmoista. Pinssejä, purkkeja, irtosilmä ja pieniä pääsiäismunista saatuja leluja. Paperia, paperia ja paperia. Paljon siirtyy tällä viikolla ajasta iäisyyteen. Joko tavalliseen roskikseen tai sitten niihin luottamuksellisiin, lukittuihin astioihin.

Mutta kaikesta ei voi erota. Esimerkiksi kokoelmasta pikkupiirroksia jotka ovat syntyneet tylsien palavereiden aikana ja joita olen säilyttänyt jo vaikka kuinka pitkään. Niitähän voisi joskus julkaista. Sitten joskus.

Inspiroituneena Überkuulin ja Kulutusjuhlan televisiojutuista, vajosin muistelmiin.

Jokos kerroin siitä kun vanhemmat television osti? Siitä on aikaa. Se oli kauan sitten, eikä kyseinen laite enää edes ole käytössä. Mutta tarina menee siis jotenkuten näin.

Elimme niitä aikoja kun stereoääni oli tulossa. Silloin, jos halusi mahdollisuuden säätää television ääntä (=basso- ja diskanttisäädin) oli hankittava stereotelevisio. Äänen laatu ja sen mahdollinen stereofonisuus oli telkkujen myyntivaltteja silloin joskus.

Monessa sen ajan televisiossa oli stereovalmius. Ihan kuten nykyään on HD-valmius. Mutta standardia ei oltu lyöty lukkoon ja niinpä siihen aikaan televisiota ostava joutui valitsemaan kahden standardin välillä.

Vanhempien hankkimassa televisiossa oli hyvä ääni. Bassoja ja diskantteja säädettiin niin että nautinto oli ylivertainen. Eikä mennyt pitkään ennen kuin rupesivat lähettämään ohjelmia stereoäänellä. Mutta vaikka vanhempien televisiossa oli hyvä ääni, ei se koskaan soinut stereofonisesti sillä tupaan oli tuotu väärän standardin mukainen laite. Nicam oli se standardi joka otettiin käyttöön. Ei voittoa, ingen vinst.

Meitä lapsia harmitti. Varmaan vanhempiakin harmitti, vaikka eivät mitään sanoneet, mutta kun uusi telkku oli hankittu, ei sitä pienen puutteen vuoksi jätetä käyttämättä. Kallis laite. Kuva näkyy ja se on tärkeintä. Hyvä oli äänikin, vaikka mono olikin.

Kun itse joskus olin kodinkonemyyjänä, muistan miten silloin tulivat HD-televisiot myyntiin. Tai siis HD-valmiit televisiot, mitään HD-lähetyksiähän ei tietenkään ollut. Tämä tapahtui 80- ja 90-luvun taitteessa. Sitten HD katosi katukuvasta noin kymmeneksi vuodeksi, kunnes se nyt taas on nostanut päätään.

Standardit tulevat ja menevät. Vuonna 2007 Nicam jää historiaan kun koko maa siirtyy digiaikaan. Missäköhän vaiheessa se HD sitten oikeasti tulee? Entä tyrkytetäänkö mhp:tä uudestaan kun digiteevee valtaa kodit?

Etukäteen on vaikea arvata mikä tulee olemaan huomista, vaan ostaessa pitäisi kuitenkin pystyä tekemään oikea päätös.