Rahaa olis tarjolla, jos siis kiinnostais

Hetkittäin mieleeni muistuu jokin musiikki jota olen joskus kuullut ja jota voisin taas kuunnella. Silloin näpäyttelen itseni usein iTuneksen verkkokauppaan katselemaan ja kuuntelemaan. Jos löydän etsimäni niin voi hyvinkin olla että shoppaan sen siltä istumalta itselleni.

Viimeksi tällainen musiikkiflashbäkin tapahtui ihan äskettäin. Muistin, että kuuntelin jotain Manhattan Transferin levyä 90-luvun alussa, se oli kai aika hyväkin jopa. Tämähän oli selvitettävä. Kun en oikein muistanut edes minkä näköinen kansi oli, päätin lähteä ensin Googlen avulla kaivamaan esiin mistä levystä on kyse. Ja niinhän se löytyi: The Offbeat of Avenues (1991).

Sitten vaan iTunes Storeen, ja siellä täsmäiskulla suoraan tähän mukavaan kasarijazziin.

Mutta voi pettymysten pettymys. Kyseistä levyä ei ole myynnissä Suomen kaupassa. Muita transujen levyjä kyllä olisi, mutta ei tätä. Vaan ameriikan kaupassa, josta euronörtti ei voi ostaa, on levy kyllä tarjolla. Siellä on muutenkin parempi tarjonta.

Kyseistä levyä on siis myyty täällä kasettina, vinyylinä ja CD:nä. Eiköhän tuo vieläkin löydy jonkun levykaupan hyllystä. Sen voi tilata itselleen monenkin eri maan Amazonista. Mutta sitä ei saa laillisesti suoraan verkosta kuunneltavina tiedostoina! Haloo?

En oikein ymmärrä mikä siinä on että kaikkea musiikkia ei voi myydä kaikissa iTuneksen verkkokaupoissa. Miksi levy-yhtiöt kokevat tärkeäksi virittää jotain perverssejä/idioottimaisia rajoituksia myyntiin? Eikö raha kelpaa?

Jos ei fyrkka kelpaa niin turha whinettää. Niin saavat maata kuin ovat pedanneet, levy-yhtiöt, nuo oman kauppansa rajoittajat. Ymmärrän hyvin että jengi imuttelee itselleen musaa vertaisverkoista. Laitontahan se on, mutta kun musiikkibisnes on luonut kuluttajille tarpeita, eikä sitten lunasta lupauksiaan, on odotettavissa että jotain tapahtuu. Ja jotainhan on tapahtunut.

Väittävät ajattelevansa artistin parasta. Ja hyväksihän kai se sitten on kun eivät myy musiikkia. Voin kuvitella että artistit ovat vähintään yhtä innoissaan kuin kuluttajat tällaisesta levityksen estämisestä.

Minä ainakin olisin. Ai, ette myy kaikkialla mun musaa? No voi kiitos, tämähän on se mistä olenkin unelmoinut. Kuulkaa myykää vain rajatulla alueella, se on parempi kaikille niin. Herranjestas sentään jos joku tuntemattoman pikkumaan ihminen uhkaisi antaa musiikistani rahaa levy-yhtiölleni ja sitä kautta hiukan minullekin! Hyi kauheeta.

Vielä kun musiikkia jaeltiin vain kasetti-, vinyyli- ja CD-muodossa on ihan ymmärrettävää että ihan kaikkialle ei voi kaikkea kuskata. Mutta nythän voi tarjota samoja digitiedostoja kaikkialle missä intterweppi kuuluu ja näkyy.

Kerran digitoituna musiikki ei maksa mitään ylimääräistä. Se makaa kovalevyllä hyvin kustannustehokkaasti. Kun joku sitä sitten tahtoo, on se vain tuloa. Rahaa, juknow: fyffee, dollarii, euroo, jenii.

Samoinhan se sitten on rahan menetystä, jos myydään ei oota.

Musiikkitoimiala testaa uuden tekijänoikeuslain tarjoamia keinoja piratismitaistelussa. Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus TTVK kertoo, että piraattien kimppuun lähdetään nyt myös siviilikantein.

YLE Pop-uutiset 17.10.2006

Päivitys 31.11.2006: Lisäsin linkin YouTubeen.

One thought on “Rahaa olis tarjolla, jos siis kiinnostais

Comments are closed.