Sanaton tarina

kuvatarinaValokuvatorstain 28. haaste: sanaton tarina.

Tarinan aihe voi olla mikä tahansa ja tarinan kertomiseen saa käyttää vähintään kolmea, korkeintaan viittä valokuvaa.

Kuvia kesältä, Korkeasaaresta. Klikkaa kuvaa.

5 thoughts on “Sanaton tarina

  1. Karhulinna pelottaa minua aina! Kun lapset olivat pieniä ja sylissä kannettavia, jännäsin, että pudotan ne vahingossa kaiteen yli sinne pohjalle.

    Pelkoni taustalla on mummoni (s. 1898) tarina. Mummo kertoi, että hän oli nuorena nähnyt, kuinka tyttö putosi Karhulinnassa sinne elukoitten kynsiin. Kaiken veren ja kauhun keskellä mummon mieleen painui tytön hattu, joka jäi kivetykselle kieppumaan.

    Onkohan tarina tosi? Löytyisiköhän jostain Korkeasaaren historiasta tietoa, onko joku lapsi joskus tippunut Karhulinnaan?

  2. Aivan mahtava kuvasarja! :) Turisti katselee ja ottaa aivan selvästi kuvia elukoista. Kuvasarjan kannalta onkin mielenkiintoisempaa, ettei eläimiä näy kokonaan.

  3. Maan mainioita ahtereita! Tähän vois sanoa rumemminkin (älä nyt loukkaannu, hyvällä tarkoitan), että tämä kuvakertomus on suoraan p…stä.

  4. Hieno sarja!

    Kun kävin 1960-luvulla Korkeasaaressa, näin Karhulinnan pohjalla pienen lapsenkengän. Tokko se lapsi sinne kuitenkaan oli pudonnut, pelkkä kenkä vain, mutta silti tuntui ikävältä.

Comments are closed.