Viimeksi kun istuin ravintola Sipulin terassilla muistan bonganneeni ohikävelijöiden seasta kollegan uudesta työpaikastani. Oli kesä. Kuumakin taisi olla. Siitä on seitsemän vuotta aikaa.
Tänään en huomannut että kukaan kollegoistani olisi tepastellut terassin ohi, mutta iloisessa seurueessamme juttelimme uudesta työpaikastani. Mutta vain hetken aikaa. Puhe kääntyi nopeasti tulevan viikonlopun suunnitelmiin. Aurinko korvensi kasvojani. Olut maistui.
Kotimatkalla ratikassa pieni ryhmä ilmakuivattuja, reilusti yli keski-iän olevia leidejä keskusteli ministeri Saarelan päätöksestä nimetä Turku kulttuuripääkaupungiksi.
– Eikös Saarela itse olekin Turusta?
– Rovaniemessä on enemmän eksotiikkaa.
– Turku on vähän huonompi vanha kaupunki.
Onnittelut uudesta työpaikasta!
Onneksi olkoon, Pekka! Ja tervetuloa taloon!
Kiitos kiitos.
Mitä, onx pnikin siellä? Onnea nytten sitten.
Paikka vaihtuu, spirit pysyy, eiköstä vaan.
Kari: Sielläpä siellä. Kiitos vaan.
Fru p: Juuri näin.