Tollona töllöjen tykönä

Kun nyt sain sydämeltäni nillityksen siitä miten hankkimani Handan on mielestäni digiboksillinen skeidaa, on aika siirtyä SCART-kaapelin toiseen päähän: töllöttimeen.

Vanha 17″ Salorani on vanha. Tosi vanha. Ja raihnainen. Aika siis hankkia uusi. Litteää olin ajatellut.

Koska en halua iskeä molempia käsiäni skeidaan ajattelin, että jos nyt tämän televisiohankinnan kanssa olisi hiukan tarkempi kuin tallentavan digiboksin. Olin viimeksi näin tarkka kun hain itselleni imuria. Vaan jos imureiden vertaaminen on vaikeaa, on telkkujen vertailu ehkä jopa täysin mahdotonta.

(Imureista saa tietoa niin, että yhdestä on kerrottu imuteho, toisesta se, että siinä on antibakteerisuodatin ja kolmannesta saa tietää, että se on punainen. Vertaa nyt siinä sitten.)

Ruudun ja samalla myös laitteen koon valinta on helppoa. Se käy ihan maalaisjärjellä. Itse olen tässä tullut siihen lopputulokseen, että 26″ tai 27″ olisi sopiva. Se mahtuu sille ajateltuun paikkaan mutta ei valtaa koko pientä kämppääni.

Seuraavaksi pitäisi sitten löytää telsu jossa on hyvä kuva.

Täällä meillähän Digitan jakelema TV-kuva on aika heikkolaatuinen, ja sen huomaa: jpg-mössöä ärsyttävimmillään. Oikeastaanhan litteät televisiot sopivat paremmin leffojen katseluun tai pelien pelaamiseen – sellaiseen matskuun joka kulkee HDMI:n kautta. Mutta jos nyt, kuten minä, lähinnä katsoo televisiota livenä on valittava laite jossa kuva on kaikkein vähiten todella huono. Ja kuten niin moneen muunkin asian kanssa, tässä kannattaa luottaa omaan makuun. Jos kuva näyttää hyvältä sinun silmissäsi, on se hyvä (sinulle). Tällä tavalla olen päätynyt siihen tulokseen, että siinä kokoluokassa josta televisioni haluan on Samsung se, jossa on kaikkein vähiten hirveän huono televisiokuva. Tai LG, ehkä. Ensin mainittua olen tarkastellut hiukan lähemmin.

Sitten alkaakin se vaikea osa. Hintojen, varustelun ja teknisten speksien vertailu. Voi sissus sentään sanon minä.

Viiden eri putiikin verkkosivuilta poimin nämä 26″ ja 27″ mallit: R32, R32BX/XEE, R71B, R73BDX, R73 Bordeaux, R72B, R77BD, S71BX/XEE, S73B, S73BD, S73BDX/FID, T51B. Tämän lisäksi Samsungin sivuilta löytyy vielä nämä: A33W, M51B, R41B, R51B, R51BHX, R74BD, R75B. Mutta Samsungin sivuilta ei kuitenkaan löytynyt kaikkia niitä malleja jotka löytyivät kauppojen verkkosivuilta (ei edes vanhojen mallien listasta).

Yhdellä valmistajalla yhdeksäntoista erilaista mallia!

Kaupassa kysyin myyjältä, että mikäs on esimerkiksi R71B ja R72B välinen ero oikeasti, kun speksit (koko, paino, tekniikka… jopa pöytäjalusta) näyttäisivät olevan prikulleen samat, mutta hintaero esim. Verkkokauppa.comissa semmoiset 80 euroa (oli niin alkuviikosta, nyt hintaero on laskenut n. 56 euroon).

Sain hataria selityksiä ja olettamuksia, en mitään tarkkaa tietoa. “Joissain voi mahdollisesti olla eri paneeli kuin toisissa”. Aha, tuohan on oli tasan yhtä informatiivista kuin sanoa ettei kerta kaikkiaan tiedä. Suositteli sitten oman kauppansa jotain mallia jota ei ole muilla myynnissä, eikä löydy Samsungin sivuiltakaan. “Tosi hyvä ostos, suosittu malli”. Jep jep, niin varmaan. Kiitos ja hei.

Internetistä löytyi sitten jotain tietoa (tai epätietoa) jonka mukaan R71B ja R72B on sama telkku, mutta niiden ulkonäkö on eri. Pieni designero siis ja samalla hintaero myös. Mutta R73B taas tarkoittaa sitä, että telkussa on sisäänrakennettu digiviritin. Eli siinä taas sitten on ero teknisissäkin spekseissä. Argh! Oikeasti. Miten tämä voi olla niin vaikeaa? Vain kuusitoista mallia vielä tutkimatta.

Toisella puolella internettiä joku heitti ilmaan foliohattuteorian siitä, että malleja paljon siksi etteivät asiakkaat voisi mennä kaupasta toiseen väittämään että naapuriputiikki myy samaa mallia halvemmalla. En haluaisi uskoa siihen teoriaan, mutta nyt noin kuukauden verran selvitystyötä tehtyäni olen ihan valmis uskomaan, että meitä viedään kuin vierasta sikaa. Röh röh. Ainakin mallien moninaisuus vaikeuttaa tehokkaasti tiedon hakemista netistä.

Kauppojen sivuiltahan voi vertailla vain kyseisen kaupan tai ketjun malleja toisiinsa. Se ole mitenkään erityisen informatiivista. Eikä se aina muutenkaan toimi. Veikolla esimerkiksi, on vertailun viimeinen palsta aina tyhjä. Paha siinä on vertailla yhden television arvoja toisen tyhjiin riveihin. Tai sitten voi ihmetellä miten yksi 26″ televisio on vain 21,5 cm leveä mutta 53 cm syvä.

Vaikka luulisi, että on helppoa kerätä telkuista yhdenmukaista tietoa, niin ei sekään onnistu. Ei edes Samsungilta itseltään, jonka tarjoamissa pdf:issä samat asiat on esitetty eri malleissa eri tavalla ja vastaavien mallien (kuten R71 ja R72) esitteissä tieto on vähintään eri järjestyksessä.

Sitten on tietenkin muutakin.

Kontrasti, joka on joko staattinen tai dynaaminen (olen ymmärtänyt että dynaaminen kontrasti on vähän kuin automaattinen äänitystason säätö – joskus se toimii joskus ei). Staattinen luku on matalampi ja dynaaminen korkeampi, joten dynaaminen se minkä moni valmistaja kertoo. Samsungin 26″ televisioilla kontrastisuhteeksi ilmoitetaan 2000:1 tai 3000:1. Mutta LG:n televisioissa luku on esim. 600:1. Kumpikaan ei kerro onko kyseessä dynaaminen vai staattinen kontrasti, eikä miten se on mitattu: onko kyseessä ANSI (joka on markkinoinnin kannalta heikompi vaihtoehto) tai Full On/Off.

Luvut eivät sinänsä sano minulle mitään ja siksi suurempi kuulostaakin paremmalta, vaikka ei sanotusti sitä ole. Projektoreista tuntuu tulevan vastaan tietoa, että erot ovat kuitenkin perin marginaalisia.

you need to view the image in a completely darkened room to be able to perceive the marginal difference between a 2000:1 and a 500:1 contrast ratio. Otherwise paying extra for a high contrast ratio projector or monitor would be waste of money since in moderate ambient light conditions such as a living room, anything higher than 500:1 would not be perceivable by the eye.

Practical Home Theater Guide: The Contrast Ratio Game

(Aikanaan tiskikoneiden valmistajia kiellettiin käyttämästä mainostuksessa äänenvoimakuutta, sillä kilpailu meni juuri siihen ettei eri laitteiden parin dB:n välistä eroa kuullut kukaan, mutta sitä käytettiin myyntiargumenttina.)

Kontrastin ohella on sitten luminanssi (jossain sanotaan kirkkaus tai valoisuus). Samsungilla yleensä 500 cd/m2 ja LG:llä 600. Tämä vaikuttaa hiukan selkeämmältä kuin kontrasti: mitä isompi luku, sen enemmän valovoimaa.

Mutta näkeekö ihmissilmä 500:1:n ja 600:1:n välillä eroa?

Artikkelissa Brightness, Luminance, and Confusion By Charles P. Halsted väitetään (jutun loppupuolella) ettei luminanssin kymmenkertaistaminen tunnu katsojalta siltä että se olisi lisääntynyt kymmenkertaiseksi, sillä silmän herkkyys vähenee logaritmisesti valovoiman kasvaessa. Ja koska esim. ympäröivän valon määrä vaikuttaa siihen miten koemme luminanssin… olen valmis uskomaan ettei 500:1 ja 600:1 luminanssilla tavallisessa kodissa ole mitään huomattavaa eroa (meille tavallisille tallaajille, hifistit ovat eri juttu).

Jotta saa hiukan vertailudataa siihen mitä esim. 500:1 tarkoittaa, voi katsoa Halstedin jutun lopusta kuvituskuvan 4 (Fig. 4), johon on listattu luminanssiarvoja. Auringon luminanssi on 900000000:1.

Takaisin televisioihin. Yhdessä laitteessa on tosi nopea vasteaika, toisessa vain nopea. Kolmannessa mainitaan että vasteaika on 8 ms – joka on ihan sama kuin yhden tosi nopea ja toisen nopea.

Sitten on tietenkin vielä kuvan tervöintiin liittyvää teknologiaa, jokaisella valmistajalla tietenkin omansa. Ja HD-readya ja Full HD:tä, taustavaloa, katselukulmaa, värien määrää… niin ja ääntäkin.

No, huh huh, kuten hakukonemainoksessa sanotaan. Paljon muuttujia monessa mallissa. Tämä käy salapoliisityöstä. Ja se näyttää johtavan siihen, että LCD-televisioiden väliset erot ovat oikeastaan aika pienet, huolimatta siitä mitä markkinointi väittää.

Mitenköhän tässä pitäisi edetä ettei taas tule hankittua jotain laitetta josta vuoden kuluttua nillittää täällä. En viitsisi odottaa siihen asti, että nykyinen telkku räjähtää tuhannen päreiksi.

Eipä ole kuluttajalle tehty helpoksi rahoistaan eroon pääseminen niin, että voisi olla varma ostoksestaan tai tyytyväinen hankinnastaan.

LCD TV

5 thoughts on “Tollona töllöjen tykönä

  1. Olen mietiskellyt keskenäni, että miksi noissa taulutelkkareissa on kontrasti ja kirkkaus niin kovin tärkeä. Nimittäin noista vehkeistä irtoaa sen verran kirkkautta, että jos kaikki valovoima on käytössä, silmät suurinpiirtein sulavat päässä. Meidän telkkarissamme olen säätänyt kirkkautta ja kontrastia reippaanpuoleisesti alaspäin enkä edes halua vaarantaa näköämme 1200:1 kontrastilla ja 600 cd/m2 kirkkaudella.

    Lisäksi olen pohdiskellut myös värien määrää. Jos vaikka TV:ssä olisikin 12- tai 16-bittiset värit, se ei paljoa lohduta jos DVD-soittimesta/digiboksista/tietokoneesta tuleva signaali kuitenkin sisältää perinteisiä 8-bittisiä värikomponentteja.

    Analogiliittimien kautta tulevaa kuvaa se ehkä hieman avittaa, kun laite digitoi kuvan isommalla värimäärällä, mutta sitten taas se kuva on analogisoitu ja digitoitu pari kertaa ja siinä se hyöty sitten katosikin.

    Vuoden kokemuksella tuosta meidän telkkarista (LG 37-tuumainen RZ37LZ55) voisin ehkä tuoda vielä seuraavanlaisia lisähämmennyksiä pohdintaasi:

    – Kuvan skaalauspiiri on aika tärkeä (se, joka poistaa interlacen ja skaalaa kuvan natiiviresoluutiolle). Faroudja on kuulemma laadukas. Paitsi jos viet näytölle suoraan natiiviresoluutioista sisältöä HDMI:n tai DVI:n kautta esim tietokoneesta, vahvistimesta tai DVD-soittimesta, jolloin skaalauspiiriä ei tarvita lainkaan.
    – Kiinnitä huomiota katselukulmaan. Ei ole hauskaa jos telkkarin kuva on violetti kun katsot sitä vähänkin muualta kuin lempinojatuolistasi. Tämä on LCD-telkkarien ongelma.
    – Kiinnitä huomiota mustan tasoon. LCD-telkkarissa musta on useasti enemmänkin harmaata, koska taustavalo pyrkii vuotamaan läpi.
    – Kiinnitä huomiota katseluympäristöön. LCD-telkkaria on usein mukavinta katsella valoisassa ympäristössä (huonon mustan tason vuoksi).
    – Harkitse myös plasmatelkkaria. Niissä on hyvä kuva, mutta myös huonoja puolia.
    – Isot pojat sanovat, että 1366×768-resoluutioiset telkkarit ovat ihan paskoja koska 720p HDTV-resoluutio on 1280×720 pikseliä. Teoriassa olen samaa mieltä, onhan skaalaus aina Ikävä Juttu, mutta kun olen nyt vuoden ajan katsellut 720p-kuvaa 768-juovaisella näytölläni, en ole vieläkään pystynyt näkemään mistä kohtaa kuva on skaalattu (ja olen tarkastellut asiaa tosi läheltä). Taitaakin olla niin, että telkkari onkin ovela, eikä skaalaa lainkaan vaan hukkaa ylimääräiset 40 (pystyreunat) / 20 (vaakareunat) pikseliä kuvaruudun reunojen alle. Eli siis, älä ota resoluutiota liian vakavasti.
    – HDMI-töpseleitä ei ole koskaan liikaa. Pian sinulla on tietokone, digiboksi ja DVD-soitin HDMI:llä kiinni telkkarissa. Siihen tarvitaan jo kolme töpseliä. Tai uusi AV-vahvistin. Tai HDMI-jakorasia jos haluat kiusata itseäsi.
    – DVI- ja VGA-liittimet ovat hyvä bonus. Jos haluat joskus tietokonetta laittaa kiinni telkkariin, meinaan. DVI-D ja HDMI ovat tosin suoraan toistensa kanssa yhteensopivia, mutta adapterit saattavat olla rimpuloita. Siksi aito DVI-liitin on Ihan OK Juttu.
    – Iso(hko) telkkari on aika hitsin kiva. Tuo meidän 37-tuumaisemmekin on useimmiten kooltaan sopiva. Ja 2.35:1-suhteella kuvattuja leffoja katsellessa tulee mieleen, että se voisi olla ehkä vähän isompikin…
    – En laskenut leikkiä, kun puhuin yllä HDMI-liitännöistä. Eli uutta digiboksia hankkiessasi ja DVD-soitinta päivittäessäsi harkitse vakavasti skaalaavan HDMI-liitäntäisen toistimen hankkimista. Kun kerran pääset terävän kuvan makuun, et halua enää skaalattua analogikuvaa (et varmaan töissäkään käytä monitoriasi ei-natiiviresoluutiolla).

    Mutta siis yhteenvetona: telkkarin laittaminen on tänä päivänä aikamoista urheilua. Eipä käy sääliksi niitä, joille ylläoleva teksti on hepreaa.

  2. Äh. Sääliksi käy…. piti sanomani.

    Niin, ja ennustan että jossain vaiheessa ilmestyy postauksia seuraavista aiheista:

    – Hyvän skaalaavan HDMI-liitäntäisen DVD-soittimen valinta. Vai odottaisinko HD-DVD:tä. Vai Blu-raytä?
    – Mistä bugiton streameri/kotiteatteri-PC joka toistaa kaikki tiedostot ja resoluutiot? Apple-TV, Mac Mini, Xbox, Windows Media Center vai jokin erillislaite?

  3. Kiitos hienosta kommentista samik. Vaikka se lisääkin tuskaa kuten tiedolla on tapana tehdä, on kommentista hyötyä: Tässähän vähitellen oppii jotain. Oppii ainakin mitä kaikkea ei tiedä, ja sehän on hyvä merkki.

  4. On ihan tavallista, että television ulkokuoren väri vaikuttaa mallimerkintään. Tai pelkän paneelin.

  5. Kertoisivat selkokielellä mistä on kyse. Se että lopussa on esim. B mustalle tai W valkoiselle on jopa ihan loogista.

    Missään ei vaan ole sitä tietoa miksi 71 ja 72 on eri hintaisia. Onko 72:n design jotenkin arvottomampi kuin 71:n? Jos kyseessä on eri paneelit, niin siitäkin voisi kertoa. Vai onko se jotain josta tavallisten kuluttajien ei tarvitse mitään tietää (vaikka se vaikuttaa mallimerkintään)?

Comments are closed.