Missään ei vaan ole sitä tietoa miksi 71 ja 72 on eri hintaisia. Onko 72:n design jotenkin arvottomampi kuin 71:n? Jos kyseessä on eri paneelit, niin siitäkin voisi kertoa. Vai onko se jotain josta tavallisten kuluttajien ei tarvitse mitään tietää (vaikka se vaikuttaa mallimerkintään)?

Niin, ja ennustan että jossain vaiheessa ilmestyy postauksia seuraavista aiheista:

- Hyvän skaalaavan HDMI-liitäntäisen DVD-soittimen valinta. Vai odottaisinko HD-DVD:tä. Vai Blu-raytä?
- Mistä bugiton streameri/kotiteatteri-PC joka toistaa kaikki tiedostot ja resoluutiot? Apple-TV, Mac Mini, Xbox, Windows Media Center vai jokin erillislaite?

Lisäksi olen pohdiskellut myös värien määrää. Jos vaikka TV:ssä olisikin 12- tai 16-bittiset värit, se ei paljoa lohduta jos DVD-soittimesta/digiboksista/tietokoneesta tuleva signaali kuitenkin sisältää perinteisiä 8-bittisiä värikomponentteja.

Analogiliittimien kautta tulevaa kuvaa se ehkä hieman avittaa, kun laite digitoi kuvan isommalla värimäärällä, mutta sitten taas se kuva on analogisoitu ja digitoitu pari kertaa ja siinä se hyöty sitten katosikin.

Vuoden kokemuksella tuosta meidän telkkarista (LG 37-tuumainen RZ37LZ55) voisin ehkä tuoda vielä seuraavanlaisia lisähämmennyksiä pohdintaasi:

- Kuvan skaalauspiiri on aika tärkeä (se, joka poistaa interlacen ja skaalaa kuvan natiiviresoluutiolle). Faroudja on kuulemma laadukas. Paitsi jos viet näytölle suoraan natiiviresoluutioista sisältöä HDMI:n tai DVI:n kautta esim tietokoneesta, vahvistimesta tai DVD-soittimesta, jolloin skaalauspiiriä ei tarvita lainkaan.
- Kiinnitä huomiota katselukulmaan. Ei ole hauskaa jos telkkarin kuva on violetti kun katsot sitä vähänkin muualta kuin lempinojatuolistasi. Tämä on LCD-telkkarien ongelma.
- Kiinnitä huomiota mustan tasoon. LCD-telkkarissa musta on useasti enemmänkin harmaata, koska taustavalo pyrkii vuotamaan läpi.
- Kiinnitä huomiota katseluympäristöön. LCD-telkkaria on usein mukavinta katsella valoisassa ympäristössä (huonon mustan tason vuoksi).
- Harkitse myös plasmatelkkaria. Niissä on hyvä kuva, mutta myös huonoja puolia.
- Isot pojat sanovat, että 1366×768-resoluutioiset telkkarit ovat ihan paskoja koska 720p HDTV-resoluutio on 1280×720 pikseliä. Teoriassa olen samaa mieltä, onhan skaalaus aina Ikävä Juttu, mutta kun olen nyt vuoden ajan katsellut 720p-kuvaa 768-juovaisella näytölläni, en ole vieläkään pystynyt näkemään mistä kohtaa kuva on skaalattu (ja olen tarkastellut asiaa tosi läheltä). Taitaakin olla niin, että telkkari onkin ovela, eikä skaalaa lainkaan vaan hukkaa ylimääräiset 40 (pystyreunat) / 20 (vaakareunat) pikseliä kuvaruudun reunojen alle. Eli siis, älä ota resoluutiota liian vakavasti.
- HDMI-töpseleitä ei ole koskaan liikaa. Pian sinulla on tietokone, digiboksi ja DVD-soitin HDMI:llä kiinni telkkarissa. Siihen tarvitaan jo kolme töpseliä. Tai uusi AV-vahvistin. Tai HDMI-jakorasia jos haluat kiusata itseäsi.
- DVI- ja VGA-liittimet ovat hyvä bonus. Jos haluat joskus tietokonetta laittaa kiinni telkkariin, meinaan. DVI-D ja HDMI ovat tosin suoraan toistensa kanssa yhteensopivia, mutta adapterit saattavat olla rimpuloita. Siksi aito DVI-liitin on Ihan OK Juttu.
- Iso(hko) telkkari on aika hitsin kiva. Tuo meidän 37-tuumaisemmekin on useimmiten kooltaan sopiva. Ja 2.35:1-suhteella kuvattuja leffoja katsellessa tulee mieleen, että se voisi olla ehkä vähän isompikin…
- En laskenut leikkiä, kun puhuin yllä HDMI-liitännöistä. Eli uutta digiboksia hankkiessasi ja DVD-soitinta päivittäessäsi harkitse vakavasti skaalaavan HDMI-liitäntäisen toistimen hankkimista. Kun kerran pääset terävän kuvan makuun, et halua enää skaalattua analogikuvaa (et varmaan töissäkään käytä monitoriasi ei-natiiviresoluutiolla).

Mutta siis yhteenvetona: telkkarin laittaminen on tänä päivänä aikamoista urheilua. Eipä käy sääliksi niitä, joille ylläoleva teksti on hepreaa.