Hesari Potter ja salaisuuksien summa

Microsoftin mp3-pakkaus maksaa 1,2 miljardia euroa. Päivittäistavaroita myytiin viime vuonna 11 miljardilla eurolla. Suomen bruttokansantuote 2005 oli 155,3 miljardia.

Miljardi. Tuhat miljoonaa. Ykkönen ja yhdeksän nollaa: 1000000000. Se ei ole iso raha, vaan ihan mieletön määrä fyffeä.

Eilen luin Helsingin Sanomien sivuilta jotain jonka nappasin talteen, ja josta ajattelin kirjoittaa.

Puolueet laittavat televisiomainoksiin rahaa yhteensä yli miljardin euron verran.

HS: Sdp kampanjoi “sinisen maailman” tarinoilla

Tänään kun kävin katsomassa samaista juttua, ei tuota kohtaa enää ollutkaan. Oliko se valetta, liioittelua vai ehkä toimittajan moka? Oliko se totta, mutta tieto päätettiin poistaa koska summa on niin iso että sitä ei kansa purematta niele?

Mistä tuommoiset rahasummat tulevat? Kenen taskusta?

Puoluetukea vuonna 2006 maksettiin 14712000 euroa (sis. 2452000 presidentin vaalista aiheutuviin kustannuksiin), se on aika paljon vähemmän kuin TV-mainoksiin käytetty raha.

Jos yksi poliittinen TV-mainos maksaisi sata miljoonaa, voisi miljardilla tehdä niitä kymmenen. Elokuvan Harry Potter ja salaisuuksien kammio tekeminen maksoi sata miljoonaa dollaria. Se ansaitsi maailmanlaajuisesti noin yhdeksänkertaisesti budjettinsa verran tuloja bruttona.

Jotenkin tuntuu siltä että vaalien alla tehdyt puolueiden TV-mainokset eivät yllä Hollywood-tuotannon tasolle (oletan, en ole tämän vuotisia vielä nähnytkään) eivätkä niiden tuotto-odotukset liene samaa tasoa.

Miljardi. Tuosta Hesarin jutusta keskustellaan, mutta siellä ei puhuta miljardista. Eipä siellä oikeastaan ole mitään puhetta rahasta, paitsi yhdessä kommentissa jossa mainitaan summa 600000 toisessa 200000. Tällaiset summat kuulostaa jotenkin järkevämmiltä.

Hesari kehotti joskus suomalaisia hankkimaan parempaa luettavaa. Hesari voisi mielestäni hankkia parempia kirjoittajia. Miljardi vaalien TV-mainontaan? Pliis, vaikka foliohattuteoriat ovatkin mieleeni, on tämä jo niin paksua että Harry Potterin maailmakin tuntuu todellisemmalta. Siitähän saisikin lehdelle uuden sloganin: Helsingin Sanomat, enemmän fiktiota ja fantasiaa kuin Harry Pottereissa.

Paperilehdessä julkaistaan toisinaan pieniä tiedotuksia kun jossain aikasemmassa jutussa oli virhe. Internetissä ei varmaan tarvitse tehdä mitään sellaista, sillä eihän kukaan usko muutenkaan mitään mitä internetissä kerrotaan.