skrubu

Kiire kiire, hoppu hoppu. Huomenna ei ehkä tule maailmanloppu, tai vaikka tulisikin, niin so what. En ehtisi kuitenkaan välittämään asiasta. Olisi tietenkin ollut kiva mennä blogipikkujoulujen jatkoille eilen. Vaan kun tiesi että tänään tulee olemaan kiireinen päivä, jonka tunnit eivät riitä vaikka miten pyrkisi sängystä aikaisin pystyyn, oli pakko tehdä traagisen järkevä ratkaisu.

Huomenna saatan ehtiä laittaa jokusen kuvan katsottavaksi. Tänään en vain ehdi.

Ai kauheeta! Onko kello todella noin pal

Tästä kuvasta muistui mieleeni se miten valokuvauksen ollessa vielä ihan lapsenkengissään, ulkona otetuissa kuvissa kadut näyttivät tyhjiltä. Ei ihmisiä, hevosia tai muutakaan liikkuvaa. Ei elämää, vain rakennuksia ja puita. Syynähän oli tietenkin pitkä valotusaika. Hitaastikin liikkuvat kohteet (tummat hahmot vaalealla taustalla) katoavat näkyvistä kun kuvaa valottaa useampien, jopa kymmenien, minuuttien ajan.

Ensimmäisenä ihmisenä katuvalokuvaan on tarttunut heppu joka oli pysähtynyt kengänkiillotukseen kadunkulmassa eräänä päivänä Pariisissa vuonna 1838 (plus miinus vuosi, riippuen lähteestä), juuri kun Daguerre valotti kuvaansa, joka tunnetaan nimellä Boulevard du Temple (katso suurennos täältä).

Vähän aikaa sitten luin jutun Australian uudesta tekijänoikeuslaista otsikolla Proposed changes to Australian copyright laws could make iPod users into criminals.

Nyt asiasta löytyi hiukan tarkempaa tietoa: Copyright Amendment Bill 2006 – Frequently Asked Questions (via).

Eli iPodien käyttäjistä ei tule kriminaaleja, sillä ”format shifting”, eli tiedostomuodon muutos, omaan käyttöön on sallittua. Perin loogista siis. Mutta tiedostojen jakaminen ei ole laillista. Kaverin kanssa saa kuunnella tiedostomuodosta toiseen muunnettua musiikkia, mutta kopiota ei saa antaa kaverille. Perheenjäsenille saa kyllä lainata tekemäänsä kopiota.

Huomioni kiinnittyi myös televisiosta nauhoittamisesta koskeviin kysymyksiin. Vastausten mukaan ajansiirto (time shifting) on sallittua. On siis laillista nauhoittaa ohjelma ja katsoa se itselleen sopivampana ajankohtana (niin kotona kuin kodin ulkopuolella, myös mobiilisti), mutta ohjelmien pidempiaikainen säilyttäminen, kirjastoiminen (librarying), ei sen sijaan ole.

A time-shift copy can’t be kept permanently for repeated use.

Miten ihmeessä tätä valvotaan?

Musiikkikopioiden valvominen on perin mahdotonta. Tästähän on ollut puhetta täällä kotonakin meidän oman uuden, häpeärangaistuksen sisältävän, tekijänoikeuslain kohdalla. Mutta nuo nauhoitetut televisio-ohjelmat?

Suomessa aikaa analogilähetysten loppumiseen on alle vuosi (261 päivää tänään). Australiassa digi-tv syrjäyttää analogisen suunnitelmien mukaan joskus 2010 – 2012 välisenä aikana.

Miksi meillä on niin kiire? Aivan liian kiire. Senhän näkee markkinoilla olevista laitteista. Missä on Sony, Philips tai JVC? Digiboksien joukosta puuttuu suuret tunnetut merkit jotka ovat hallinneet nauhoitusmarkkinoita jo pitkän siivun nykyhistoriaamme. Markkinoilla olevat täysin tuntemattomien valmistajien laitteet ovat niin susia, että jos niitä ei kohta olisi ihan pakko ostaa, eivät ne kävisi kaupaksi juuri ollenkaan. Vanhat analogiset VHS-nauhurit ovat toimintavarmempia, luotettavampia ja parhaimmillaan jopa helppokäyttöisempiä.

Entä miksi vääntö digisignaalin muuntamisesta analogiseksi on ollut niin kova? Noin vuosi sitten liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen (yksityisyyden suoja, muistatteko?) vastasi kysymykseen julkisten tilojen television käytöstä 31.8.2007 jälkeen, mm. näin:

Jäljellä oleva siirtymäaika antaa julkisille laitoksille riittävästi aikaa suorittaa kokonaan digitaalisiin televisiolähetyksiin siirtymisen edellyttämät toimenpiteet.
–
Julkisten tilojen televisioiden käyttö siirryttäessä digilähetyksiin (KK 916/2005 vp – Reijo Paajanen /kok)

Kuitenkin Hesari kirjoittaa 12.12.2006 että:

Yleisradio päätyi arvioinnissaan siihen, ettei signaalinen muuntaminen ole ristiriidassa julkisen palvelun velvoitteen täyttämisen kanssa. Signaalin muunnossa voi jäädä pois joitakin lisäpalveluita kuten näkövammaisten äänitekstitys.
–
HS: Sairaalat saivat lisäaikaa digitv-hankintoihin

Lopputulos on siis se että YLE, muunnosta huolimatta, täyttää velvoitteensa. Eli ongelma ei siis ole oikeasti siinä. Eikä varmaankaan siinä että ”Lähetyksen muuntaminen saattaisi lisäksi johtaa velvollisuuteen maksaa tekijänoikeuskorvauksia” (Huovinen vastauksessaan kysymykseen KK 916/2005 vp).

Jotenkin en oikein usko selitystä siitä ”Digitaalisten lähetysten muuttaminen analogisiksi ei olisi katsojien edun mukaista” (Huovinen). Eipä ole valtiovalta aikaisemmin oikein välittänyt siitä näkyykö teksti-tv tai kuuluuko stereo- tai moniääni. Miksi nyt?

Vaan jos signaalin muunnossa saattaa jäädä pois jotain pois, niin voiko se olla jotain muutakin kuin vain äänitekstitys? Selväähän on se että analogisesta signaalista jää pois digitaalisuus. Ja ilman digiä ei esimerkiksi digitaalinen käyttöoikeuksien hallinta toimi.

Missä vaiheessa digibokseihin tulee pakolliseksi DRM-kikkare joka automaattisesti poistaa tallennetut, tai aikasiirretyt, ohjelmat kun ne on kerran katsottu? Onko paremmalla kuvan- ja äänenlaadulla markkinoitu järjestelmä oikeasti vain tapa tunkea, valtion tuella ja kuluttajien rahoilla, joka kotiin kaupallisten toimijoiden etuja valvovia laitteita?

Siksikö isot tunnetut merkit eivät ole mukana pelissä? Tällaisessa tilanteessa hyötyy sisällöntuottaja, ei laitevalmistaja.

Toteutuuko Orwellin dystopia? Kuka tai mikä onkaan Isoveli?

Missä on foliohattuni?

Kuvittelenko vain, vai onko eduskunnan saittiuudistus tuonut eduskunta.fi:n sisällön paremmin näkyville Googlen hakutuloksiin? Minusta ainakin tuntuu että näin on käynyt. Eikä se tunnu ollenkaan pahalta.

Asiakaspalvelukoulutusta on ehdotettu. Ja siihen reagoitu.

- Olen tehnyt 26 vuotta tätä työtä. Kyllä minä osaan jo asiakaspalvelun.

Asenne on tuntuisi olevan kohdallaan. Mitäpä sitä kouluttamaan sellaista jonka jo osaa. Ehkä kuitenkin olisi siis parempi tarjota stressinhallintakoulutusta?

Ylen aikaisen uutiset: Helsingin bussikuskit koulunpenkille?

Jobbar man, som jag, med en Macintosh och har en hel massa filer på delade (Windows-)hårdskivor här och där, kan det bli lite pynjigt att via mejl förklara åt någon annan var en fil eller mapp finns. Och man vill ju direkt inte mejla gigantiska Photoshop-filer.

Tyvärr, finns det inte direkt stöd i OS X för kopiering av filstigen. Man kan ju nog, t.ex. dra och droppa en fil in i terminalfönstert och på det sättet få fram stigen, men det är kanske inte helt elegant (fast elegantare än att skriva adressen för hand, eller kopiera den mapp för mapp). Terminalens stöd för skandinaviska tecken är inte riktig i min smak – det ser ut såhär: Fo\314\210r\ fa\314\210rger\ och\ sa\314\212nt/. Inte speciellt tydligt för oss människor.

Idag blev jag trött på det hela (vadå långsam tändning?) och bläddrade lite på internet. Det måste ju finnas andra som lider av samma dilemma. Och se; så var det!

Hittade en plugg för kontextuella menyn, FilePathToClipCMPlugin, som gör det möjligt att via högerknapp (eller CTRL+klick) kopiera filstigen så den går att klistra in t.ex. i mejlen.

Ah. Det är de små enkla sakerna i livet som gör en glad.

Toistakin adventtikynttilää on nyt poltettu. Kaksi jäljellä. Mutta tottahan on muitakin kynttilöitä kuin adventtisemmoiset. Valoa pimeyteen, onhan keskiviikkona Lucian päivä, sanoo Viikkovitonen ja latelee tiskiin viisi loistavaa utelua.

1. Kuinka usein poltat kynttilöitä? Missä?
2. Onko väliä millaisia kynttilöitä (suosikkibrändi tai -malli)?
3. Mistä hankit kynttiläsi (onko vinkkiä kynttiläpuodista?), vai teetkö ne ehkä itse?
4. Sähkökynttilät: ei vahingossakaan vai ne nimenomaan (miksi)?
5. Suomen ensimmäinen Lucia kruunattiin 1936, mitä mieltä olet tästä, tänä vuonna 70 vuotta vanhasta, traditiosta?

Voit vaikuttaa Viikkovitoseen lähettämällä kysymysvinkkejä tai esimerkiksi julkaistavia kuvia vitosista (150 x 150 px: jpg, gif, png — ei animaatiota) osoitteeseen vitosvinkki (ättä) skrubu. Net. Viikkovitonen myös RSS -syötteenä.

Hade inte egentligen någonsin tänkt på saken, men det verkar vara möjligt för ett progeband and slinka över till något som liknar Toto (med lite Trevor Rabin -influenser). Nya Spock’s Beard skivan, Spock’s Beard, är ett bevis på att det är möjligt.

Helt oprogressivt är det ju inte, och ställvis mycket njutbart, men definitivt annorlunda än när Neal Morse var med i gänget.

Jag skulle vilja göra en liknelse till The Eagles, men det vore fel. Örnarna degraderade sig till dansbandsmusik. Så illa har det inte gått med Spocks skägg. Men att jämföra dagens band med den som gav ut skivor som V eller Snow, är som att jämföra äpplen med oliver.

Somliga gillar äpplen, somliga oliver och så finns det som gillar båda, eller ingendera. Så är det med musik också. Kanske man kunde jämföra det hela med en restaurang som har bytt kock och förnyat menyn. Trots att allt man är van med har ändrat, betyder det inte att utbudet är sämre, bara annorlunda.

Jag märker mig vara mindre kräsen gällande musik än mat. Nya Spocken är en bra lunch, men en gourmetupplevelse är den inte. Fast, det är väl inte en helt dålig sak det inte. En god lunch kan man leva länge på.