Piiiiip.
Security check, please follow me sir.
Metallinpaljastin on piipannut lentokentän turvallisuustarkistuksessa. Olen ihan varma että kaikki ylimääräinen meni läpivalaisuun. Mutta niin minua vaan viedään hiukan sivuun, pieneen koppiin.
Turvaheppu tutkii ensin käsin, sitten metallinpaljastimella. Zürichin asemalla tämä tehdään hiukan pukukoppia suuremmassa pömpelissä, verhon takana.
Ei kumihanskoja. Ehdin jo hetken pelätä pahinta.
Metallinpaljastin piipahtaa: farkkujen pikkutaskun niitit. Kengät aiheuttaa piippauksen myös. Kengät tarkastetaan ekstrahyvin, käsin tosin. Onneksi en joudu ottamaan niitä jalasta, olisi turvamies varmaan pyörtynyt. Talvikengät keväisen lämpimässä säässä ovat aika hikiset.
Ei löydy minulta mitään terroritavaraa. Mutta vetskari on auki, huomauttaa turvamies hiukan nolona. Oho. Vähän minuakin nolottaa.
Kun olen päässyt tavaroineni turvatarkistuksesta, siirryn tuhlaamaan paikallisia kolikoita tuopilliseen virkistävää. Katselen miten kentällä on kone jossa lukee Manwings. Miehekästä, ehdin ajatella, ennen kuin huomaan että se onkin Germanwings. Tylsää.
Kaveri kertoo miten tyhjä juomapullo käsimatkatavaroissa meni Suomessa turvatarkastuksesta läpi ongelmitta, mutta täällä ei. Toisaalta täällä Sveitsissä päästävät turvatarkastuksesta läpi ne joilla on käsimatkatavaroissa Sveitsin armeijan veitsi. Vain täällä, olivat sanoneet.
Lento lähti myöhässä. Joutuivat järjestelemään ruuman uudestaan. Niin paljon suksia.
Lindströmin pihvi Euroopan yllä maistui melkein joltain.
Tai ehkä olin vain väsynyt.
Tähän ne muistikuvat sitten loppuvat.
Tämän reissun ohelta kyllä.