Sirukorttien turvallisuuspuute

YLE informoi että Sirukorteilla maksamisessa on turvallisuusongelma: sivullinen voi helposti bongata PIN-koodin kun sitä naputellaan laitteeseen.

Artikkelissa johtaja Markku Siitonen Nordeasta opastaa kuluttajaa.

Siitosen mukaan asiakas voi pyytää kauppiasta myös siirtämään tunnuslukunäppäimistön sellaiseen paikkaan, jossa sen käyttäminen koetaan turvalliseksi.

Ne pöytään kiinni pultatut mustat pienet vaikeasti käytettävät laitteet? Siirtää? Minne? Tiskin taakse? Pitänee ottaa sorkkarauta mukaan kauppaan. Samalla voisi varmaan vetäistä sukkahousut päähän ja…

Jos tämäkään ei onnistu, asiakas voi ehdottaa perinteistä korttimaksun vahvistamista allekirjoituksella.

Davinci PinpadOlen todistanut Alkossa keskustelua asiakkaan ja myyjän välillä jossa myyjä kivenkovaa väitti, että sirukortilla, kun kassaan on liitetty sirukorttimaksupääte, ei voi maksaa niin että siitä saisi allekirjoitettavaa kuittia.

Jotenkin tuntuu siltä etteivät johtajan opastukset oikein ole synkassa tosielämän kanssa. Paitsi se, että näppäilyn suojaksi voi laittaa vaikka toisen kätensä, jos tuntuu siltä että joku kurkkii. Vanha konsti joka varmaan on parempi kuin pussillinen uusia.

Kuvassa on Sveitsiläinen Davinci Pinpad suklaakaupan tiskillä.

6 thoughts on “Sirukorttien turvallisuuspuute

  1. Eikös ne laitteet joissain paikoissa ainakin ole irrallisia. elis illoin voi siirrellä niin paljon kuin johto antaa periksi.

    Sinäänsä minusta tunnusluvulla varmistaminen tuntuu paljon turvallisemmalta, minun nimmarini ainakin näyttävät joka kertä vähän erilaisilta, ja läpi on aina mennyt, joten väärissä käsissä kortilla olisi suht helppo maksaa.

    Voiko Suomessa muuten tuota tunnuslukua vaihtaa? Täällä Briteissä, missä asustelen sitä voi vaihtaa automaatilla, joten jos tuntuu siltä, että joku on päässyt kurkkimaan, voi käydä pikaisesti muuttamassa luvun. Olisi varmaan ihan hyvä lisä suomalaiseenkin järjestelmään, jos ei ole vielä käytössä.

  2. Onhan niitä irralisia, ravintoloissa esimerkiksi (olen nähnyt), mutta siellä on jo muutenkin hiukan paremmin yksityisyyttä. Siis ruokaravintoloissa, ei ehkä niinkään juomasellaisissa. Ongelma onkin se kaupan kassa jossa seuraava asiakas on ihan siinä kannoilla.

    Itse pidän kyllä sirukorttimaksamisesta. Ei turhia kuitteja ja ihan kätevää kun oppii käyttämään täällä harrastettuja avuttoman huonoja laitteita (mistä lie alennulaarista löydettyjä).

    Vaan täällä ei voi vaihtaa kortin tunnuslukua, ja pankkiautomaattien määrääkin vähennetään koko ajan. Suomi on korkeateknologinen maa, nääs.

  3. Jos joku taho väittää, että sirukortilla on pakko käyttää pin-koodia allekirjoittamisen asemesta, niin puhuu kyllä läpiä päähänsä, ja on sitten parempi saman tien kutsua asiakaspalvelijan esimies paikalle. Kumpikin tapa käy ja on käytävä.

    Johtaja ei siis niinkään ole vieraantunut todellisuudesta, vaan monissa kaupoissa tai ravintoloissa ei vain ole viitsitty päivittää työntekijöitä todellisuuden tasalle.

  4. Josta tulikin mieleen ihan toinen juttu. Muistatteko sen 30 mk minimimaksurajan pankkikorteissa? Sehän oli pankkien keksimä juttu. Oikeastihan pankkikortilta pystyi höyläämään vaikka vain markan (todistetusti testattu). Kilpailuvirasto totesi, että pankkikorttimaksun alarajan yhteinen määrittäminen pankkien kesken on kilpailunrajoituslain nojalla kielletty (Suomen Pankkiyhdistyksen pankkikatsaus 4/98). Luopuivat sitten siitä.

    Mutta se kolmenkympin (n. 5 EUR) raja. Vieläkin tuntuu pahalta maksaa pieniä summia kortilla. Sitä odottaa koko ajan että joku sanoo ettei näin pientä voi kortilla. Sitä se teetti.

    Ehkä siksi uskoin Alkon kassaa, vaikka oikeasti epäilinkin että se ei ehkä ole ihan totta.

  5. Belgiassa asiakkaiden käyttämät laitteet näyttää useimmiten tolta:

    http://mind.be/.img/banksys.jpg (suurikokoinen kuva)

    Toinen laitteista ainakin antaa vähän suojaa koodin syöttämiseen.. toisaalta joskus vähemmän suojaa antavat laitteet on aseteltu ostosten “pakkamiskaukaloon” siten että jonossa takana olevat ei pystyneet näkemään näppäilyä ihan helposti.

  6. Siitä alarajasta. Olin vuosia sitten kaupassa kesätöissä ja me kokeiltiin negatiivinen maksu. Meni ihan hyvin läpi. Tilille ropaisi rahaa. Joten kaupat voisi ihan hyvin toimia pankkikonttoreina, mikä sinäänsä toimii monissa maissa.

    Ja noista päätteistä: Monissa maissa itse korttipääte ei ole sama kuin se mihin tunnusluku näppäilään. Sekä ruotsissa ja hollannissa olen törmännyt näihiin, eli koje mihin näppäillään tunnuslukua, vähän saman muotoisia kuin se belgialainen, eli kun siihen käden pistää ei kyllä kukaan näe tunnusnäppäilyä. Mutta kuten Pni sanoo suomi on korkeateknologinen maa.

Comments are closed.