skrubu

Makaan sängyssä. Verhojen välisestä kapeasta aukosta äänettömästi huonetta leikkaavat auringonsäteet korventavat väsynyttä lihaani, jalkojani. Tunne ei ole paha. Hitaasti liikkuva lämmin raita siirtyy varpaista polviin päin. Jos verhot olisivat enemmän auki, tulisi oikeasti kuuma.

Eilen oli varjokesäjuhlat. Varjo siksi että viralliset olivat peruttu. Tänään väsyttää. Juhlat olivat onnistuneet. Tunnen itseni varjoksi. Varjoksi jota aurinko lämmittää.

Jos verhot olisivat enemmän auki en jaksaisi varmaan nousta niitä sulkemaan. Kärsisin hikisenä jossain unen ja todellisuuden rajamailla. Palaisin poroksi.

Kadulla, ikkunan tuolla puolen — todellisessa maailmassa — vallitsee kesäaamun harmonia. Sama harmonia repii päätä palasiksi. Tänään ei ole juhlapäivä.