Voisi ja saattaisi, tai sitten ehkä ei

Tennispalatsiin Suomen ensimmäinen digitaalinen projektori, kertoo hesari ja luettelee juttuja jotka mahdollisesti ehkä saattavat tapahtua.

…ensimmäinen näkyvä askel maan elokuvateattereiden digitalisoinnissa, joka saattaa mullistaa koko elokuvateatterialan.

Saattaa? Ehkä. Kenties. Tai sitten ei. Kun ei oikein tiedä. Voi olla ettei mikään oikeasti muutukaan.

Digikopioiden yleistyessä ja halventuessa myös elokuvien kirjo voi monipuolistua.

Voi tietenkin myös olla että kirjo ei monipuolistu, sillä on vaikea uskoa marginaalileffojen tuovan nimenomaan digiversioina sen paremmin tuloja Finnkinolle kuin nytkään. Luultavasti. Vai onko se siis niin että kun digikopiot halventuvat, niistä tulisi sitten halvempia kuin filmikopioista nykyään?

Uudistus voi tuoda säästöjä, kun esitysfilmikeloja ei enää valmistettaisi eikä lähetettäisi linja-autolla kaupungista toiseen.

Säästöjä jotka lähinnä tietenkin johtaa lippujen hintojen nousuun, sillä digiprojektorit ovat kalliita tai jotain. Tai ehkä se selitetään sitten sillä elokuvien kirjon monipuolistumisella. Mahdollisesti.

Mutta siis ne säästöt tulevat kopioiden jakelusta, ei siitä että digikopiot ovat mitenkään analogisia halvempia. Ehkä.

Maakunnan pikkuteatteri voisi hyötyä saadessaan uuden toimintaelokuvan ohjelmistoon aiempaa nopeammin. Digitaalisessa elokuvassa ei ole kopiomäärälle rajoituksia.

Niin että kirjon monipuolistuminen tai säästö ei siis vaikuttaisi maakuntien pikkuteattereihin? Kukaties. Ja kopioiden määräähän käytettäisiin markkinoinnissa ihan varmasti samalla tavalla kuin nyt. Mutta voi tietenkin olla ettei.

Ainakaan hesarin juttu ei pahemmin valota asiaa.

One thought on “Voisi ja saattaisi, tai sitten ehkä ei

Comments are closed.