Erkin etätyö

Erkki tiesi vaarat. Häntä ja kaikkia muitakin työntekijöitä oli varoitettu firman pakollisilla IT-alan turvallisuusluennoilla, joita järjestettiin kuuden kuukauden välein. Erkki oli käynyt luennoilla viisitoista kertaa. Sisältö oli aina sama. “Jos luennoitsijat olisivat lentoemäntiä, olisivat nämä luennot kuin lentokoneen turvallisuusperformanssi”, tokaisi Päivikki kerran luennon jälkeen. “Pitäkää turvavyö kiinni koko työajan”. Naureskellen tiimi palasi takaisin työpisteilleen. “Kaikkien elektronisten laitteiden käyttö on kielletty, kun turvavyön merkkivalo on päällä”. Lisää naurua.

Siitä huolimatta että kaikki tiesivät etätyön vaaroista, oli kuitenkin aina joukossa niitä hurjapäitä jotka päättivät kokeilla onneaan. Ilmoitus siitä että joku pitää etäpäivän otettiin tiimissä vastaan aina pelonsekaisin tuntein ja yleensä oudon hermostuneella hiljaisuudella. Erkille tämä hetki koitti tänä talvena.

Kai se oli vaihtelun tarvetta. Vaikka joka kevät uudelleen järjestetty organisaatio sekoitti tiimin työpisteet, oli Erkki ruvennut kyllästymään lasiseiniin, puupaneeleihin ja ikkunasta näkyvään aaltopeltiseinään. Ajatukset tuntuivat yhtä tunkkaisilta kuin toimiston ilma iltapäivällä. “Ajatukseni tarvitsevat tuuletusta”, mietti Erkki avatessaan tiimin tilojen ainoata avattavaa ikkunaa.

Erkki piti etätyöpäivän. Kahvi ei loppunut, eikä kaatunut syliin. Tietokone ja verkkoyhteys toimi moitteettomasti. Kaikki meni niin hyvin että tarinat putoavista flyygeleistä ja alasimista tuntuivat epätodellisilta. Ajatuksetkin kulkivat kuin öljytty salama, tappavan tarkasti suoraan ongelmien ytimiin. “Etätyöpäivä on vain hiukan parempi työpäivä”, Erkki filosofoi ja päätti siltä istumalta pitää toisenkin etätyöpäivän.

Kun Erkistä ei toisen etätyöpäivän jälkeen kuulunut mitään, oli tunnelma
toimistolla selvästi hermostunut. Projektipäällikön puheilla käyneet poliisit puhalsivat uutta tuulta käytäväkeskusteluihin. Kukaan ei tiennyt mitä Erkille oli tapahtunut, mutta tarinat olivat toinen toistaan uskomattomampia. Marjatta väitti kuulleensa että Erkin kämppään olisi pudonnut meteoriitti. Tai pommi. “Ehkä se oli läppärin akku joka räjähti”, ehdotti Ilpo. “Se on ihan mahdollista, sanoivat niin turvallisuusluennolla”. Kaikki nyökkäsivät. “Totta, se on mahdollista”. Kukaan ei nauranut.

Kahden päivän päästä pidettiin ilmoitustilaisuus. Projektipäällikkö kertoi ääni täristen miten poliisi oli saanut selville Erkin karmean kohtalon.

Oli kaunis talvipäivä: pakkasta viitisen astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Erkki oli päättänyt toisena etätyöpäivänään lähteä läheiselle rannalle tekemään töitä ja oli pakannut mukaan kaiken tarvitsemansa. Rannalla, tuulensuojassa, naputellen PowerPointtia sormikkaat kädessä ja pipo tiukasti korvilla oli Erkin tehnyt mieli kahvia. Avatessaan termoskannua oli kuuman kahvin höyry sumentanut Erkin silmälasit. Erkki hämmentyi, pudotti termoksen ja siitä maahan läikkynyt kahvi jäädytti Erkin työtuolin eteen pirullisen liukkaan läikän jota pitkin työtuoli lähti liukumaan kohti merta. Vauhti kasvoi ilmeisesti niin kovaksi että tuolin pysähtyessä rantaveteen, liukui Erkki läppäreineen jäätä pitkin vielä monta sataa metriä. Jää, vaikka olikin ohutta, olisi kestänyt Erkin painon, mutta epäonnekseen Erkin läppäri oli niin kuuma että se sulatti välittömästi jäähän ison aukon ja näin Erkki ja läppäri vajoisivat jääkylmään meriveteen jossa konttorityöntekijän selviytymismahdollisuudet ovat nolla.

Erkin työtuoli

Erkin työtuoli ja termos löytyivät, mutta läppäri ja Erkki itse ovat tätä kirjoittaessa vielä kadoksissa. Etsintöjä jatketaan keväällä kun jää on sulanut. Erkin firma on päättänyt pitää turvallisuusluentoja nyt kerran kvartaalissa. Etätyönteko jatkuu kuitenkin yhä.

2 thoughts on “Erkin etätyö

  1. Kieltämättä toisinaan tuntuu että projektit (ja elämä) tosiaan menee jäihin, mutta vähän toisista syistä.

    Vuodesta toiseen jaksan ihmetellä, miten voi olla niin, että kun Helsingin rantoja ruopataan, merestä löytyy yleensä aina muutama heteka, televisionromu ja toimistohuonekkaluja. Ehkä tämä tosiaan on se selitys…

Comments are closed.