Näpy näpy näpy… nostan luurin korvalleni ja odotan että toisessa päässä joku vastaa.

– Haloo! SonyBMG:llä, SonyBMG puhelimessa.
– No terve SonyBMG, minä tässä morjens.
– Moro.
– Kuule, mä oon tässä miettiny että jos saatais teiltä vähän brändättyy sisältöö.
– No mitäs olis ollu mielessä?
– No mitä olis tarjolla?
– Haluttu artisti voi esimerkiksi tehdä biisin jollekin yritykselle…
– Ai voi vai? Hienoa. Kato jos vaikka saatais Whitney Houstonilta hyvä biisi HK:lle, makkarateemalla.
– Okei.
– Sitten Pink Floyd vois vetästä jonkun iloisen armeijasta kertovan biisin SA:n kesäkamppikseen.
– Joo.
– Ei mulla muuta…
– Ai…
– Tai, eiku hei sit vielä olis kiva saada Il Divolta joku hyvä Tena Lady -esitys. Se niinku imeytyis molempiin brändeihin hyvin.
– Oliks muuta?
– No ei tällä kertaa.
– Selvä. Mä soitan kun biisit on valmiit.
– Okei hei mut, viel yks juttu… onks Bono teidän toimistolla, saisko siltä jonkun biisin kans?
– Ei oo, sori. Se on kilpailijan leivissä ja kuulemma kirjoittaa biisejä silleen omasta tahdosta.
– Ai hitto. Joku taiteilija niinku?
– Joo.
– Harmi. Mut, ei mulla muuta ollu. Soitellaan!
– Soitellaan.

Klik.

Päivitys: Puhelin soi.

– Minä.
– SonyBMG tässä terse.
– Moi.
– Soittelen kuule ihan vaan kertoakseni että Whitney suostui tekemään lerssiviisun.
– Aijaa? Sehän meni nopeasti.
– Joo, sillä on talvimökki Kälviällä ja se sattu olemaan siellä just nyt.
– Hienoa.
– Eiks vaan. Se ehdotti että voisi tehdä vaikka uunimakkarabiisin Circle of Sausage tai saunamakkarasta kertovan balladin Two Halfs of Life.
– Hei noihan on tosi jees idiksii.
– Eiks vaan. Mä sanoin sille ihan samaa. Whitney toivo samalla että saisi siihen siniseen makkaraan vähän omaansa, että se voisi olla vaikka WHK.
– No se varmaan on ihan mahollista hoitaa. Onks muista vielä kuulunu mitään?
– Ei oo vielä.
– Ei se mitään. Tää oli ihan superupee juttu. Kiitti.
– Eipä kestä.
– Palataan astialle viikonlopun jälkeen.
– Jep. Moi.
– Moi.

Klik.