skrubu

Tänään vaihdoin vanhan Welho pro -liitymän/kaapelimodeemin modernimpaan/uudempaan. Parempi myöhään, kuin vielä myöhemmin, olisi loppunut internet kotonani muuten kuukauden vaihteessa. Johan tuolla vanhalla on porskuteltu semmoiset kahdeksisen vuotta.

Vaikka jouduinkin odottelemaan aika pitkään Welhon palvelupisteessä Sanomatalossa, oli palvelu todella osaavaa, joustavaa ja ammattitaioista. Siitä plussat sille firmalle.

Hyvä palvelu lämmittää mieltä aina. Propsit Welholle, vaikka odotusaikaa saisivat yrittää oikeasti lyhentää. Ihan oikeasti.

Alkossa, jossa en tietenkään ostanut kuin pienen kivennäisveden, maksoin ostokseni ensimmäistä kertaa muovirahaan istutetulla sirulla.

Kortissa jossa on niin luotto- kuin pankkikortti, maksupääte tarjoaa aluksi vain luottokorttimahdollisuutta. Pitää ymmärtää painaa merkitsemätöntä nappia joka valitsee muovirahasta pankkiversion. Sitten valinta pitää vielä ymmärtää hyväksyä napilla, jossa myöskään ei lue mitään. Tottahan Alkossa oli laitteeseen liimattu Dymotarrat, mutta ei se mitenkään helppottanut käyttöä. Onneksi kassa opasti mitä pitää tehdä.

Kun maksu oli suoritettu tuli hyvä fiilis. Ei turhia allekirjoituksia. Vain kuitti ja pääsin lähtemään kivennäisvesipullo repussa iloisesti hölskyen. Näinhän sen pitäisi olla.

Sinänsä kätevää, mutta kuitenkin hämmentävän vaikeakäyttöistä. Eikö nyt tuohonkin olisi voinut kehitellä helppokäyttöisempää laitteita?

Tror inte det är någon idé att länka till precis alla som var på bloggträffen igår (det skulle bli en alltför lång lista), trots att sällskapet var, som vanligt, mycket angenämt. Däremot är det kanske intressantare att länka till de jag träffade nu för första gången. Eller åtminstone tror jag att det är första gången… kan inte alltid komma ihåg vem jag träffat och vem inte.

Hej på er Viive (inkl. Kylskåpspoesi), Helen, Eufemia, Sami, Hurina och Kriisi.

Och så hörde jag att åtminstone Kervå fanns på plats, fast för mig verkade han osynlig (men på något sätt lyckades han ta en bild på min rygg) och Junakohtaus, som jag såg men aldrig talade med.

Har jag glömt någon? Det är fullt möjligt. Vi var så många där. Träffade nog antagligen inte alla.

Liknar jag Sedis?

Mitäs ennen luettiin kun ei ollut salakuunneltua.fi? No, vähän vastaavaa matskuahan oli Hesarin Erikoinen Tapaus -palstalla. Lueskelin sitä aikanaan lehden verkkosivuilta. Nyt se ei löydy saitin navigaatiosta, mutta onneksi ystävämme Google osasi opastaa oikeaan osoitteeseen.

Lähetin palstalle kerran yhden tekstin. Siitä on noin kolme ja puoli vuotta. En tiedä julkaistiinko sitä koskaan. Silloin ei ollut minulla blogia. Nyt on, joten julkaisen tämän nyt tässä:

Bussissa talvella 2002, matkalla töistä kotiin. Pari riviä edempänä puolityhjässä bussissa istuu noin kymmenvuotias poika isoäitinsä kanssa. Kaksikko keskustelee jostain. Poika käyttää oikein miehekkäitä voimasanoja ja huomaan kuuntelevani selitystä liian pienestä viikkorahasta. Isoäiti pysyy rauhallisena kuin viilipytty ja tokaisee jotain tyyliin: ”Mutta kun et itse siivoa huonettasi, niin äitisihän voisi lopettaa viikkorahan maksamisen kokonaan”, johon poika vastaa, ääntään kohottamalla, samalla hiljentäen koko bussin: ”No millä helvetillä mä sitten elän?!”

Ja sitten onkin aika lähteä blogimiittiin.

Hmm… well… what can I say?

Hetkittäin mieleeni muistuu jokin musiikki jota olen joskus kuullut ja jota voisin taas kuunnella. Silloin näpäyttelen itseni usein iTuneksen verkkokauppaan katselemaan ja kuuntelemaan. Jos löydän etsimäni niin voi hyvinkin olla että shoppaan sen siltä istumalta itselleni.

Viimeksi tällainen musiikkiflashbäkin tapahtui ihan äskettäin. Muistin, että kuuntelin jotain Manhattan Transferin levyä 90-luvun alussa, se oli kai aika hyväkin jopa. Tämähän oli selvitettävä. Kun en oikein muistanut edes minkä näköinen kansi oli, päätin lähteä ensin Googlen avulla kaivamaan esiin mistä levystä on kyse. Ja niinhän se löytyi: The Offbeat of Avenues (1991).

Sitten vaan iTunes Storeen, ja siellä täsmäiskulla suoraan tähän mukavaan kasarijazziin.

Mutta voi pettymysten pettymys. Kyseistä levyä ei ole myynnissä Suomen kaupassa. Muita transujen levyjä kyllä olisi, mutta ei tätä. Vaan ameriikan kaupassa, josta euronörtti ei voi ostaa, on levy kyllä tarjolla. Siellä on muutenkin parempi tarjonta.

Kyseistä levyä on siis myyty täällä kasettina, vinyylinä ja CD:nä. Eiköhän tuo vieläkin löydy jonkun levykaupan hyllystä. Sen voi tilata itselleen monenkin eri maan Amazonista. Mutta sitä ei saa laillisesti suoraan verkosta kuunneltavina tiedostoina! Haloo?

En oikein ymmärrä mikä siinä on että kaikkea musiikkia ei voi myydä kaikissa iTuneksen verkkokaupoissa. Miksi levy-yhtiöt kokevat tärkeäksi virittää jotain perverssejä/idioottimaisia rajoituksia myyntiin? Eikö raha kelpaa?

Jos ei fyrkka kelpaa niin turha whinettää. Niin saavat maata kuin ovat pedanneet, levy-yhtiöt, nuo oman kauppansa rajoittajat. Ymmärrän hyvin että jengi imuttelee itselleen musaa vertaisverkoista. Laitontahan se on, mutta kun musiikkibisnes on luonut kuluttajille tarpeita, eikä sitten lunasta lupauksiaan, on odotettavissa että jotain tapahtuu. Ja jotainhan on tapahtunut.

Väittävät ajattelevansa artistin parasta. Ja hyväksihän kai se sitten on kun eivät myy musiikkia. Voin kuvitella että artistit ovat vähintään yhtä innoissaan kuin kuluttajat tällaisesta levityksen estämisestä.

Minä ainakin olisin. Ai, ette myy kaikkialla mun musaa? No voi kiitos, tämähän on se mistä olenkin unelmoinut. Kuulkaa myykää vain rajatulla alueella, se on parempi kaikille niin. Herranjestas sentään jos joku tuntemattoman pikkumaan ihminen uhkaisi antaa musiikistani rahaa levy-yhtiölleni ja sitä kautta hiukan minullekin! Hyi kauheeta.

Vielä kun musiikkia jaeltiin vain kasetti-, vinyyli- ja CD-muodossa on ihan ymmärrettävää että ihan kaikkialle ei voi kaikkea kuskata. Mutta nythän voi tarjota samoja digitiedostoja kaikkialle missä intterweppi kuuluu ja näkyy.

Kerran digitoituna musiikki ei maksa mitään ylimääräistä. Se makaa kovalevyllä hyvin kustannustehokkaasti. Kun joku sitä sitten tahtoo, on se vain tuloa. Rahaa, juknow: fyffee, dollarii, euroo, jenii.

Samoinhan se sitten on rahan menetystä, jos myydään ei oota.

Musiikkitoimiala testaa uuden tekijänoikeuslain tarjoamia keinoja piratismitaistelussa. Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus TTVK kertoo, että piraattien kimppuun lähdetään nyt myös siviilikantein.
–
YLE Pop-uutiset 17.10.2006

Päivitys 31.11.2006: Lisäsin linkin YouTubeen.

Toiset lisäilee itseään Wikipediaan, skrubu löytyy jo Wikisanakirjasta.

Yllättäen sudokua täyttäessä muistin kesältä pienen tapauksen.

Olin kavereita tapaamassa. Pelattiin mölkkyä. Itkumölkyksi sitä kutsuttiin sillä kun nuorimmat pelaajat, vähän alle ja vähän yli seitsemän vee, eivät saaneet heittoja onnistumaan, tuppasivat he vääntämään itkua. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut kun olin paikalla. Vieraskoreita muksuja. Pelin nimeä ei kuitenkaan muutettu.

Pisteitä laski usein vanhempi lapsista, joskus joku muu. Minäkin.

Kerran siinä sitten rustailin paperiin numeroita kun vanhempi muksu huomasi että lisään seiskaan vaakasuoran poikkiviivan. Tapani mukaan. Sain kommentiksi että se on tosi vanha tapa. Nykyään opetetaan seiska niin että siihen ei tule poikkiviiva.

Tunsin itseni taas hiukan vanhemmaksi. Siksipä varmaan alitajuntani tukahdutti tämän muiston. Kunnes se yllättäen valahti esiin taas. Siis muisto.

Samalla muistin miten jossain Korkeajännityksessä oli tarina, jossa englantilaisena esiintyvä saksalainen pelasi englantilaisten sotilaiden kanssa korttia, ja oli jäädä kiinni kun veti pisteitä kirjatessa seiskaan poikkiviivan. Onnistui kuitenkin jotenkin sottaamaan viivan piiloon. Selviytyi kiperästä tilanteesta.

Muistan tämän koska mielestäni oli outoa kirjoittaa seiska ilman poikkiviivaa. Olin silloin ala-asteella, enkä oikein tajunnut että seiskalla on useampi kirjoitusasu.

Mihin poikkiviiva on sittemmin kadonnut?

Lisäys: Wikipedia: 7 (number)

Noin vuosi sitten, vanhan Perjantainelosen aikaan, kyseltiin mm. miksi aloitit bloggaamaan ja mitkä ovat hyviä juttuja. Viikkovitonen palaa samoille lähteille, mutta kurkistaa syvemmälle bloggauksen pohjattomaan kaivoon. Hyppää mukaan.

1. Pitääkö blogissa olla kommentointimahdollisuus?
2. Voiko blogin määritellä sen sisällön kautta? Onko joku sisältö blogimpaa kuin jokin toinen?
3. Mikä siis on blogi? Mitä sanalla tarkoitetaan?
4. Tuleeko blogin määritelmä muuttumaan vuosien mittaan vai tuleeko sana blogi aina tarkoittamaan samaa kuin mitä se tänään tarkoittaa?
5. Ovatko blogit ohimenevä villitys? Tylsyykö kynä, ruostuuko sanan säilä? Väsyvätkö lukijat?

Voit vaikuttaa Viikkovitoseen lähettämällä kysymysvinkkejä tai esimerkiksi julkaistavia kuvia vitosista (150 x 150 px: jpg, gif, png — ei animaatiota) osoitteeseen vitosvinkki (ättä) skrubu. Net. Viikkovitonen myös RSS -syötteenä.