skrubu

Det var en varm sommar 2002. Vi var ute med m/s Träbåten, tre killar på Västodyssé. Skärgårdshavet. Vi tog oss till bl.a. Åbo, Jurmo och Utö. Men också Nötö. Där fotograferade jag en handgjord, ganska så sympatisk och mycket tydlig förbudsskylt. Och medan vi lite senare stod och beundrade vyerna, träffade vi på bekanta, vilket var en överraskning för både oss och dem.

Fototorsdagens adertonde tema är meddelande, märke, logo, ikon.

Mieleni ei tekevi,
aivoni nukkuvi,
lähtemättä laulamahan,
sanojen sormista irtomatta,
ranteiden rennosti runoilematta,
blogivirttä rustaamatta.

Aamuni sateeseen sulavat,
puiden lehdet putoelevat,
asfaltille kerkiävät,
kännykällä kuvaantuvat.

Köhää ja kuumetta. Väsymystä ja voivotusta. Toiset kaatuvat pöpöjen voimasta, jotkut taistelevat niitä vastaan. Viikkovitosessa on tautinen teema.

1. Onko alkusyksyn nuha, flunssa tai ehkä vatsatauti jo iskenyt?
2. Millä pyrit pitämään taudit poissa?
3. Entä miten taistelet pöpöjä vastaan jos tauti on jo iskenyt?
4. Onko probioottisilla ja terveyttä edistävillä ruokatuotteilla oikeasti mitään vaikutusta?
5. Mitä mieltä olet flunssarokotuksista, hyödyllisiä vai lumetta?

Voit vaikuttaa Viikkovitoseen lähettämällä kysymysvinkkejä tai esimerkiksi julkaistavia kuvia vitosista (150 x 150 px: jpg, gif, png — ei animaatiota) osoitteeseen vitosvinkki (ättä) skrubu. Net. Viikkovitonen myös RSS -syötteenä.

Minulla on paljon levyjä joissa biisit vaihtuvat toiseen ilman että niiden välillä olisi hiljaisuutta (esim. klassista, progea ja livelevyjä). Joten olin perin innoissani uuden iTunesin aukottomasta toistosta.

Ekan kerran kun uuden iTunesin käynnistää käy se läpi koko musiikkikirjaston ja määrittelee automaattisesti biisit jotka kuuluvat yhteen, mutta se ei oikein aina onnistu.

Ehdinkin jo jonkin aikaa olla hiukan pettynyt. Vaikka biisit sulautuivat aukottomasti toisiinsa, teki automaattinen äänenvoimakkuuden määrittely sen että biisien välillä oli isojakin volyymieroja . Ei kiva. Myös fade, eli kappaleen pehmeä häivytys toiseen, aiheutti päänvaivaa. Toisinaan kappaleiden väliin tuli häivytys vaikka ne kuuluvat yhteen.

Hiukan tarkempi tutkimus kuitenkin paljasti mahdollisuuden valita biisien kuuluvan aukottomaan levyyn (Gapless Album).

Tämähän sitten vaati hiukan käsityötä. Kävin läpi kirjastossani olevat 446 albumia. Niihin joiden kuuluu soida aukottomasti lisäsin kyseisen tiedon. Onneksi tämä oli kertaluontoinen puuha. Paitsi että lisätessä uutta musiikkia pitää asetukset tarkistaa, mutta se on pieni vaiva. Kuten on kansitaiteen lisääminenkin, kun aika paljon siitä mitä minä kuuntelen ei löydy Applen musiikkiputiikista.

Nyt kun iTunesilla on tieto siitä mitkä albumit kuuluvat soida aukottomasti toimii aukoton toisto oikein mainiosti. Äänenvoimakkuus pysyy kohdallaan eikä häivytyskään tule kiusaamaan kesken levyn, mutta toimii kyllä satunnaissoitossa.

Seuraavaksi pitäisi sitten varmaan etsiä puuttuvat kannet ja tarkistaa mitkä biisit olen ripannut yhdistämällä biisit yhdeksi tiedostoksi, jos vaikka vetäisi ne kovalevylle uudestaan.

Ja sitten tekee tietenkin mieli hankkia uusi iPod. Johan edellinen onkin ehtinyt vanheta jo vuoden verran. Jospa vaikka joululahjaksi… Voi tätä turhuuden roviota.

Helsingin alullepanema rajaselkkaus Sipoon kanssa ajoi Sipoon poliittiseen kriisiin (HeSa, 14.9.2006), mutta samalla myös hajottaa Helsingin poliittista kenttää (YLE, 16.9.2006).

Onko kyseessä siis lose-lose vai win-win tilanne?

Fototorsdagens sjuttonde utmaning är ett minne/att komma ihåg. Egentligen hade jag tänkt gräva fram ur skolådan en bild jag tog med supersamplern på min mormor lite innan hon gick hädan. Men det fanns redan en och annan död släkting och grav bland de bilderna anmälda till veckans utmaning. Det får bli något annat, tänkte jag.

Det blev en bil.

Den lilla bilen såg ut som om den flyttats med tidsmaskin från åtminstone trettio år tillbaka till en helt fel punkt i tiden. Jag kommer ihåg att jag faktiskt tänkte på fototorsdagen när jag för fem dagar sedan tog bilden av Fiaten, där den stod, bara ett par kvarter från var jag bor. Tankarna kretsade kring en idé om att denna bild skulle vara perfekt i en utmaning om minnen eller något sådant.

Allt går jag och tänker på.

Jos minä pitäisin listaa suosikkirakennuksistani olisi Battersea Power Station top vitosessa. Olisi ollut siitä lähtien kun ensimmäisen kerran näin sen levyn kannessa. Hyvä kuva ja mielenkiintoinen juttu, Kasasta.

On poliisi minultakin tullut kyselemään henkilöllisyystietoja ja syytä kuvaamiseen. Olin ottamassa kuvia kotikylän päiväkodin palosta. Kello taisi käydä iltakymmentä, kai. Pimeätä ainakin oli. En minä muuten paikalle olisi tullutkaan ellen olisi sattunut olemaan vapaapalokuntalaiskaverini kanssa liikenteessä.

En ehtinyt montaakaan kuvaa ottaa kun poliisi oli jo ihmettelemässä. Kerroin miksi olin paikalla ja näytin paperit. Ai sinä, sanoi poliisi. Tunnisti. Semmoista se oli, elämä pikkukylässä. Tosin nykyään siellä ei pahemmin poliiseja näy. Tuskin tunnistaisivat enää.

Tuhopolttajat kuulemma tulevat usein paikalle ikuistamaan tuhotyönsä, kertoi poliisi. Itse epäilin paikallisia teinixejä. En edes muista saivatko ketään kiinni.

Lentokentällä kerran tuli amerikkalainen turvamies kieltämään valokuvauksen. Tottelin, mutta huomautin kuitenkin että tämä on Suomi, ja täällä saa kuvata lentokentällä. Ei niitä jotka matkaavat USA:han, sanoi mustaan pukuun sonnustautunut amerikkalainen ja siirtyi jonnekin sivummas väijymään. Tämä tapahtui 90-luvulla. Mitäköhän se kuvitteli? Ehkä kaverin saattaminen lentokoneeseen olikin vain peitetarina ja oikeasti olin ajatellut syöstä ameriikan hallituksen vallasta. Tai jotain.

Miten armeija nyt voi kouluttaa pojista miehiä kun eivät enää saa maata kuorma-autoissa halkojen päällä ilman että voivat pitää mistään kiinni. Vai että ihan istuimet. Kaikkea kanssa.

Helsinki.fi:ssä mainostetaan kohta aukeavaa mainosrahoitteista uudenlaista kaupunkiportaalia kilpailulla jossa voi voitta unohtumattoman kaupunkielämyksen, sis. mm. pari leffalippua. Vau. Digitoday kirjoittaa uudesta palvelusta ja annan täten itselleni luvan odottaa jotain todella uutta ja fantastista tämän kuun kahdeskymmeneskahdeksas.

Helsinki.fi on Suomen tunnetuimpia verkko-osoitteita.
–
Helsinki.fi:n päätoimittaja Mikael Alatalo.

Onko tämmöisestä muuten olemassa mitään julkista tietoa. Suomen tunnetuimmat verkko-osoitteet?

Ja mäkkimaailma kohisee, uutta ja upeata tulossa taas. Kuten iPod joka osaa soittaa biisit ilman pakollista sekunnin murto-osan pituista taukoa. Sitä on toivottu. Ja sen on muut soittimet ja softat osanneet jo vaikka kuinka kauan. Toivottavasti tämä uusi ihmetoiminto tulee myös iTunekseen ja päivityksellä vanhoihin iPodeihinkin.

Päivitys: Äh, siis se nimenomaan on softapäivitys. Eli varmaankin siis iTunes. Tulisipa iPodiinkin.

Päivitys 2: Uusi iTunes soittaa biisit yhteen silloin kun iTunes on asian sellaiseksi analysoinut. Testasin asiaa pikaisesti. Näyttää siltä että toisinaan se toimii, toisinaan ei. Ja iPodissa biisien väliin tulee nykyään räpsähdys, ei sitä sekunnin murto-osan pituista hiljasuutta. Eli ei toimi kunnolla vieläkään. Harmi.

Päivitys 3 (13.9.): Köyttöliittymässä puidaan uuden iTunesin käyttöliittymää. Ja siis uudet iPodit soittavat biisit ilman ylimääräisiä taukoja, ei nämä ikivanhat, jo useamman kuukauden ikäiset.

Päivitys 4 (16.9.): InformationWeek: Apple iTunes 7 Draws Complaints — Problems posted on Apple discussion forums include sound distortion, songs skipping, 3-second delays in playing tunes, and lost tracks.