skrubu

Efter att jag sett en snutt Pink Floyd (Us & Them) på JuTuben, kunde jag inte, igen heller, låta bli att gräva fram lite mera musik.

Först blev det lite Floyd-relaterat.

Mason & Fenn: A Lie For A Lie, en låt från trummisens och Rick Fenns 80-tals skiva Profiles med Gilmour som gästvokalist. Har jag tyckt om detta? Kanske (borde ha vinylen någonstans), men all musik håller inte tidens tand.

Roger Waters 4.41 A.M. (Sexual Revolution) och 5.06 A.M. (Every Strangers’ Eyes) från Waters första soloskiva (nej, jag hör till dem som inte tycker att The Final Cut är en Waters solo) med Eric Clapton på gitarr. Låter fortfarande bra.

Och så råkade jag ännu på Rick Wright: Night of a thousand furry toys från keyboardistens andra soloskiva, Broken China (räknar inte Identity som en solo). En riktigt trevlig låt och en riktigt bra skiva tycker jag. Och så menar Wikipedia att Wright tydligen skall komma ut med en ny skiva nästa år. Inte illa. Månne man skulle hitta hans första som CD?

Så yrade jag till andra sfärer.

En länk tog mig till The Crazy World Of Arthur Brown: Fire och därifrån vandrade jag till en fin version av Al Stewart: Year of the cat och därifrån blev det ett hopp till Santana: Europa.

Den sistnämnda har jag haft länge sedan på en C-kassett där det också fanns en version av Richard Harris: MacArthur Park, så den måste jag ju gräva fram också. I samma veva kom ”>Weird Al Yankovic: Jurassic Park emot.

Och som jag skrev för ett par år sedan, finns det musik som hör ihop. Sådana låtar som man har haft på C-kassett och alltid (då) hör efter varann. För mig är det t.ex. The Motors: Airport och Abba: Summernight City. Kan inte höra den ena utan att genast tänka på den andra.

Oj. Det blev en ohelig blanding av progressivt och poppigt. Kanske jag borde hitta på något vetigare i livet än att surfa musik på YouTube?

Tällä viikolla Viikkovitonen kävelee ikkunasi alta, huomaa sinut ja kysyy ”kuuluuks musaa?”

1. Mitä musiikkia kuuntelet juuri nyt, tai jos ei nyt soi musa, mitä kuuntelit viimeksi?
2. Mitä musiikkia ostit viimeksi?
3. Mistä musiikista nautit viimeksi livenä?
4. Mistä musiikista et pidä?
5. Paljastaako musiikki elämäntyylisi?

Voit vaikuttaa Viikkovitoseen lähettämällä kysymysvinkkejä tai esimerkiksi julkaistavia kuvia vitosista (150 x 150 px: jpg, gif, png — ei animaatiota) osoitteeseen vitosvinkki (ättä) skrubu. Net. Viikkovitonen myös RSS -syötteenä (korjattu linkki).

Päivitys: Kävin vastaamaassa Vähätelmään.

Fototorsdagens tjugotredje utmaning.

WEB2DNA (via & via)

Aika tasan kolme vuotta sitten kirjoitin:

nousin kymmeneltä.
keitin kahvit, tein voileivät,
nautin aamiaisen ja päivän lehden.
tunti kului ja kello oli kymmenen.
puut ovat lumessa,
kesäaika loppui.

Tänään en oikein jaksa mitään uutta kirjoitella.

Jotain mielenkiintoistahan niissä on.

Nabaztag, ranskalainen WLAN-pupu. Viestintälaite ja teknolelu. Tällainen muutti skrubun toimitukseen pari viikkoa sitten. Tunnistaa nimekseen Skrubupupu. Tehtävänään on mm. toimia herätyskellona ja informoida kun joku kommentoi kuviani Flickrissä. Osaa varmaan muutakin, pitää seurata mihin kaikkeen pystyy.

Kaveri ehdotti akvaariokaloja paremmaksi vaihtoehdoksi. Vastasin etteivät ne pysyisi hengissä. Sanoin suosivani synteettisiä eläimiä. Tuli ihan Philip K. Dick -fiilis.

Skrubussa on julkaistu jos minkälaisia fiktiivisiä kirjan- ja lehdenkansia vuosien mittaan, mutta tällä kertaa näytillä on ihan oikeaan kirjaan tehty ihan oikea kansi.

Kyseessä on Virve Sammalkorven uusin teos Kahvila Dominokujalla (Gummerus 2006, ISBN 9512072505).

Jos tiet vievät huomenna kirjamessuille, hakeutukaa Katri Vala -lavan luo klo 12.30, jossa Micaela Röman haastattelee Virveä.

Joskus kirjoittaa jutun, mutta ei sitten julkaisekaan sitä. Pitkänkin. Pitää sitä luonnoksissa. Pitkäänkin. Kunnes yhtenä päivänä joko vain poistaa sen tai kirjoittaa sen päälle jotain muuta ja julkaisee. Muuta. Linkki. Runo. Valokuva. Ihan mitä vaan.

(Tästä saisi 160 merkkisen rakkausrunon: Olet Manchegoni vastaleivotulla leivälläni, kermani kanttarellikastikkeessani [voi ei] durumjauhot pastassani [voiherranjumalasentään])

Toisinaan tekisi mieli kirjoittaa, mutta jokin estää. Tulee levoton olo. Kirjaimet eivät muodosta sanoja. Sanat eivät lauseita. Lauseet eivät. Ainoastaan ajatus on olemassa: tästä pitäisi kirjoittaa. Materialisoituminen epätäydellistä. Siitä tulee hirviö. Onneksi se eli niin lyhyen ajan. He’s dead Jim. Ei tohtori, se hengittää vielä [härrigud].

Kirjoittaa kuitenkin pari kappaletta [you fool!]. Poistaa kaiken. Kirjoittaa taas. Poistaa kaiken. Ei saa edes tallennettua jutunjämää luonnoksiin. Kuolevat kaukosiiritimen lattialle. Harmaa möykky. Muodoton [onks' toi limaa?].

Pitää kuitenkin paria riviä jossain välilehdessä auki. Ei voi poistaa. Nämä rivit tulevat vastaan aina kun sulkee muita välilehtiä. Taas levoton olo. Pitäisi kirjoittaa kaikki uusiksi. Ruma se on. Kuollut.

(Oikeasti?)

Miten sen voisi sanoa? En mä voi. En mä vaan kerta kaikkiaan voi kirjoittaa. Siitä tulisi… tai no, kyllähän mä voisin… eiku ei, se ei tuntuis oikeelta. Mutta kuitenkin. Siis. Tai. Niin….

Avaa uuden välilehden. Rauhoitu! Lukee blogeja, uutisia, katsoo kuvia. Vähän televisiota.

(Kas Satamalla viimeinkin uudet sivut. House: kerrankin sain sen katsottua livenä — siinä oli Pink Floyd viite. Yllättävä. Mitäs muuta? Ai tuokin. Ja tuo.)

Ai tossa toi taas on! Äh. Ruma, mutta ei se ole sen syy. Pitäis kyllä jatkaa. Miten? [Retorinen kysymys, eikös? Eikös?]

Ei oikein voi kirjoittaa mitään. Sormet eivät liiku. Jos tarpeeksi kauan tuijottaa näyttöä silmät tarkentavan sisällön ohi, kaukaisuuteen.

Sitten. Vähitellen kirjaimet katoavat. Del, del, del, del… del. Select all. Delete. Äh. Undo. Äh. Ei voi kirjoittaa, ei poistaa.

Kunnes. Äh! Close window.

Parempi näin. Tällä kertaa.

(voisiko sitä joskus kirjoittaa vain sulut ilman sisältöä tai vaikka sisältäen vain huutomerkin, ei muuta)
(ei kai [ei])