Poikkiviiva

Yllättäen sudokua täyttäessä muistin kesältä pienen tapauksen.

Olin kavereita tapaamassa. Pelattiin mölkkyä. Itkumölkyksi sitä kutsuttiin sillä kun nuorimmat pelaajat, vähän alle ja vähän yli seitsemän vee, eivät saaneet heittoja onnistumaan, tuppasivat he vääntämään itkua. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut kun olin paikalla. Vieraskoreita muksuja. Pelin nimeä ei kuitenkaan muutettu.

Pisteitä laski usein vanhempi lapsista, joskus joku muu. Minäkin.

Kerran siinä sitten rustailin paperiin numeroita kun vanhempi muksu huomasi että lisään seiskaan vaakasuoran poikkiviivan. Tapani mukaan. Sain kommentiksi että se on tosi vanha tapa. Nykyään opetetaan seiska niin että siihen ei tule poikkiviiva.

Tunsin itseni taas hiukan vanhemmaksi. Siksipä varmaan alitajuntani tukahdutti tämän muiston. Kunnes se yllättäen valahti esiin taas. Siis muisto.

Samalla muistin miten jossain Korkeajännityksessä oli tarina, jossa englantilaisena esiintyvä saksalainen pelasi englantilaisten sotilaiden kanssa korttia, ja oli jäädä kiinni kun veti pisteitä kirjatessa seiskaan poikkiviivan. Onnistui kuitenkin jotenkin sottaamaan viivan piiloon. Selviytyi kiperästä tilanteesta.

Muistan tämän koska mielestäni oli outoa kirjoittaa seiska ilman poikkiviivaa. Olin silloin ala-asteella, enkä oikein tajunnut että seiskalla on useampi kirjoitusasu.

Mihin poikkiviiva on sittemmin kadonnut?

Lisäys: Wikipedia: 7 (number)

15 thoughts on “Poikkiviiva

  1. Sä et todennäköisesti osaa enää kirjoittakaan, tai ainakaan koulukkaat käsialaasi lukea. Tyyppikirjaimisto on vaihtunut ainakin kahdesti sen jälkeen, kun sitä minulle vuonna 1983 opetettiin. Samoihin maailman tuuliin on hävinnyt myös seiskan poikkiviiva.

    Jonka aion seiskoihini vetää hamaan hautaan saakka. Vaikka olisin sitten onneton muumio.

  2. Tietotekniikka tässäkin takana.

    Poikkiviivaton seiska saattaa sekoittua yläväkäselliseen ykköseen, tosin en ainakaan itse ole sellaista koskaan käyttänyt. Eikös äänestyskopeissa ole aina yhdenlaiset numeronraapustusohjeet

  3. Meille alettiin jo opettamaan mm. “uutta kaunoa”, jossa kaikki ylimääräinen jätettiin pois. Voisiko peruskoulun puristaa kahdeksaan luokka-asteeseen, jos kaikki ylimääräiset viivat poistettaisiin kirjoitusasuista parantaen tuottavuutta?

  4. Tuttuja tilanteita. Sekä itkuisat mölkky-turnaukset (josta päästiin ainakin osaksi eroon muuttamalla sääntöjä keskenkasvuisille), että poikkiviivaisista seiskoista huomauttaminen.

    Minä kun en oikein koskaan sisäistänyt kaunokirjoitusta, ja omaan muutenkin epäselvän käsialan, kirjoitan poikkiviivan myös pieneen q-kirjaimeen. En nyt heti muista onko tämä itse opittua vai opetettua. Siitä minulle huomauttavat kuitenkin lähestulkoon kaikki.

  5. Tämä muutos rasittaa aivosolujani suunnattomasti. Olen myös itse oppinut kynäilemään viivallisen seiskan ja väkäsellä varustetun ykkösen. Silloin tällöin tulee vastaan käsin kirjoitettuja lappuja, joista en osaa päättää edustaako näkemäni numero uutta seiskaa vai vanhaa ykköstä.

    Minä en muuten osaa tehdä käsinkirjoitettaessa pilkkuja äähän ja ööhön, vaan käytän peruskoulussa opittua vaakaviivaa, joka nopeuttaa kirjoittamista ainakin 0,5 %

  6. Minä en osaa sanoa, kumpi seiska minulle aikoinaan opetettiin. Taisin olla suurin piirtein ensimmäistä erää, jolle opetettiin tyyppikirjaimia. Kakkosesta jäi vaikeaksi koettu lenkki pois tuossa vaiheessa, mutta väittäisin, että seiska säilytti viivansa. Ykkösessä ei väkää ollut, mikä tuntui oudolta, sillä ennen kouluun menoa olin tottunut sen siihen piirtämään.

    Minä tietenkin palvon minimalismia, mutta seiskaan piirrän väkäsen selvyyssyistä. Muistan, kuinka aikoinaan matkustin Yhdysvaltoihin ja sain lentokoneessani täytettäväksi jonkin kaavakkeen. Eivät meinanneet lentoemot hyväksyä, sillä olin varustanut seiskani poikkiviivoin.

    Oma vikahan se oli, toki meille jaettiin mallit, miltä numeroiden tulee näyttää. Tiedä sitten, oliko sillä vaikutusta, että kone oli Lufthansa.

  7. Vaikka kouluni 80-luvun lopulla aloitinkin, opetettiin meille silti väkäsellinen ykkönen, poikkiviivainen seiska ja silmukoitu kakkonen. Silloin oppimassani kakkosessa oli itseasiassa kaksi silmukkaa.
    Kuulustelin tämän kirjoituksen innoittamana sitten 90-luvun lopulla koulunsa aloittanutta siskoani joka totesi ettei tuollaisia enää ole…

    En olisi uskonut että käsialani “vanhentuu” kymmenessä vuodessa. Irlannissakin pankkineiti kirjoittaa aina numeroni uudelleen sillä ykköseni ja seiskani aiheuttavat heillä sekaannusta.

  8. Veera: Onneksi työskentelen niinkin vanhojen ihmisten kanssa että osaavat lukea tekstejäni… tai… ei kukaan niitä post-it lappuja koskaan kommentoi. Kääk!

    edsel: Tietotekniikka oli pääepäiltyni.

    oopa: Epäilen.

    Nikke: Qyllä minäqin kuuhun viivan vedän. Pieneen kuuhun.

    -jp-: Enpäs tiedä minne kalligrafia on kadonnut. Liekö hävinnyt kuten moni muu käsityö jota nykyään tehdään tietokoneella?

    erkka: Minä pistelen ääkkösiin pisteitä (paitsi å:hon ;), joskus kyllä viivoja. Riippuu kirjoitanko selvästi muiden luettavaksi vai kiireellä itselleni. Ykkösen väkästän. Useimmiten.

    PA: Kakkonen. Kas se oli minulle ala-asteella ihan mahdottoman vaikea. Piirsin sen lenkin aina kahdesti kiertäen. Opettajat eivät tykänneet (eivät pitäneet geestäkään). Opin sen myöhemmin. Sittemmin hylkäsin lenkuran kokonaan. Nykyään se ilmenee toisinaan, vahingossa, etenkin väsyneenä.

  9. Rahina: Käsialaansa voi muuttaa. Itse olen muutellut omaani tietoisesti jokusen kerran.

  10. Sä olet pelottava. Luetko sä ajatuksia sieltä kaupungin toiselta laidalta? Kävi taas vaihteeksi Serendipity.

    Istuin yhden pintaan iltapäivällä tarkastamalla Esikon matematiikanläksyjä (ekaluokkalainen) ja tyttö oli edennyt jo seiskaan. Hämmentävä viivaton seiska heitti minutkin aikamatkalle menneisyyteen, muistutti myös jostain mappi ö:n salapoliisisarjasta jossa ihmisen kansalaisuus tunnistettiin kirjoitusasun kautta. Kävin myös menneisyydessä ottamassa elämäni ensimmäisen seiskan todistukseen ja kuuntelemassa kuinka jo kuopattu opettajani lukee seitsemän veljeksen alkua.

  11. En mä mitään ajatuksia lue, eihän semmoinen ole mahdollista, mutta katselen kyllä tässä valvontamonitoreita. Kenen luulit omistavan kaikki ne kamerat kaupungilla?

    Lisäsin muuten sun mappiin siitä pois jääneen öön.

  12. Hmm.. Olenkin ajatellut että kun kuljen kaupungilla, joku tuijottaa mua. Tämä selittää taas kaiken ;)

    Unohdetaan siis foliot pattereista.

    Kiitos mapinkorjauksesta. Ö niinkuin öitä.

  13. Mä laitan yleensä poikkiviivan, mutta amerikkalaisille kirjoittaessa en laita, kun eivät raukat osaa tulkita selkeää seiskaa seiskaksi, jos siinä on se viiva. Löysin esim. aikoinaan yhden eksyneen amerikkalaisen silloisen kotitaloni (no. 7) pihalta – hänellä oli jonkun tuttavansa käsinkirjoitettu osoite paperilla, eikä tajunnut numeroita, vaikka ne oli kirjoitettu ihan selkeästi. Piti sitten ohjata melkein kädestä pitäen perille.

    Itselläni on useampia käsialoja, ja joskus kirjoitan niinkin, että seiskaan ei tule poikkiviivaa. Olen kuitenkin tarkka ykkösten kanssa, ja numeroiden kanssa muutenkin, ettei tule tulkintaongelmia.

Comments are closed.