Näpy näpy näpy… nostan luurin korvalleni ja odotan että toisessa päässä joku vastaa.
– Haloo! SonyBMG:llä, SonyBMG puhelimessa.
– No terve SonyBMG, minä tässä morjens.
– Moro.
– Kuule, mä oon tässä miettiny että jos saatais teiltä vähän brändättyy sisältöö.
– No mitäs olis ollu mielessä?
– No mitä olis tarjolla?
– Haluttu artisti voi esimerkiksi tehdä biisin jollekin yritykselle…
– Ai voi vai? Hienoa. Kato jos vaikka saatais Whitney Houstonilta hyvä biisi HK:lle, makkarateemalla.
– Okei.
– Sitten Pink Floyd vois vetästä jonkun iloisen armeijasta kertovan biisin SA:n kesäkamppikseen.
– Joo.
– Ei mulla muuta…
– Ai…
– Tai, eiku hei sit vielä olis kiva saada Il Divolta joku hyvä Tena Lady -esitys. Se niinku imeytyis molempiin brändeihin hyvin.
– Oliks muuta?
– No ei tällä kertaa.
– Selvä. Mä soitan kun biisit on valmiit.
– Okei hei mut, viel yks juttu… onks Bono teidän toimistolla, saisko siltä jonkun biisin kans?
– Ei oo, sori. Se on kilpailijan leivissä ja kuulemma kirjoittaa biisejä silleen omasta tahdosta.
– Ai hitto. Joku taiteilija niinku?
– Joo.
– Harmi. Mut, ei mulla muuta ollu. Soitellaan!
– Soitellaan.
Klik.
Päivitys: Puhelin soi.
– Minä.
– SonyBMG tässä terse.
– Moi.
– Soittelen kuule ihan vaan kertoakseni että Whitney suostui tekemään lerssiviisun.
– Aijaa? Sehän meni nopeasti.
– Joo, sillä on talvimökki Kälviällä ja se sattu olemaan siellä just nyt.
– Hienoa.
– Eiks vaan. Se ehdotti että voisi tehdä vaikka uunimakkarabiisin Circle of Sausage tai saunamakkarasta kertovan balladin Two Halfs of Life.
– Hei noihan on tosi jees idiksii.
– Eiks vaan. Mä sanoin sille ihan samaa. Whitney toivo samalla että saisi siihen siniseen makkaraan vähän omaansa, että se voisi olla vaikka WHK.
– No se varmaan on ihan mahollista hoitaa. Onks muista vielä kuulunu mitään?
– Ei oo vielä.
– Ei se mitään. Tää oli ihan superupee juttu. Kiitti.
– Eipä kestä.
– Palataan astialle viikonlopun jälkeen.
– Jep. Moi.
– Moi.
Klik.
Haha, I’m lovin’ it! Ja toi Bono taitaa tehda vaan biiseja jotka vahvistaa sen omaa brandia..
“Snows in hell” = Lordi ja Posti …voin vain kuvitella… heh ja hah.
Kyllä ne rokkikukot käskien laulavat jos sopimukset sanovat niin. Onneksi tosin jotkut tekevät käskyttämisestäkin taidetta:
http://songstowearpantsto.com/
Ja eihän tuo artistibrändien hyödyntäminen, niin tavatonta ole. Annetaan legendaarisen mr.nobodyn, Sammy Hagarin kertoa:
“I mean, we used to make fun of Huey Lewis for doing all these corporate shows, but he would just shrug and say, ‘It’s a good life. Forty-five minutes for a couple hundred thousand’ … but I just hated the idea, doing some big arena show in some little corporate building or something. It felt cheesy to me. But then when Dylan did it, I started thinking, ‘Who am I to be so uppity about this?’ “
Tähän varmaan sopii lainata hiukan vanhaa kunnon Niilo Nuorta.