Kapinallinen, vallankumouksellinen. Revolutionäärinen. Käänteentekevä. Katsoo maailmaa erilaisesta, omasta, näkökulmasta. Ei välitä kielloista. Elää unelmaansa. Saattaa liata kätensä varomattomuuttaan.
Valokuvatorstain yhdeksästoista.
Alla som känner mig vet att jag är en besvärlig typ. Speciellt jävlig i käften, häver ur mig saker och ting i tid och otid. En ”ovana” jag har är att häva ur mig fascistoida kommentarer om människor i min omgivning, speciellt hur dessa sakta borde pinas till döds på något trevligt sätt som får Idi Amin att se ut som en korgosse vid vatikanen.
Ta som exempel: Det brukar stå en brud och vänta på samma buss som jag på morgonen. Hon röker, och när bussen kommer ”knäpper” hon iväg sin brinnande cigarett så där coolt in i närmaste skogsdunge. Oberoende av om det varit torrt eller inte. Direkt dödsdom av mig! Henne skulle jag binda fast någonstans och så fick folk knäppa brinnande cigaretter på henne tills hon fattar eld eller drunknar i cigaretter…
Nu har jag fått dessa tankar några gånger senaste vecka. Igår på Fish keikka stod då några av dessa typer jag inte kan fatta mig på bredvid mig. Varför betalar man 22 € för att gå på en konsert och stå och snarvla??
Dödsdom.
Förra veckan kom förra undervisningsminister Tuula Haatainens bok ut. Dödsdom.
Varför? Fick konstig känsla av att i Finland skall man tydligen vara väldigt utbildningsfientlig för att bli undervisningsminister. Riitta Uosukainen såg till räntestödet för studielånen försvann. Tuula Haatainen är då tydligen ”mamma” bakom bland annat ”pakkoruotsi” i regeringen, vilket ju förtäcktes genom att göra alla studentexamensämnen frivilliga utom modersmålet. Och under årens lopp har vi då fått följande beslut: Man kan gå ut gymnasiet med underkänt i 1/3 av alla kurser, universiteten får resurser på basen av antalet studeranden som blir färdiga, vilket redan lär skall synas som en klar nedgång i de kunskaper dessa har. Både universitet och yrkeshögskolor tar in allt för många suderanden, etc, etc.
Dödsdomar!!
Elämässä tulee vastaan joskus hetki jolloin on vakavoiduttava ja mietittävä tulevaisuutta. Tarkkaan. On harkittava, vertailtava ja tutkittava kaikkia mahdollisuuksia.
Itselläni tämä hetki ei kuitenkaan ole tullut yllätyksenä. Merkit ovat olleet selvät jo pitkän aikaa. Aika ei anna odottaa itseään. Ehkä se on vanhenemista, ehkä se vaan on sitä ettei mikään ole ikuista. Ainahan sitä toivoisi kaiken pysyvän ennallaan, mutta todellisuus on armoton.
On aika päivittää kamera. Kyse ei ole siitä ettenkä pitäisi vanhasta Canon G3:stani. Ei todellakaan. Pidän kääntyvästä näytöstä joka mahdollistaa erikoiset kuvakulmat. Siinä on hyvät säätömahdollisuudet. Se on ollut minulle hyvä kamera. Paitsi että se alkaa olla kulunut. Kuvat eivät enää ole yhtä kirkkaita ja tarkennus hidastelee.
Ja sittenpä siinä on se että kuvatiedostot ovat auttamatta liian pieniä. Kamerani on jäänyt pieneksi. Se mitä pelkäsin on tapahtunut. Mitä jos otan joskus tällä näppäilykameralla niin hyviä kuvia että haluaisin tehdä niistä isoja tulosteita, mitä sitten? Niin… mitä sitten. Ei mitään tietenkään. Kun kuvakoko on pieni, on kuvakoko pieni. Turha rypistellä kun kakka on jo housussa.
Päivitys neljästä megapikselistä on edessä. Kuusi ei riitä. Kahdeksan ehkä, mutta oikeasti katseeni on kymmenessä. Se olisi tarpeeksi iso hyppäys. Ja lienee aika dumpata kompaktikamera ja vaihtaa järkkäriin, vaikka Canoniltahan on tulossa 10 megapikselin G7 kompakti.
Markkinoillahan on mistä valita. Yksi vaihtoehdoista olisi Canonin EOS 400D. Mitä olen digikameroita vuosien mittaan nähnyt on Canonin kuvanlaatu ollut hyvä. Ja olen tottunut Canoniin. Siihen saa hyvin objektiiveja. Tosin en ole varma tykkäänkö miltä kamera tuntuu kädessä? Ainakin 350D tuntuu perin kevyeltä ja pieneltä. Pistemittauskin puuttuu.
Analogiaikaan olin Nikonmies (ah, vanha kunnon F3 HP, siinäpä vasta kamera kerrassaan — toimii kuin junan vessa). Siksipä olen myös katsellut Nikonin tulevaa D80 mallia. Se vaikuttaa hyvältä. Siitä tosin puuttuu pölynpoistovibraattori joka on yksi 400D:n mielenkiintoisista ominaisuuksista. Toisaalta Nikon käynnistyy nopeammin ja siinä on parempi etsin, ainakin näin olen ymmärtänyt.
Kuvanlaadussa ei mielestäni ole isoja eroja Nikonin ja Canonin välillä, dpreview.comin mukaan. Nikonissa ehkä hiukan pehmeämpi kuva, mutta yksityiskohtien erottelu on molemmissa hyvä. Canonissa kai kameran oma softa tarkentaa hiukan voimakkaammin.
Niin Nikoniin kuin Canoniin saa ihan hyvin objektiiveja. Kummatkaan eivät leveile halvoilla hinnoilla, mutta hyvästähän joutuu tunnetusti maksamaan. Toisaalta, en minä analogiseen F3:seenkaan montaa objektiivia tarvinnut. Laajakulma, normaali ja tele. Niillä pärjää mainiosti. Täytyy kuitenkin mainita että innostavin objektiivi jota olen koskaan käyttänyt on Canonin 70-200 vaihtuvapolttovälinen kuvanvakauttimella. Se oli huisi kokemus. Lähes uskonnollinen.
Sitten on tietenkin muitakin valmistajia. Olympuksen uudessa E-400 kamerassa on myös pölynpoistovibra, mutta kuvanlaadusta tai objektiiveista en tiedä mitään. Sonyn Alpha A100 ei taas houkuttele, vaikka siinä onkin sisäänrakennettu tärinänpoistin (Canonilla ja Nikonilla tärinät poistetaan objektiivissa). Entä Fujifilm FinePix S5 pro Nikonin rungossa? Muitakin on.
No, tänään alkoi Photokina. Pitänee lueskella raportteja sieltä. Joko se helpottaa tai sitten vaikeuttaa valintaa.
Vai olisiko sinulla, hyvä skrubun lukija, jotain vinkkejä? Oletko tyytyväinen tai tyytymätön Nikoniin tai Canoniin? Kuvaatko Sonyllä, Olympuksella tai jollain muulla digijärkkärillä? Kerro toki.
Torsdagens konsert på Tavastia lär väl innehålla ungefär detta, vågar jag anta.
Ruokaa! Mmmm… ruokaa, sanoisi Homer. Keltaisen isän seurana ruudun takana on paljon eri ohjelmia joissa ammattilaiset tai harrastelijat kokkaavat kaikenlaista. Mutta miten on omassa keittiössäsi? Viikkovitonen keskittyy kodin keskukseen ja touhuiluun siellä.
Voit vaikuttaa Viikkovitoseen lähettämällä kysymysvinkkejä tai esimerkiksi julkaistavia kuvia vitosista (150 x 150 px: jpg, gif, png — ei animaatiota) osoitteeseen vitosvinkki (ättä) skrubu. Net. Viikkovitonen myös RSS -syötteenä.
Avaisanat: vitonen
Olen viime aikoina yrittänyt pysytellä poissa erilaisista kieliriidoista. Ne eivät johda mihinkään ja ovat useasti vain riidankylväjien ja agitaattoreiden temmellyskenttä. Sellaisesta tulee paha mieli.
En ole kuitenkaan aina pysynyt erossa kieliasioista. Asuessani Sipoossa sanailin asiasta paikallislehden yleisönosastossa, kuin blogissa ikään. Miten nuori ja tyhmä olinkaan. Tämä oli 80-luvun loppua ja 90-luvun alkua. Monien kärpäsestä härkäseksi nostettujen juttujen joukossa oli mm. teiden nimet. Voiko molempia kotimaisia sekoittaa samaan tiennimeen? Joku väitti että näin tehdään vain Sipoossa, mikä tietenkin oli ihan hatusta vedetty epätieto. Onhan Helsingissä esimerkiksi Vanhalinnavägen.
Tämä oli myös sitä aikaa kun tarkistettiin mitä kieltä kunnassa puhutaan. Siitähän syntyi mieletön taisto. Osa juoksi siirtämään itsensä ja lapsensa Sipoon seurakunnasta Sibbo församlingiin, toiset päin vastoin. Ihan kuin sillä olisi ollut jotain merkitystä. Niihin aikoihin yritettiin myös masinoida muutosta kielilakiin, Lex Sipoota, jonka tarkoitus oli lyhentää kielellisen jaotuksen tarkistamisväliä kymmenestä vuodesta yhteen (jos en ihan väärin muista). Se ei kuitenkaan mennyt läpi.
Kymmenen vuotta myöhemmin, seuraavassa tarkistuksessa, vaaka heilahti sitten toiseen suuntaan: edellisen tarkistuksen niukasta vähemmistöstä tuli virallinen enemmistö. Sipoon pääkieli vaihtui. Ja niin kävi käsky että kaikki kunnan viralliset kyltit on vaihdettava niin että niissä on ensin suomen- sitten ruotsinkielinen teksti. Joka tietenkin oli taas hyvä syy agitointiin ja riidankylvämiseen. Surullista.
Tänään bongasin Digicameran uutisista kuinka Pekka Tahkola kuvaa projektinaan Suomen kuntakilpiä.
Jotenkin lämmitti sydäntä se miten tämän projektin galleriaan Sipoosta on ikuistettu versiot joissa ruotsinkielinen nimi on ylimmäisenä, mallit vanha ja uusi. Hetken luulin että kuvat ovat ihan tuoretta kamaa, vaan eivätpä ne olleetkaan, vaikka molemmat kuvat Sipoosta ovatkin otettu kunnan pääkielen muuttumisen jälkeen.
Snadiomena on testannut TuneBucklen, vyön jonka solkeen mahtuu iPod Nano. Antavat 4 pistettä (viidestä, oletan).
Hankin tuommoisen itselleni kesällä. Pikkupoppikoneen pidikkeenä TuneBuckle on mielestäni oikein mainio. Soittimen paikka soljessa tuntuu hyvin luonnolliselta ja kuulokejohdon saa kätevästi vedettyä paidan alta. Eli tämän osalta kaikin puolin cool tuote.
Vyönä TuneBuckle sen sijaan on aika huono. Ehkä vatsanympärykseni on liian iso tällaiselle designtuotteelle. Tai ehkä vyö on ollut liian löysällä tai liian kireällä. Oli mikä oli, soljen tappi ei pidä vyötä kiinni. Hyvin epäluotettava vyö.
Onneksi soljessa on pieni magneetti joka pitää iPodin paikallaan kun solki räpsähtää auki. Kadulla. Tai kaupassa. On se kiva sitten jossain kaupungilla ruveta virittämään vyötä kiinni. Tai se ei ole kivaa. Se on noloa.
- Katso äiti, sedän housut valahti alas!
- Älä katso pikku Liisa, pidä silmät kiinni ja työnnä sormet korviin siksi aikaa kun äiti soittaa poliisit paikalle pidättämään tuon perverssin itsensäpaljastajahörhön.
- Mutta, se on tää kuuli dizainvyö iPodille joka ei oikein…
- Älä edes yritä, pervo, poliisit on täällä ihan kohta.
(Kuviteltu tapahtuma: kaikki edellisessä vuoropuhelussa esiintyvät henkilöt ovat kuvitteellisia ja yhteydet todellisiin asioihin ovat vain sattumaa)
Jos TuneBuckle toimisi vyönä luotettavammin (kun se siis oikeasti on vyö), antaisin sille viisi pistettä. Nyt annan korkeintaan kolme. Viidestä, siis.
Piti kirjoittamani muusta, kuten sumusta tai kuumeesta. Mutta sisäinen nörttiyteni ohjasi minua kirjoittaman Firefoxin oudosta ja perin ärsyttävästä pienestä kauneusvirheestä.
Olen jonkin aikaa yrittänyt virittää skrubun linkkejä niin että kuvilla ei olisi mitään viivaa tai muuta linkkitunnistetta. Mutta jotenkin oudosti niitä vaan aina ilmestyy. Firefoxilla. Safarilla homma toimii kuten pitääkin.
Tai. Ei aina. Vaan joskus. Joskus kuvan alle ilmestyy viiva ja hover-efektinä oleva taustaväri. Joskus viivaa ei ilmesty eikä hoveri näy.
Esimerkkinä kirjoitukset Blue planet ja Viikkovitonen 37- 06, joissa molemmissa kuva on linkki mutta joista ensin mainitussa on kuvan alla viiva ja jälkimmäisessä ei. Firefoxittomille tässä kuva viivasta ja näkyvästä hoverista.
No tänään sitten erinäisten testien ja kokeiluiden jälkeen tajusin että viiva kuvan alta ei katoa kertomalla tyylitiedostossa selaimelle että älä näytä viivaa kuvien alla. Yritin tätä monella eri tavalla, kuten Älä näytä viivaa, .Älä_NÄYTÄ_VIIVAA!, älänäytäsitä.viivaa.perkl., #Älä.jaksa:näyttää, mainitakseni jokusen.
No eihän siinä mikään auttanut. Viiva näkyy yhä vaan. Paitsi, ja tämäpä on outoa, kun kuvan floattaa oikealle. Eli käsky teippaa kuva oikeaan laitaan on Firefoxille samalla myös älä näytä viivaa.
Saatan kirjoittaa sumusta ja kuumeesta joskus toiste.
Päivitys: Tomi antoi korjausvinkin, joten homma näyttäisi olevan hoidossa nyt.
Avaisanat: vitonen
kirjoituksille