skrubu

Voitko kuvitella mitään luonnollisempaa tapahtumaa, kysytään jonkun murovalmistajan televisiomainoksessa jossa kaksi näyttelijää, nainen ja lapsi, istuvat kameroiden edessä huoneessa joka on lavastettu keittiöksi.

On todellakin vaikeata kuvitella mitään luonnollisempaa. Tulee ihan lapsuus parrasvaloissa mieleen. Joka aamu, koko 12 tuntisen aamun, läträsin murojen kanssa ison studion yhdessä nurkassa. Ohjaaja ja muu henkilökunta pysyttelivät varjoissa kameroiden takana. En tainnut nähdä heitä koskaan, en ainakaan muista nähneeni. Vain näyttelijä-äitini istui kanssani pöydän ääressä. Oli se hienoa aikaa. Olikohan minulla isäkin? Virallisesti ei varmaan, koska käsikirjoituksessa ei mainittu sellaista roolia, mutta päästäkseni tunnelmaan kuvittelin itselleni isän. Hän käveli aina hitaasti kuin Dressmanmies. Minun piti hymyillä koko ajan. Äänet varjoista käskivät.

Elämä on vanhemmiten muuttunut jotenkin niin luonnottomaksi.

Näinä aikoina ihmiset ovat niin terveystietoisia. En minä, tietenkään, mutta moni muu. Mikä tahansa ei kelpaa. Pitää olla tarkka. Tuotteesta kuin tuotteesta lanseerataan toinen toistaan kevyempiä vaihtoehtoja. Kevyt ja tietenkin light, ultrakevyt, rasvaton. Vähäsokerinen, alhainen sokeripitoisuus, sokeriton. Mauton, mauttomampi. Kumi ja pahvi. Kofeiiniton kahvi?

Muistatteko kun yrittivät markkinoille yrttitupakalla jossa oli kaikki tappavat aineet, mutta ei nikotiinia. Joku sanoi että sitä polttamalla kuolee ilman että saa hyvä olon tunnetta. Ei se myynyt. Eri juttu elintarvikkeilla.

Ovat tuhonneet juustot. Leikkaavat leivänpäälliset mauttomiksi, paperiakin ohuemmiksi, vaikeasti käsiteltäviksi tuotteiksi. Tehneet maidosta kalkkivettä, halleluja. Kaupan laarista löytyy niin terveyttä edistäviä kuin aivoille hyvää tekeviä rasvoja. Kevyitä nekin. Tietenkin. Tosin kevyt nyt voi olla melkein mitä vaan kunhan siinä on vähintään 30 % vähemmän energiaa kuin tavanomaisessa elintarvikkeessa.

Onhan se tietenkin ymmärrettävää tavallaan. Lihavuus lisääntyy. Kuin jänikset oletan. Itse olen kävelevä esimerkki vyötärö(kin)lihavuudesta, joten ei minulla sen suhteen ole mitään moralisoitavaa. Riskiryhmällä rikoo on ruma. Tai ei rikoita ollenkaan.

Vaan ei kai kevyttuotteet ole todistetusti vähentäneet lihavuutta. Koska ne eivät miltään maistu, pitää niitä syödä moninkertaisesti notta makunystyrät tyydyttyy. Lopputulos on kai plus miinus nolla. Tai ehkä jopa ei niin kevyt. Miinuksen puolella kai.

Mutta vaikka en oikeastaan pahemmin pidä kirjaa siitä mitä suuhuni laitan, olen sivusilmällä toisinaan jäänyt katselemaan pakkauksista tuotetietoja. Ihan vaan tiedonkeruun näkökulmasta. Triviaa, nam.

Siinä missä esimerkiksi kevyen metvurstin rasvapitoisuus (jota siis suuresti paketin päällä mainostetaan) voi olla jopa alle 10 %, olen bongannut että muroissa ja/tai mysleissä voi rasvanprosentti olla jopa 17 %, mutta sitä tietoa nosteta pakkauksen paraatipaikalle.

No eihän kaikissa muroissa tai mysleissä tietenkään ole tajuttomasti rasvaa. Osassa on todella paljon suolaa. Sokeriakin voi olla lähes 30 % (okei se on muromysli, ei niinkään muro tai mysli). Jostainhan se maku pitää saada.

Eipä taida pahemmin olla mitään väliä onko murot tai mysli sekoitettu vähärasvaiseen tai rasvattomaan maitoon tai jugurttiin. Tai jos leivän päälle laitta mautonta kumijuustoa niin paljon että se maistuu edes vähän. Tai jos juo kevytsiideriä.

Mistäköhän se on kotoisin, se semmoinen uskomus että myslit ja ainakin yhden tietyn valmistan murot ovat terveellisiä? Ehkä jotkut ovatkin, ei kuitenkaan kaikki.

Skall ta en titt, tänkte jag. Bara kolla. Så, mitt i allt märker jag mig igen ha sökt i YouTube ett och annat. Lite som att gå till pubben bara för ett ta sig ett stop. Det lyckas väl mera sällan. Bara ett stop. Just jo, lycka till. Fast med musik är det väl inte lika tungt dagen efter.

Det blev lite Freddie Wadling denna gång.

• Blue for Two - Eye of a storm, har denna på vinyl. Borde skaffa den på CD.
• Fleshquartet and Freddie Wadling - Walk, och den sköna Stina Nordenstam.
• Freddie Wadling - The Gnome, Pink Floyd -låten.

Dags för mitt årliga jomeri. Börjar jag bli gammal? Förstår jag inte överhuvudtaget hur dagens sammhälle fungerar? För ganska precis ett år sedan jomade jag över att jag hade köpt en glass. God i sig, riktig voffla i struten inte dessa cellulosabaserade mjuka äckelskapen. Så allt var ju bra? Nja, det visade sig att i sista ändan av struten, längst ner, biten man till sist bara slänger in i munnen fanns den mest äckliga choklad jag någonsin ätit! Man blev ju bitter så pH-värdet i ens omgivning föll markant!

Nu har det hänt igen. Jag bara inte förstår. Blev otroligt törstig igår. Var inne på Kampen så tog mig en titt in i kallskåpen vid en av platserna där. Vatten! Där fanns ju ett tacknämligt stort urval. Smaksatta. Mmm… Varför inte. En fräsh Lemon/Lime? Köpte, korkade, drack. Men vad i helv… Den var söt. Otroligt söt! Riktigt äckligt söt, och då vet ni som känner mig att sött säger jag inte nej till. Fräsh? Aldrig.

Och nu kommer vi till saken: varför var detta vatten sött? Jag måste medge jag inte förstår idén. Om jag är ute efter något sött så köper jag sött, är jag ute efter en söt dryck så köper jag en limsa (= läsk om nu någon vattusvensk skulle läsa detta). Men varför söta ett vatten?? Vem är målgruppen? Jag, törstig. Inte att jag hade viljat ha det där söta där. Någon ute efter sött. Inte första valet man gör.

Hela det här fick mig fundera på en reklam jag just sett. En av de här energi-dryckerna gör stor reklam med att den är sockerfri. Igen: men vad i helv… Är inte hela iden med en energi-dryck att snabbt höja på blodsockerhalten? Det är liksom något fel i hela dryckestanken. Allt skall vara sockerfritt men tydligen sött på artificiell väg. Kan förstå limu-bolagens sockerrädsla så som dagens ungar bäljar i sig av deras produkter. De skulle säkert i längden bli utsatta för samma behandling som tobaksbolagen. Men är det nu bättre vi alla dör i aspartamförgiftning i förtid? Förstår inte. Det var liksom bättre förr. Vatten var vatten, limun var söta. Gammal?

Kuler lienee tuttu aika monelle (vai onko?). Kyseessähän on Adoben perin kuuli työkalu väripalettien/-teemojen tekemiselle. Ovat äskettäin hiukan parannelleet vekotinta. Korjanneet bugeja, lisänneet serveritehoja ja muuta pientä kivaa. Ja nyt värejä voi seurata joko syötteinä tai OS X widgetin kautta (vastaava Windows gadgetti lienee tulossa pian).

Pitäisiköhän lisätä skrubu.nettiin disclaimeri (vähän niiku hesarissa tämän sivun alalaidassa)?

Skrubu.net blogin materiaali on tekijänoikeudellisesti suojattua. Materiaalin muu kuin yllä mainittu käyttö [otsikoiden omalle, yksityiselle kotisivulle laittaminen] on ilman skrubu.net pääjehun etukäteen antamaa kirjallista suostumusta kielletty. Otsikoita ei saa käyttää kaupallisen palvelun luomiseen tai osana kaupallista palvelua ilman skrubu.netin pääjehun antamaa kirjallista lupaa.

Vaikka eihän se nyt tietenkään ihan noin voi mennä. Vai voiko? Mitä jos menisikin? Ja sitten skrubun otsikoita löytyisi Hesarin blogihaussa? Auttaisinko isoa lehteä lisäämään myyntiään? Tulvisiko tänne lisää kävijöitä? Samalla tietenkin antaisin ilmaista sisältöä Hesarile. Arvokkaita otsikoitani.

Pahemminkin voisi käydä. Ruotsissa Magnus tankar -blogissa julkaistu juttu tuotti Expressenille journalismipalkinnon, ilman että bloggaaja sai siitä mitään kunniaa (englanniksi täällä, huom: varoitus ärsyttävästä musiikista!). Knuff.se:stä löytyy asian tiimoilta lisää linkkejä.

Vaikka niin hesari (kuin myös esimerkiksi talentum) omilla sivuillaan kieltää otsikoiden käyttämisen kaupallisissa palveluissa ilman lupaa, olen löytäväni niitä sellaisilta. En nyt tarkoita Kaustisen Yrittäjät ry:n tai Yritysinfo.comin sivuja, joilla varmaan on kirjallinen suostumus, vaan hakukoneita. Siellä hakutuloksissa ne otsikot hilluvat kaikkien nähtävillä, ja hiukan tekstistäkin, eivätkä hakukoneet varmaankaan kuulu sarjaan epäkaupallinen palvelu.

Yritin etsiä josko löytyisi mitään tietoa netistä siitä mikä on lain sana asiaan. Mutta onnistuin vain nyrjäyttämään aivoni. En löytänyt kuin yhden uutisiin ja tekijänoikeussuojaan liittyvän tekstin.

Teoskynnys on tulkinnanvarainen. Onko esimerkiksi uutinen teos? Tavalliset päivän uutiset ja lehtitiedot eivät ole yleensä teoksia ja ne jäävät siten [tekijänoikeuden] suojan ulkopuolelle.
–
Avoin yliopisto: Viestinnän lainsäädäntöä - luku 4

Mikäköhän siinä on että länsinaapurissa on Google News ja lehtien nettisivuilla paljon materiaalia luettavaksi, enemmän ja monipuolisemmin kuin täällä. Täällä kaikki on lukittua ja suojattua. Eräänlainen tiedon kieltolaki. Ehkä vapaammin saatavilla oleva tieto lisäisi informaation käyttöä ja johtaisi vakaviin infoholismiongelmiin?

Tämän epäkoherentin kirjoituksen lopuksi pitää tunnustaa että kävin lisäämässä skrubu.netin hesarin blogivitkaimeen. Ja vaikka täällä ei toistaiseksi ole disclaimeria, pidätän kuitenkin itselläni oikeuden muuttaa palveluni sääntöjä milloin vain ja miten usein vain, siitä erikseen ilmoittamatta. Enkä vastaa sivujen sisällöstä, tietojen oikeellisuudesta, täsmällisyydestä tai luotettavuudesta eikä tietojen käytön välittömästi tai välillisesti aiheuttamista vahingoista. Enkä myöskään vastaa hyperlinkkien takaa löytyvien ulkopuolisten paveluiden sisällöstä.