skrubu

Minä varmaan kadun tätä aamulla, mutta nyt vain on pakko kommentoida. Pistetään kännipolkkauksen piikkiin (loma ja silleen).

Hesarissa kerrotan että internet mullistaa uutisvälitystä. Tämähän on uutinen nimenomaan siksi että…? Että? Uutinen? Kenelle? Ai, nythän on heinäkuun puoliväli. Uutiskuivuus.

STT:n päätoimittaja, vuoden vaihteessa Yleisradion uutisten vastaavaksi päätoimittajaksi siirtyvä Atte Jääskeläisen uskoo, että juuri nyt on tapahtumassa internetin toinen tuleminen.

Ahaa! Juuri nyt! Se kuuluisa toinen tuleminen. Onko tässä siis Web 2.0 kyseessä? Ubiikkia ja vaikka mitä?

”Päätehtävä tulevaisuudessa on tuottaa mahdollisimman hyvät tv-uutiset, radiouutiset ja mahdollisimman hyvä uutispalvelu verkkoon”, Jääskeläinen linjaa.

Ahaa okei. Totta. Mahdollisimman hyvää ei ole aikaisemmin tarvinnut tuottaa. Huonompikin on riittänyt. Siksipä internetillä on toinen tuleminen. Vai? Eikös se kuitenkin ole niin että kilpailu kovenee kun niitä uutisia löytyy internetistä helposti. Ja jopa ilmaiseksi. Siinä missä kotimaan mediat joko suunnittelevat ottavansa rahaa uutisista, tai jo ottavat, tarjotaan samaa kamaa netissä ilmaiseksi. Minne vie surffaajan tie?

Jätkät hei, ei sitten pistetä sitä YLEn mahdollisimman hyvää nettikamaa maksujen taakse, se ei niin kuin ole oikein sitä internetin toista tulemista. Jätkät? Vai mitä. Jätkät, hei? Eihän BBC:kään sitä tietoa panttaa. Jätkät? Huhuu?!

Se [netti] on tehnyt sen, ettei ole enää mitään tiettyjä aikoja, koska uutisia julkaistaan.
–
MTV3:n uutisten sähketuottaja Ulla Rannikko

Ihan hiton hyvä pointti!

Toisaalta ehkä sen voisi myös katsoa siltä kannalta että koska uutiset eivät kelloa katso, ei pidä niiden julkaisevankaan. Ainakaan niitä hakeva ei katso kelloa.

Mikä on sitten pakottanut julkaisemaan uutiset tiettyinä aikoina? Radio vai tv? Luulisi että sen minkä voi työntää nettiin, voisi julkaista niin tv:ssä ja radiossa, samalla tavalla 24/7. MTV3 tuskin voi vedota painokoneisiin? Ehkä kyseessä on henkinen aikataulu jota ei ole voinut rukata. Vähän niin kuin joskus yritettiin siirtää pääuutisten alkamisaikaa ja koko kansakunta vajosi suureen epätoivoon. Eihän siitä siirrosta sitten tullut mitään. Näin meidät oli Pavlovin oppien mukaan opetettu uutiskuolamaan tiettyyn aikaan. Hyvin koulutettu yleisö puri kouluttajaa.

Vaihtoehtojen lisääntyessä ja sukupolvien vaihtuessa ehdollistamisen vaikutus ei ole yhtä kova. Silmät katsovat ja korvat kuulostelevat myös muina aikoina kuin mihin oman maan vakiintuneet uutisajat ovat edellisen sukupolven opettaneet. Huomisen uutiset jo tänään. Tuoreena.

MTV3:n uutisten vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila sanoo, että sisältöä pitää tuottaa sinne, missä yleisöä on.

No nyt! Sisältöä ei siis kannata tuottaa sinne missä yleisöä ei ole. Logical, sanoisi Spock. Aivan. Juuri näin. Tosinaan itsestäänselvyydet on lausuttava ääneen etteivät ne unohdu.

Lopuksi vielä ajatus siitä kuinka aikanaan kirkko, sen ajan päämedia, poisti elävien kirjoista niitä jotka kehtasivat harhaoppisesti väittää ettei maapallo ole maailman napa. Olihan se julkeaa ajatella että maailmankaikkeuden kehittynein, ja ennen kaikkea nimenomaan jumalan luoma, ihminen, ei ollut se kaikkien tärkein asia universumissa.

Mitä jos alla olevasta sitaatista muuttaa sanan ’netti’ muotoon ’aurinko’, ’sanomalehti’ muotoon ’maailmamme’ ja ’Helsingin Sanomat’ muotoon ’meidän’?

”Tällä hetkellä Helsingin Sanomissa sanomalehti on keskiössä. Tulevaisuudessa netti tulee olemaan keskiössä, ja muut osat rakentuvat sen ympärille. Tapahtuu tällainen voimatasapainon muutos.”

Voimatasapaino. Se on hieno sana.

Mutta entä jos aurinko aina oikeasti on ollut keskiössä, mutta sitä ei vaan ole nähty niin (tai ymmärretty) muuttuuko voimatasapaino silloinkin? Vai siis… hmm… niin?

Sanomalehdille jää maailman selittäminen

Missäköhän vaiheessa pääte ’-lehti’ jätetään pois? Meinaan jos aurinko on oikeasti keskiössä, niin ei kai sitä maailmaa selitetä vain paperijulkaisussa? Ai mutta, voihan netissäkin olla lehtiä. Ne ovat paperisten serkkujensa digitaalisia kollegoja. Atrappeja. Mutta ilman samaa reaktiota.

Mikäs siinä keskiössä siis onkaan? Maailma, lehti vai aurinko?

Anteekskiitos.

Helsingin kaupunginmuseon Hakasalmen huvilassa on näyttely nimeltään Kunnon kansalainen.

Näyttelyn aihe on modernin kansalaisuuden synty ja kehitys Helsingissä 1800-luvulta tähän päivään. Näyttelyssä tarkastellaan, miten kunnon kansalaisen ominaisuudet ovat muuttuneet, millä tavoin kunnon kansalaisuuden mallit ovat vaihdelleet sukupuolen ja yhteiskuntaluokan mukaan ja mitä on pidetty eri aikoina normaalina ja hyväksyttävänä.

Kiva paketti tietoa, triviaa ja nostalgiaa. Suosittelen. Aika moni on varmaan tehnyt näyttelyyn liittyvän nettitestin.

Museokäynnin jälkeen sopi Kesäkaivarissa piipahtaminen lomasunnuntaihin kuin nenä päähän.

Sää oli kohdallaan eikä ihmisiä ollut liikaa. Juontajasetä puhui outoja. Von Hertzen Brothersit soittivat todella hyvin, vaikka laulu ei oikein ottanut sujuakseen tänään. Egotripillä sen sijaan laulukin pysyi nuotissaan. Kaivohuoneen terassin kalja oli tylsää mutta kallista.

Jos tulee käytyä kahden viikon kuluttua seuraavassa Kesäkaivarissa täytyy muistaa pakata pussikaljat mukaan.

Vinkki niille jotka suunnittelevat käyvänsä Suomen Kansallismuseossa: Varatkaa reilusti aikaa! Oma puolitoistatuntiseni ei oikein riittänyt. Vaikka sivuutin nopeasti esihistorialliset kivet, puut ja luut, huomasin 1900-luvulla että nyt tulee hoppu. Sen verran paljon on nähtävää. Itseltäni jäi, muiden menojen vuoksi, näkemättä aarrekammiot, vaihtuva näyttely (jossa tällä hetkellä ei kuitenkaan olisi ollut mitään nähtävää) sekä pohjakerroksen lasihuone. Pitänee käydä uudestaan.

Toinen paikka jossa huomasin viihtyväni pidempään kuin osaisin kuvitella on Raitioliikennemuseo. Paljon tietoa. Paikallishistoriaa. Hauskoja vanhoja filmejä. Tännekään en ole saanut itseäni aikaisemmin raahattua, vaikka ohi olen kävellyt useasti.

Kluuvin Robert’s Coffeessa oli huono päivä. Internet oli rikki ja sämpylässä oli messevän karvaista hometta (onneksi en ehtinyt puraista). Jäälatte kuitenkin virkisti.

Silloin joskus kun NMT oli GSM:ää tavallisempi ja kännykkäoperaattoreita tasan kaksi, oli mahdotonta lähettää tekstiviestejä yhden operaattorin liittymästä toisen operaattorin liittymään.

Itselläni oli Telen liittymä ja niille kavereille joilla oli Radiolinja (sanoivat sillä olevan paremman peittoalueen) ei edes tarvinnut ajatella tekstareiden lähettämistä. Se oli todella harmittavaa. Teknologia oli olemassa, oli myös kokeilunhalua, mutta joku jossain oli päättänyt rajoittaa mahdollisuuksia. Ehkä se joku pelkäsi rahan menetystä?

Eikä silloin tekstarit vielä olleetkaan mikä kova juttu. Kuka nyt tekstiä puhelimella lähettäisi? Silloin kännykätkin olivat juppikamaa, turhaa tavaraa. Miksi joku haluaisi kantaa puhelinta mukanaan?

Voi sitä ilon päivää kun sitten operaattoreiden välinen muuri kaadettiin ja tekstareita pystyi lähettämään vapaasti kenelle vaan. Siis kenelle vaan jolla oli kännykkä. Semmoinen kännykkä jossa oli SMS-toiminnot.

Hiukan samalla tavalla aikanaan kuin koin ärsyttäväksi tekstiviestien rajoittamisen, olen kokenut pikaviestinten eri standardien väliset rajat. Ne ovat kuin Tele ja Radiolinja, mutta niitä on enemmän. Yahoo!, Microsoft, AOL, Google. Meidän heimo ei puhu teidän heimolle.

Paitsi että kohta puhuvat. Ainakin pari heimoa.

Yahoo and Microsoft stated that they have built a software bridge between their popular IM applications, thus allowing the creation of the world’s largest IM and social community. In their combined press release the two companies mentioned that this community reaches more than 350 million IM accounts, now merged together due to interoperability.
–
Yahoo and Microsoft merge their IM clients

Vaikka uutinen sinänsä on iloinen ja mielestäni askel hyvään suuntaan, ei se tietenkään ole täydellinen.

[...] I am still not likely to be able to talk with all my buddies via Yahoo Messenger. In part, that’s because Microsoft doesn’t have a Mac version of MSN Messenger that supports the new cross-talk feature. (Microsoft says it is evaluating whether to offer such a feature in its MSN Messenger for Mac program.)
–
Yahoo, Microsoft almost on speaking terms

Niinpä tietysti. Käyttöjärjestelmät.

Tekstiviestinnän alkumetreillä oli siis kännyköitä jotka eivät osanneet SMS:ää, toiset osasivat ottaa vastaan mutteivät lähettää, jossain malleissa tekstareita tihrusteltiin hankalasti yksiriviseltä näytöltä. Pikaviestinnässä ollaan hiukan samalla tasolla. Tuote A osaa jotain, tuote B jotain muuta ja vähän eri tavalla. Että A ja B osaisivat samat asiat ja vielä puhuisivat toistensa kanssa on yhä vaan utopiaa.

Huokaus.

Eikä tilanne parane myöskään vaikka käyttäisi pikaviestimiä jotka osaavat useampia protokollia (esim. Adium, Proteus, Gaim tai Trillian). Niissä on aina jotain rajoitteita. Yksi ei osaa siirtää tiedostoja tai ymmärrä ryhmäviestintää, toinen ei kykene ääni- tai videoviestintään. Kolmas on ihan kauhea käyttää.

Yhyy.

Miten tämä voi olla näin vaikeaa?

(Olin viittä vaille valmis ostikoimaan juttuni Karin pysyväismääräyksen vastaisesti tyyliin X:n sietämätön Y, mutta ajatus suolatuista kainaloista ja lehmästä ei kuitenkaan innostanut tarpeeksi.)

450 gram okryddade kycklingfilébitar steks långsamt (nästan kokas) i låg temperatur med en liten droppe olja. Krydda med en skvätt rödvinsvinäger, en slurk söt soijasås, en nypa hickorysalt, en handfull spiskummin och ett stänk egen chilisås (inte speciellt stark, innehållande habañero, ingefära, lime, röd currypasta, socker och salt). När fågeln är färdig är det dags att tillsätta tre överfulla teskedar Dijon senap och samma mängd pesto. Blanda. Koka spenatfettucinin och blanda såsen och pastan.

Avnjutes med en fräsch sallad och ett stop friskt öl. Ett lager riven ost på portionen är inte helt fel det heller.

Kotiseutumatkailuni piti tänään viedä minut lounaalle Seurasaareen. Harmikseni huomasin ravintolan olevan kiinni. Sitä näköjään remontoidaan. Rakennustyömaa. Pääsy kielletty. Koko vuoden 2006 kiinni.

Sen sijaan kävin tutustumassa Urho Kekkosen Museoon. Tässä se on aika lähellä, mutta enpä ole sinnekään itseäni saanut aikaisemmin. Ajankohta oli perin täydellinen. Kekkosen valinnasta presidentiksi (ensimmäisen kerran) on tänä vuonna kulunut 50 vuotta, kuolemasta 20 ja satuin paikalle juuri sopivasti opastettuun kierrokseen.

Ihan kiva kämppä. Tamminiemi ei ole yhtä pramea kuin Mäntyniemi, kaikki on pienempää, mutta talossa on jännä fiilis. Siellä elää 80-luvun henki.

Nykystandardien mukaan perin vaatimattomat edustus- ja asuintilat. Työhuone jossa talon ainoat luodinkestävät ikkunat. Sauna joka on toiminut monen poliittisen neuvottelun näyttämönä.

Kotimaista designia: mm. Kukkapuro, Sarpaneva ja Aarnio. Lahjoja ulkomailta: mm. sikarilaatikko Castrolta, maljakko Hrustsevilta, 2400 vuotta vanha malja kreikasta.

Lounaaksi Café Adjutantissa nautittu kahvi ja kampanisu pötsissä astelin tutkimaan Munkkiniemeä. En ole siellä oikeastaan paljoa käynyt. Nyt sekin on sitten kävelty läpi. Paljon kuuli venäjää ja englantia. Kuin ulkomailla ikään.

Kaikkien pitäisi toisinaan käydä lastenteatterissa. Siitä tulee hyvälle tuulelle.