Muuntoa, siirtoa ja toistoa

Vähän aikaa sitten luin jutun Australian uudesta tekijänoikeuslaista otsikolla Proposed changes to Australian copyright laws could make iPod users into criminals.

Nyt asiasta löytyi hiukan tarkempaa tietoa: Copyright Amendment Bill 2006 – Frequently Asked Questions (via).

Eli iPodien käyttäjistä ei tule kriminaaleja, sillä “format shifting”, eli tiedostomuodon muutos, omaan käyttöön on sallittua. Perin loogista siis. Mutta tiedostojen jakaminen ei ole laillista. Kaverin kanssa saa kuunnella tiedostomuodosta toiseen muunnettua musiikkia, mutta kopiota ei saa antaa kaverille. Perheenjäsenille saa kyllä lainata tekemäänsä kopiota.

Huomioni kiinnittyi myös televisiosta nauhoittamisesta koskeviin kysymyksiin. Vastausten mukaan ajansiirto (time shifting) on sallittua. On siis laillista nauhoittaa ohjelma ja katsoa se itselleen sopivampana ajankohtana (niin kotona kuin kodin ulkopuolella, myös mobiilisti), mutta ohjelmien pidempiaikainen säilyttäminen, kirjastoiminen (librarying), ei sen sijaan ole.

A time-shift copy can’t be kept permanently for repeated use.

Miten ihmeessä tätä valvotaan?

Musiikkikopioiden valvominen on perin mahdotonta. Tästähän on ollut puhetta täällä kotonakin meidän oman uuden, häpeärangaistuksen sisältävän, tekijänoikeuslain kohdalla. Mutta nuo nauhoitetut televisio-ohjelmat?

Suomessa aikaa analogilähetysten loppumiseen on alle vuosi (261 päivää tänään). Australiassa digi-tv syrjäyttää analogisen suunnitelmien mukaan joskus 2010 – 2012 välisenä aikana.

Miksi meillä on niin kiire? Aivan liian kiire. Senhän näkee markkinoilla olevista laitteista. Missä on Sony, Philips tai JVC? Digiboksien joukosta puuttuu suuret tunnetut merkit jotka ovat hallinneet nauhoitusmarkkinoita jo pitkän siivun nykyhistoriaamme. Markkinoilla olevat täysin tuntemattomien valmistajien laitteet ovat niin susia, että jos niitä ei kohta olisi ihan pakko ostaa, eivät ne kävisi kaupaksi juuri ollenkaan. Vanhat analogiset VHS-nauhurit ovat toimintavarmempia, luotettavampia ja parhaimmillaan jopa helppokäyttöisempiä.

Entä miksi vääntö digisignaalin muuntamisesta analogiseksi on ollut niin kova? Noin vuosi sitten liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen (yksityisyyden suoja, muistatteko?) vastasi kysymykseen julkisten tilojen television käytöstä 31.8.2007 jälkeen, mm. näin:

Jäljellä oleva siirtymäaika antaa julkisille laitoksille riittävästi aikaa suorittaa kokonaan digitaalisiin televisiolähetyksiin siirtymisen edellyttämät toimenpiteet.

Julkisten tilojen televisioiden käyttö siirryttäessä digilähetyksiin (KK 916/2005 vp – Reijo Paajanen /kok)

Kuitenkin Hesari kirjoittaa 12.12.2006 että:

Yleisradio päätyi arvioinnissaan siihen, ettei signaalinen muuntaminen ole ristiriidassa julkisen palvelun velvoitteen täyttämisen kanssa. Signaalin muunnossa voi jäädä pois joitakin lisäpalveluita kuten näkövammaisten äänitekstitys.

HS: Sairaalat saivat lisäaikaa digitv-hankintoihin

Lopputulos on siis se että YLE, muunnosta huolimatta, täyttää velvoitteensa. Eli ongelma ei siis ole oikeasti siinä. Eikä varmaankaan siinä että “Lähetyksen muuntaminen saattaisi lisäksi johtaa velvollisuuteen maksaa tekijänoikeuskorvauksia” (Huovinen vastauksessaan kysymykseen KK 916/2005 vp).

Jotenkin en oikein usko selitystä siitä “Digitaalisten lähetysten muuttaminen analogisiksi ei olisi katsojien edun mukaista” (Huovinen). Eipä ole valtiovalta aikaisemmin oikein välittänyt siitä näkyykö teksti-tv tai kuuluuko stereo- tai moniääni. Miksi nyt?

Vaan jos signaalin muunnossa saattaa jäädä pois jotain pois, niin voiko se olla jotain muutakin kuin vain äänitekstitys? Selväähän on se että analogisesta signaalista jää pois digitaalisuus. Ja ilman digiä ei esimerkiksi digitaalinen käyttöoikeuksien hallinta toimi.

Missä vaiheessa digibokseihin tulee pakolliseksi DRM-kikkare joka automaattisesti poistaa tallennetut, tai aikasiirretyt, ohjelmat kun ne on kerran katsottu? Onko paremmalla kuvan- ja äänenlaadulla markkinoitu järjestelmä oikeasti vain tapa tunkea, valtion tuella ja kuluttajien rahoilla, joka kotiin kaupallisten toimijoiden etuja valvovia laitteita?

Siksikö isot tunnetut merkit eivät ole mukana pelissä? Tällaisessa tilanteessa hyötyy sisällöntuottaja, ei laitevalmistaja.

Toteutuuko Orwellin dystopia? Kuka tai mikä onkaan Isoveli?

Missä on foliohattuni?

3 thoughts on “Muuntoa, siirtoa ja toistoa

  1. Hei pni! Löysin foliohattusi, se oli jäänyt meille sinne komeroon, jonne menit piiloon marsilai… Ai jaha, täällä on jokin kirjoituskin.

    Itse en ollut älynnyt tehdä yhteyttä drm-asioiden ja signaalin muuntamiskiellon välillä. Kieltämättä siinä voisi olla jonkinlainen yhteys. Nykyisten digilaitteiden outousmerkkien selitykseksi olen tähän saakka uskonut sen, että markkinamme ovat pienet ja siksi jää.

    Huovinen et al. taas ovat niin LVM:n virkamiesjohdon indoktrinoimia, että en kiinnittäisi puheisiinsa suurtakaan huomiota. LVM on pitkän aikaa ollut narikka, johon on pantu kakkosdivarin ministereitä, koska on ajateltu että virkamiehet kyllä pystyvät haldaamaan tiet ja radiot ja niissä ei ole mitään sen kummempaa poliittista.

Comments are closed.