My bad. Olin väärässä. Valovoima on todellakin heikentynyt. Se tosin saattaa kertakaikkiaan johtua siitä että G7:n polttoväli on 35-210 eikä vain 35-140 kuten G6:ssa (tai 5:ssä, tai 3:ssa…).

http://www.dpreview.com/reviews/canong6/page2.asp

kervå & samik: Se on kyllä outoa että jättivät sen kääntyvän näytön pois ja RAWn. Toisaalta lisäsivät mm. darranpoiston ja lyhensivät makrokuvauksen minimitarkennusetäisyyden senttiin.

En oikein ymmärrä tuota ”valovoiman heikentyminen” -valitusta josta moni kirjoittaa. Vaikuttaisi siltä että objektiivin valovoimat ja aukot menevät sekaisin. Jos G6:ssa linssin valovoima oli 2.0 - 8.0 on se G7:ssa 2.8 - 4.8, eli pisimmällä polttovälillä noin kahden aukon verran parempi ja toisessa ääripäässä aukon heikompi. Kokonaisuutena mielestäni parempi kuin G6:n, vaikka hiukan heikompi kuin S3:n objektiivin 2.7 - 3.5 valovoima.

Järkkärikuume iskee aina välillä, mutta niissä pahuksissa juuri puuttuu se kääntyvä näyttö ja muutenkin harrastus muuttuisi kertaluokkaa kalliimmaksi. Joten olenpa tyytynyt vain katselemaan sivusta.

Ainiin, Nikonilta on tulossa vielä tänä vuonna joku malli ilmeisesti D80:n ”alapuolelle”.

Mutta nyt kun vilkaisin tuon vertailun, korttityyppi on yksi piste D200:n hyväksi (hyviä CF-kortteja kun on tullut ostettua D70:n kaveriksi jo pieni läjä ja toisaalta D70 jää varmasti kakkosrungoksi ellei ole mennyt rikki joten sama korttityyppi molemmissa on plussaa), muutenhan erot ovat hyvin minimaalisia. Toisaalta D80:ssä on jo mahdollisuus Nikonin omaan pystykahvaan joten sekin ero on poistunut D100-D70 -pariin verrattuna.

Tottahan se on että tunnetuimpiin merkkeihin löytyy markkinoilta suurempi kokoelma tarvikkeita ja varaosia (myös kolmannen osapuolen valmistamia). Se on hyvä pitää mielessä.

Sigmaa olen pitänyt silmällä, en siksi että se kiinnostaisi kamerana, vaan siksi että heillä on mielenkiintoinen sensori: Foveon X3.

On totta, että 350D:n ergonomia ei alussa tunnu yhtä hyvältä kuin suuremmissa kameroissa. Tämä johtuu kuitenkin vain tottumuksista: olemme tottuneet järkkärin suurempaan kokoon. Itse totuin nopeasti tähän kameraan - olenhan myös ennenen tottunut käyttämään vielä pienempiä kameroita kuten G-, S- ja Ixus-sarjan laitteita.

Ensimmäinen analogijärkkärini oli muuten Sigma-merkkinen. Kamera oli hyvä, mutta päätin nopeasti ostavani jatkossa vain suosittuja ja tunnettuja merkkejä, joihin löytää lisävarusteita, linssejä ja vara-osia helposti (ja hiukan halvemmalla). Uskon, että tässä suhteessa Canon ja Nikon voivat olla fiksuja vaihtoehtoja.

Henri: Lumix ei antanut itsestään hyvää kuvaa (pun intended :) kun sellainen tässä jokin aika takaperin tuli vastaan. Muutenkin tuntuu vähän siltä että Panasonic ja Sony tekevät ihan kivoja elektronisia apparaatteja, mutta kameran haluan kameranvalmistajalta.

Jussi: D80 ja D200 välinen ero on aika pieni. Miksi juuri D200?

Millaisiakohan ovat Leican digikamerat? Olisihan se aika coolia kuvata 10 megapikselin M8:lla (ei autofokusta). Vaikka se kai maksaa lähemmäs 5000 amerikan rahaa…

Järkkärinä käytän Nikonin D70:tä ja olen ollut erittäin tyytyväinen. Vaikka käteni ei mikään erityisen iso olekaan, valinta kallistui silloin keskenään kilpailleiden 300D:n ja D70:n välillä jälkimmäiseen nimenomaan sen takia että Canonista ei saanut mukavaa otetta mitenkään ja ylipäätään siitä huokui tietynlainen lelumaisuus. Työkaveri totesi myöhemmin aivan samat ongelmat verrattuaan 350D:tä ja D50:tä ja osti jälkimmäisen.

Järkkäreissä siis halvemmissa malleissa oma suositukseni on ehdottomasti Nikon, kalliimmissa oman preferenssin mukaan, itselläni seuraava järkkärirunko on todennäköisesti D200 tai sen hankintahetkellä markkinoilla oleva seuraaja.

Pokkaripuolella vanha Ixus 500 tuntuu jo ylettömän hitaalta, ja siellä olenkin katsellut kaihoisasti Panasonicin Leica-linssisten Lumix -mallien perään. Toisaalta, jos ensi vuoden alkupuolella saa 5 megapikselin Zeiss-optiikkaisen kamerakännyn, niin se riittänee aivan mainiosti perusnäppäilyyn. Kaiken vakavasti otettevan kuvaamisen teen kuitenkin järkkärillä.

Olympuksen järkkäriä et halua ostaa, siinä on pokkareiden pöhkö 4:3 -kuvakoko (yksi syy lisää, miksen erityisesti pidä digipokkareista).

Ellei Canonilta tule pian 10 megapikselin digijärkkäriä oikean kameran kokoisena (400D on pieni kuin lelu) inhimillisessä hintaluokassa, niin kameraa etsiville kavereille on kohta ruvettava suosittelemaan Nikonia. Itse jaksan kyllä odottaa full frame -rungon seuraavaa versiota, tai ainakin 5D:n hinnan putoamista.

Linssivalikoima N & C -osastolla on järjettömän laaja, eli siitä ei tarvitse huolehtia. Sigma, Tamron ja Tokina tekevät molemmille lisää laseja.

Kaikissa arvosteluissa, mitä olen lukenut mainitaan, että 400D:n kuvanlaatu ISO 800-1600:lla on hiukan parempi, ja että D80:n ergonomia, yleinen käytettävyys ja varsinkin etsin ovat parempia.

Erikseen muistetaan aina mainita, että 400D on oikean käden puolelta suunniteltu pienikätisille. Toisaalta testaajat ovat aina konkareita kamerabisneksessä ja tottuneet käsittelemään isompiakin kameroita (N & C ammattilaismallit ovat aika paljon isompia ja painavempia).

Mullahan on ollut tuo Nikon D50, joka oli iloinen yllätys hintaansa (500e silloin) nähden laadussaan ja helppokäyttöisyydessään. Olin pitkään jo ajatellut että en varmana lähde tuohon järjestelmähommaan, kun joutuu niin kauheesti opettelemaan kaikkea. Mutta pelkästään kuvaamisen nopeus oli jo niin iso etu, että luulot karisi ”kättelyssä”. Digipokkarilla jää moni kuva saamatta kameran hitauden takia.

Nyt sitten kärvistelen täällä ja yritän olla ryntäämättä ostamaan D80:ä :)