Ensin tuli vastan diskografia ja teokset. Ihmettelin ja ehdin epäillä jo pahin… kun huomasin että Juice Leskinen on kuollut.
Onko taivaassa hän nyt, vai helvetissä?
Tyhmä kysymys, se vastaamaatta jää.
Yhdentekevää, hän olkoon vaikka missä:
joka paikassa on monta ystävää.
–
Juice Leskinen, Juuret
Uusittu Finnkinon ns. palvelu, häviää edelliseen verrattuna selkeydessä. Kaipaan edellistä. Se tuki nimenomaan informaationhakua. Kai tähän uuteenkin tottuu. Pitää vaan oppia katsomaan kaiken bling-blingin ohi. Onko tämä nyt sitä elämyksellisyyttä? Tämä versio tuskin pärjää hyvin.
Mikä on leffateatterilla navigaatiossa erona kohdilla ”ohjelmisto” ja ”elokuvat”? Eivätkös elokuvat ole nimenomaan ohjelmistoa?
Hmm… olisikohan parempi vain seurata RSS-syötettä? Ei näköjään, koska ainakin netvibes herjaa sen olevan epävalidi. Ai, eiku se johtuukin varmaan siitä että tätä kirjoittaessani Finnkino tarjoaa erroria: Couldn’t connect to SQL Server on fkfiwebdb01.
Vanha tunnus ja salasana ei enää toiminut uudella sivustolla. Ei hyvä. Mutta minkäs teet: ja eikun rekisteröitymään uudestaan. Mieluummin varaan liput netissä kuin tuhlaan aikaani jonottamiseen. Samasta syystä käytän verkkopankkia.
Lipun ostaminen on hyvin piilotettu, tai ainakaan sitä ei tuoda mitenkään selkeästi esiin, ja oletuksena on nolla lippua. Mitä järkeä siinä on?
- Päivää, ostaisin lipun elokuviin.
- Kas, tässä olisi teille nolla lippua.
- Kiitos.
- Virhe! Te teitte virheen! Ette voi ostaa nollaa lippua!
- Öh?
Mutta kun sitten viimeinkin pääsin valitsemaan istumapaikkoja olin positiivisesti yllättynyt. Täällä oli mielestäni tapahtunut muutos parempaan. Hyvä niin.
Onkohan se Finnkinon mahdollisesti säästöjä tuova uusi digiprojektori vai lähes monopoliasema pääkaupunkiseudulla joka on nostanut leffalipun perushinnan 11 euroon?!
Kuten jo on pitkään ollut tapana, on kaikki mahdollisuudet alennuksiin käytettävä. Esimerkiksi näin: kun ostetaan haetaan leffaliput, ostetaan samalla sarjaliput. Ennen sen on voinut tehdä kätevästi.
- Moi, mulla on varaus numerolla 123456, ostan samalla sarjalippupaketin ja maksan nää leffaliput siitä.
Nyt on prosessi muuttunut.
- Tota. Ai sarjaliput? No, ne sun pitää ostaa ensin. Ja sitten kun mä oon myyny ne, niin mä sitten pyydän varausnumeroa uudestaan.
Tai sitten tiskin takana oli joku n00bie, mutta sain kyllä sen kuvan että vanha, asiakkaalle kätevä, tapa on menneen kesän lumia. Harmi. Vaikka jotenkin siinä on jotain retroromanttista, vähän samaa kuin jos Alko avaisi jonnekin myymälän joka ei ole itsepalveluputiikki vaan semmoinen missä tuimat, elämään kyllästyneet, tädit eivät oikeastaan haluasi myydä mitään. Sellainen kuin Keravalla oli silloin kun minä pääsin täysi-ikäisten ihmeelliseen maailmaan.
Alkolla retroromantiikka/-realisimi varmaan toimisi. Finnkinolla ei oikein.
Elokuvasaliin mennessä ei lippuja enää revitä. Portsareilla on nykyään laserpistoolit joilla sädettävät lipun viivakoodin. Piip.
-Ne ei repiny lippua, sanoi joku kun astuimme saliin, nythän voi tän leffan tulla kattomaan uudestaan.
Jep.
Koko elokuvan ajan vieressäni oleva mies toisti ”No, huh huh”, kuin olisi saanut mainostuloja www.fi:ltä. Vaikka kyllähän se toisinaan kiroilikin. Kai se oli sitä suomalaisen ymmärtämistä. Voi perkele. No, huh huh. Tai ehkä huhhuhuilun aiheutti kaikki se nolous ja myötähäpeä joka loisti valkokankaalta.
Itsekin ajattelin pari kertaa ”no, huh huh”. Ääneen en sanonut. Naurahdin tosin pari kertaa, vaikka ei se Borat nyt niin erikoinen ollut.
Valtionvarainministerimme arvelee että alkoholiveron nostaminen onnistuu paremmin ensi vaalikauden alkupuolella.
Niin. Näin arvelen minäkin. Jotenkin tuntuu siltä, että se joka nostaa alkoholiveroa alle puoli vuotta ennen vaaleja kokee vaalitappion. Siksipä on loogista että alkoholivero nousee aikaisintaan ensi vaalikauden alussa. Oli se virallinen selitys sitten mikä vaan.
Seuraavat eduskuntavaalit toimitetaan 18.3.2007.
Kun markkinoile tulee juoma nimeltä Nolla, on sitä mainostettava mainoksilla jotka ovat ihan nollia. Tämän lisäksi on toisenkin kuplajuoman saatava mainokseensa nolla jotta… niin, varmaan siksi että silläkin sitten olisi nolla.
Huokaus. Nollaa myydään ja markkinoidaan. Nolla kertaa nolla on nolla.
Mikäköhän siinä on, että jos haluaa sitä hiukan paremmin leivän päällä pysyvää raejuustoa (cottage cheese [onko tälle olemassa suomenkielistä nimeä — siis muuta kuin ihan vaan raejuusto?]) ei siitä yhdestä kotimaisesta, jota kaupoista löytää, ole muuta kuin maustamaton versio, kun taas länsinaapurin maidontuottajalla on kiva valikoima oikein maukkaita tuotteita?
Koska olet viimeksi, tai oletko koskaan, käynyt (ja jos olet, niin mitä kävit katsomassa ja miksi):
Voit vaikuttaa Viikkovitoseen lähettämällä kysymysvinkkejä tai esimerkiksi julkaistavia kuvia vitosista (150 x 150 px: jpg, gif, png — ei animaatiota) osoitteeseen vitosvinkki (ättä) skrubu. Net. Viikkovitonen myös RSS -syötteenä.
Nyckelord: vitonen
Tennispalatsiin Suomen ensimmäinen digitaalinen projektori, kertoo hesari ja luettelee juttuja jotka mahdollisesti ehkä saattavat tapahtua.
…ensimmäinen näkyvä askel maan elokuvateattereiden digitalisoinnissa, joka saattaa mullistaa koko elokuvateatterialan.
Saattaa? Ehkä. Kenties. Tai sitten ei. Kun ei oikein tiedä. Voi olla ettei mikään oikeasti muutukaan.
Digikopioiden yleistyessä ja halventuessa myös elokuvien kirjo voi monipuolistua.
Voi tietenkin myös olla että kirjo ei monipuolistu, sillä on vaikea uskoa marginaalileffojen tuovan nimenomaan digiversioina sen paremmin tuloja Finnkinolle kuin nytkään. Luultavasti. Vai onko se siis niin että kun digikopiot halventuvat, niistä tulisi sitten halvempia kuin filmikopioista nykyään?
Uudistus voi tuoda säästöjä, kun esitysfilmikeloja ei enää valmistettaisi eikä lähetettäisi linja-autolla kaupungista toiseen.
Säästöjä jotka lähinnä tietenkin johtaa lippujen hintojen nousuun, sillä digiprojektorit ovat kalliita tai jotain. Tai ehkä se selitetään sitten sillä elokuvien kirjon monipuolistumisella. Mahdollisesti.
Mutta siis ne säästöt tulevat kopioiden jakelusta, ei siitä että digikopiot ovat mitenkään analogisia halvempia. Ehkä.
Maakunnan pikkuteatteri voisi hyötyä saadessaan uuden toimintaelokuvan ohjelmistoon aiempaa nopeammin. Digitaalisessa elokuvassa ei ole kopiomäärälle rajoituksia.
Niin että kirjon monipuolistuminen tai säästö ei siis vaikuttaisi maakuntien pikkuteattereihin? Kukaties. Ja kopioiden määräähän käytettäisiin markkinoinnissa ihan varmasti samalla tavalla kuin nyt. Mutta voi tietenkin olla ettei.
Ainakaan hesarin juttu ei pahemmin valota asiaa.
inläggen
