Niitä vaikeita hetkiä elämässä

Elämässä tulee vastaan joskus hetki jolloin on vakavoiduttava ja mietittävä tulevaisuutta. Tarkkaan. On harkittava, vertailtava ja tutkittava kaikkia mahdollisuuksia.

Itselläni tämä hetki ei kuitenkaan ole tullut yllätyksenä. Merkit ovat olleet selvät jo pitkän aikaa. Aika ei anna odottaa itseään. Ehkä se on vanhenemista, ehkä se vaan on sitä ettei mikään ole ikuista. Ainahan sitä toivoisi kaiken pysyvän ennallaan, mutta todellisuus on armoton.

On aika päivittää kamera. Kyse ei ole siitä ettenkä pitäisi vanhasta Canon G3:stani. Ei todellakaan. Pidän kääntyvästä näytöstä joka mahdollistaa erikoiset kuvakulmat. Siinä on hyvät säätömahdollisuudet. Se on ollut minulle hyvä kamera. Paitsi että se alkaa olla kulunut. Kuvat eivät enää ole yhtä kirkkaita ja tarkennus hidastelee.

Ja sittenpä siinä on se että kuvatiedostot ovat auttamatta liian pieniä. Kamerani on jäänyt pieneksi. Se mitä pelkäsin on tapahtunut. Mitä jos otan joskus tällä näppäilykameralla niin hyviä kuvia että haluaisin tehdä niistä isoja tulosteita, mitä sitten? Niin… mitä sitten. Ei mitään tietenkään. Kun kuvakoko on pieni, on kuvakoko pieni. Turha rypistellä kun kakka on jo housussa.

Päivitys neljästä megapikselistä on edessä. Kuusi ei riitä. Kahdeksan ehkä, mutta oikeasti katseeni on kymmenessä. Se olisi tarpeeksi iso hyppäys. Ja lienee aika dumpata kompaktikamera ja vaihtaa järkkäriin, vaikka Canoniltahan on tulossa 10 megapikselin G7 kompakti.

Markkinoillahan on mistä valita. Yksi vaihtoehdoista olisi Canonin EOS 400D. Mitä olen digikameroita vuosien mittaan nähnyt on Canonin kuvanlaatu ollut hyvä. Ja olen tottunut Canoniin. Siihen saa hyvin objektiiveja. Tosin en ole varma tykkäänkö miltä kamera tuntuu kädessä? Ainakin 350D tuntuu perin kevyeltä ja pieneltä. Pistemittauskin puuttuu.

Analogiaikaan olin Nikonmies (ah, vanha kunnon F3 HP, siinäpä vasta kamera kerrassaan — toimii kuin junan vessa). Siksipä olen myös katsellut Nikonin tulevaa D80 mallia. Se vaikuttaa hyvältä. Siitä tosin puuttuu pölynpoistovibraattori joka on yksi 400D:n mielenkiintoisista ominaisuuksista. Toisaalta Nikon käynnistyy nopeammin ja siinä on parempi etsin, ainakin näin olen ymmärtänyt.

Kuvanlaadussa ei mielestäni ole isoja eroja Nikonin ja Canonin välillä, dpreview.comin mukaan. Nikonissa ehkä hiukan pehmeämpi kuva, mutta yksityiskohtien erottelu on molemmissa hyvä. Canonissa kai kameran oma softa tarkentaa hiukan voimakkaammin.

Niin Nikoniin kuin Canoniin saa ihan hyvin objektiiveja. Kummatkaan eivät leveile halvoilla hinnoilla, mutta hyvästähän joutuu tunnetusti maksamaan. Toisaalta, en minä analogiseen F3:seenkaan montaa objektiivia tarvinnut. Laajakulma, normaali ja tele. Niillä pärjää mainiosti. Täytyy kuitenkin mainita että innostavin objektiivi jota olen koskaan käyttänyt on Canonin 70-200 vaihtuvapolttovälinen kuvanvakauttimella. Se oli huisi kokemus. Lähes uskonnollinen.

Sitten on tietenkin muitakin valmistajia. Olympuksen uudessa E-400 kamerassa on myös pölynpoistovibra, mutta kuvanlaadusta tai objektiiveista en tiedä mitään. Sonyn Alpha A100 ei taas houkuttele, vaikka siinä onkin sisäänrakennettu tärinänpoistin (Canonilla ja Nikonilla tärinät poistetaan objektiivissa). Entä Fujifilm FinePix S5 pro Nikonin rungossa? Muitakin on.

No, tänään alkoi Photokina. Pitänee lueskella raportteja sieltä. Joko se helpottaa tai sitten vaikeuttaa valintaa.

Vai olisiko sinulla, hyvä skrubun lukija, jotain vinkkejä? Oletko tyytyväinen tai tyytymätön Nikoniin tai Canoniin? Kuvaatko Sonyllä, Olympuksella tai jollain muulla digijärkkärillä? Kerro toki.

13 thoughts on “Niitä vaikeita hetkiä elämässä

  1. Nikon tai Canon kannattaa ottaa. Fuji tulee olemaan kalliimpi, Sonyssä on ihme kuvaongelmia. Ainoa mielenkiintoinen ulkopuolelta on Pentax K10D.

    Linssivalikoima N & C -osastolla on järjettömän laaja, eli siitä ei tarvitse huolehtia. Sigma, Tamron ja Tokina tekevät molemmille lisää laseja.

    Kaikissa arvosteluissa, mitä olen lukenut mainitaan, että 400D:n kuvanlaatu ISO 800-1600:lla on hiukan parempi, ja että D80:n ergonomia, yleinen käytettävyys ja varsinkin etsin ovat parempia.

    Erikseen muistetaan aina mainita, että 400D on oikean käden puolelta suunniteltu pienikätisille. Toisaalta testaajat ovat aina konkareita kamerabisneksessä ja tottuneet käsittelemään isompiakin kameroita (N & C ammattilaismallit ovat aika paljon isompia ja painavempia).

    Mullahan on ollut tuo Nikon D50, joka oli iloinen yllätys hintaansa (500e silloin) nähden laadussaan ja helppokäyttöisyydessään. Olin pitkään jo ajatellut että en varmana lähde tuohon järjestelmähommaan, kun joutuu niin kauheesti opettelemaan kaikkea. Mutta pelkästään kuvaamisen nopeus oli jo niin iso etu, että luulot karisi “kättelyssä”. Digipokkarilla jää moni kuva saamatta kameran hitauden takia.

    Nyt sitten kärvistelen täällä ja yritän olla ryntäämättä ostamaan D80:ä :)

  2. Itse himoitsen edelleen Canon EOS 5D:tä, kun olen kuvaillut 10D:llä tyytyväisenä jo kolmisen vuotta, ja sitä ennen EOS 30 -filmirungolla.

    Pokkaripuolella vanha Ixus 500 tuntuu jo ylettömän hitaalta, ja siellä olenkin katsellut kaihoisasti Panasonicin Leica-linssisten Lumix -mallien perään. Toisaalta, jos ensi vuoden alkupuolella saa 5 megapikselin Zeiss-optiikkaisen kamerakännyn, niin se riittänee aivan mainiosti perusnäppäilyyn. Kaiken vakavasti otettevan kuvaamisen teen kuitenkin järkkärillä.

    Olympuksen järkkäriä et halua ostaa, siinä on pokkareiden pöhkö 4:3 -kuvakoko (yksi syy lisää, miksen erityisesti pidä digipokkareista).

    Ellei Canonilta tule pian 10 megapikselin digijärkkäriä oikean kameran kokoisena (400D on pieni kuin lelu) inhimillisessä hintaluokassa, niin kameraa etsiville kavereille on kohta ruvettava suosittelemaan Nikonia. Itse jaksan kyllä odottaa full frame -rungon seuraavaa versiota, tai ainakin 5D:n hinnan putoamista.

  3. Itse olen pokkareissa henkeen ja vereen Canon-ihminen. Edellisen Ixuksen erossa “menetettyäni” ostin alkukesästä Panasonic Lumix DMC-FX01:n jota kestin noin kuukauden kunnes myin sen työkaverille ja palasin Ixukseen 800IS-mallin myötä, Panasonic ei vain jotenkin toiminut itselleni vaikka kamera spekseiltään onkin oikein hyvä.

    Järkkärinä käytän Nikonin D70:tä ja olen ollut erittäin tyytyväinen. Vaikka käteni ei mikään erityisen iso olekaan, valinta kallistui silloin keskenään kilpailleiden 300D:n ja D70:n välillä jälkimmäiseen nimenomaan sen takia että Canonista ei saanut mukavaa otetta mitenkään ja ylipäätään siitä huokui tietynlainen lelumaisuus. Työkaveri totesi myöhemmin aivan samat ongelmat verrattuaan 350D:tä ja D50:tä ja osti jälkimmäisen.

    Järkkäreissä siis halvemmissa malleissa oma suositukseni on ehdottomasti Nikon, kalliimmissa oman preferenssin mukaan, itselläni seuraava järkkärirunko on todennäköisesti D200 tai sen hankintahetkellä markkinoilla oleva seuraaja.

  4. kervå: Pokkarit ovat hitaita. Siksipä ne ovatkin pokkareita. Järkkärin pitää tuntua järkkäriltä. Paino on hyvä asia, toisinaan.

    Henri: Lumix ei antanut itsestään hyvää kuvaa (pun intended :) kun sellainen tässä jokin aika takaperin tuli vastaan. Muutenkin tuntuu vähän siltä että Panasonic ja Sony tekevät ihan kivoja elektronisia apparaatteja, mutta kameran haluan kameranvalmistajalta.

    Jussi: D80 ja D200 välinen ero on aika pieni. Miksi juuri D200?

    Millaisiakohan ovat Leican digikamerat? Olisihan se aika coolia kuvata 10 megapikselin M8:lla (ei autofokusta). Vaikka se kai maksaa lähemmäs 5000 amerikan rahaa…

  5. Itse olen tottunut Canonin laitteisiin, ja vuosi sitten kun siirryin digijärkkäriaikaan valitsin halvan 350D:n. Nikonin laitteet olisivat varmaan olleet yhtä hyviä, mutta samalla rahalla sain siihen aikaan enemmän minulle tärkeitä ominaisuuksia.

    On totta, että 350D:n ergonomia ei alussa tunnu yhtä hyvältä kuin suuremmissa kameroissa. Tämä johtuu kuitenkin vain tottumuksista: olemme tottuneet järkkärin suurempaan kokoon. Itse totuin nopeasti tähän kameraan – olenhan myös ennenen tottunut käyttämään vielä pienempiä kameroita kuten G-, S- ja Ixus-sarjan laitteita.

    Ensimmäinen analogijärkkärini oli muuten Sigma-merkkinen. Kamera oli hyvä, mutta päätin nopeasti ostavani jatkossa vain suosittuja ja tunnettuja merkkejä, joihin löytää lisävarusteita, linssejä ja vara-osia helposti (ja hiukan halvemmalla). Uskon, että tässä suhteessa Canon ja Nikon voivat olla fiksuja vaihtoehtoja.

  6. Kyllähän minäkin siis olen Canonin tuotteisiin tottunut. Niin järkkäreihin kuin kompakteihin. Niitä kun löytyy tuttavapiiristä erinäinen määrä. Jotenkin vaan kuitenkin tuntuu siltä että D80 mallin kohdalla Nikon on ohittanut Canonin vastaavat. Tämä nyt tietenkin on ihan vain mutu -päättelyä. Siksipä keräilenkin nyt hiukan tietoa ja fiiliksiä. Olen kuitenkin valmis maksamaan hiukan lisää siitä että kamera todellakin tuntuu järkkäriltä eikä isolta kompaktilta, saan siitä suuremman henkisen tyydytyksen (mutta pitäähän laitteen kuitenkin olla myös oikeasti hyvä).

    Tottahan se on että tunnetuimpiin merkkeihin löytyy markkinoilta suurempi kokoelma tarvikkeita ja varaosia (myös kolmannen osapuolen valmistamia). Se on hyvä pitää mielessä.

    Sigmaa olen pitänyt silmällä, en siksi että se kiinnostaisi kamerana, vaan siksi että heillä on mielenkiintoinen sensori: Foveon X3.

  7. pni: Aika hyvä kysymys tuo “miksei D80”. En ollutkaan ihmeemmin tuohon edes tutustunut ja alunperin kommenttini lukikin suunnilleen “D100:n ja D200:n seuraaja” eli en ole kamerakuumeen välttämiseksi juurikaan viime aikoina kameroita vertaillut, auton kanssa on jo käymässä köpelösti. ;)

    Mutta nyt kun vilkaisin tuon vertailun, korttityyppi on yksi piste D200:n hyväksi (hyviä CF-kortteja kun on tullut ostettua D70:n kaveriksi jo pieni läjä ja toisaalta D70 jää varmasti kakkosrungoksi ellei ole mennyt rikki joten sama korttityyppi molemmissa on plussaa), muutenhan erot ovat hyvin minimaalisia. Toisaalta D80:ssä on jo mahdollisuus Nikonin omaan pystykahvaan joten sekin ero on poistunut D100-D70 -pariin verrattuna.

  8. Kun tuolla postauksessa mainitsit Canonin G7:n, niin siinäpä vasta omituinen kamerapäivitys. Vaikka siinä onkin paljon parannuksia, niin myös joitakin huononnuksia esim. linssin valovoimahan oli G6:ssa paljon parempi (ja siten myös tarkennusalueen rajaaminen oli pokkariksi melko ok). Lisäksi kääntyvä näyttö on kadonnut Raw-tallennuksen kanssa. Jotkut G-sarjan fanit ovat olleet suorastaan raivoissaan tuolla foorumeilla.

    Ainiin, Nikonilta on tulossa vielä tänä vuonna joku malli ilmeisesti D80:n “alapuolelle”.

  9. Kyllä Pentax on vahvoilla. Kaikki herkut ja poonuksena vanhat laatulasit, pannukakut ja muut herkut.

  10. Tässä kanssa yksi raivoisa G-fani joka ei voi ymmärtää miksi kääntyvä näyttö hukattiin. Lumix fx9 löytyy myös ja pokkariksi se on kyllä erityisen mainio tapaus. Usea kaverikin sen nähtyään hankki itselleen samanlaisen (tai itse asiassa fx01:n).

    Järkkärikuume iskee aina välillä, mutta niissä pahuksissa juuri puuttuu se kääntyvä näyttö ja muutenkin harrastus muuttuisi kertaluokkaa kalliimmaksi. Joten olenpa tyytynyt vain katselemaan sivusta.

  11. oopa: Pentax. Hmm… täytyypä tutkia.

    kervå & samik: Se on kyllä outoa että jättivät sen kääntyvän näytön pois ja RAWn. Toisaalta lisäsivät mm. darranpoiston ja lyhensivät makrokuvauksen minimitarkennusetäisyyden senttiin.

    En oikein ymmärrä tuota “valovoiman heikentyminen” -valitusta josta moni kirjoittaa. Vaikuttaisi siltä että objektiivin valovoimat ja aukot menevät sekaisin. Jos G6:ssa linssin valovoima oli 2.0 – 8.0 on se G7:ssa 2.8 – 4.8, eli pisimmällä polttovälillä noin kahden aukon verran parempi ja toisessa ääripäässä aukon heikompi. Kokonaisuutena mielestäni parempi kuin G6:n, vaikka hiukan heikompi kuin S3:n objektiivin 2.7 – 3.5 valovoima.

  12. No kas, olet oikeassa. Mistäköhän minä sain tuon 2-8? En ainakaan dprewievilta, jonka sivulle ei päässyt kun kirjoitin vastausta. Jouduin varmaan väärän tiedon lähteelle.

    My bad. Olin väärässä. Valovoima on todellakin heikentynyt. Se tosin saattaa kertakaikkiaan johtua siitä että G7:n polttoväli on 35-210 eikä vain 35-140 kuten G6:ssa (tai 5:ssä, tai 3:ssa…).

Comments are closed.