Hiukan progahtavaa

Kävin läpi, pitkästä aikaa, linkkejä joita olen kerännyt selaimen kansioon prog, joka ihan siinä kansion blog vieressä. Sieltähän löytyi kaikenlaista kivaa joka vei selaimen kaikenlaiseen muuhunkin kivaan.

The Tangentin liveversio biisistä Lost in London YouTubessa. Toimii.

Magentan tuleva sinkkubiisi, Speechless, Googlen videoiden joukossa. Kiva biisi, aika popahtava tosin verrattuna aikaisempaan tuotantoon. Mutta ah, se laulajan ääni.

Ytsejam.comissa kerrottiin että Dream Theater ei enää ole maailman ainoa bändi jolla ei ole MySpace-sivua. Ja näköjään The Flower Kings löytyy myös tuolta maailman rumimpien sivujen kokoelmasta.

Eiköhän, jos jaksaisi kaivella, MySpacesta löytäisi kaikenlaista muutakin (vaikka Spock’s Beardin kitaristi, Blackfieldin uusia biisejä [pitääpä hankkia], Trettioåriga kriget, Credo…). Se vaan ei ole samalla tavalla kivaa kuin YouTubessa seikkaileminen.

Jäin miettimään että monikohan niistä jotka näkyvät bändien sivuilla ystävinä ovat oikeasti jotain julkkiksia? Jimi Hendrix ja John Lennon tuskin. Mutta on siellä varmaan aitojakin. Ei siis aitoja kuten ne sadan metrin, vaan aitoja kuten aitoja oikeita.

MySpacessa on Echolynkin, bändi johon tutustuin ihan vastikään. Mielenkiintoista musiikkia, jota on tarjolla kivasti kuunneltavaksi bändin kotisivulla. Hankkimani parin levyn seuraksi pitänee ostella lisää kohta puoleen.