En ole mitenkään erityisen merkkiuskollinen hankkiessani suihkusaippuaa. Ja niinpä viimeksi ostin purtilon Rexonan suihkugeeliä. Siinä oli kätevän tuntuinen tippalukkosysteemi. Jotain vastaavaa kuin Felixin ketsupissa, siinä mitä voi säilyttää korkki alaspäin. Enhän minä sellaista oikeasti tarvitse, mutta antoipa syyn tehdä valinnan ja ostopäätöksen.
Tänään sitten rupesi suihkugeeli loppumaan. Purtiloa puristellessani se pörisi kuin omistajansa tulisen chili-papuillallisen jälkeisenä aamuna posliini-istuimella.
Vanhemmiltani olen perinyt jonkinlaisen nuukuusgeenin. Talouspaperista repäisen käyttöön puolikkaan ruudun, laitan toisen puolikkaan rullan keskiöön tarjolle seuraavaa tarvetta varten. Samoin myös on tapanani huljauttaa suihkusaippuapurtiloon hiukan vettä pesuaineen loppuessa. Aina sieltä irtoaa ainakin vielä yhteen pesukertaan riittävä määrä saippuaa.
Mutta miten saada vettä tippalukolliseen purtiloon? Seison aamulla suihkussa pähkäilemässä tätä dilemmaa, oikeassa kädessä varrellinen pesuharja johon olin juuri pöristellyt viimeiset saippuat, vasemmassa melkein tyhjäksi pöräytelty suihkusaippuapurtilo.
Yritän ilman silmälaseja tihrustella lähietäisyydeltä Rexonan tippalukkoa. Saisiko tuonne jokusen tipan vettä? Ilman silmälaseja en näe selvästi kun ehkä kymmenisen senttiä. Siksipä liikutan purtiloa niin lähelle että saan selvää tippalukosta. Mitenkäs tämä kyhäelmä oikein toimii?
Olen oikeakätinen. Käskytin vasempaa puristamaan purtiloa ihan varovasti ja vasen reagoi puristamalla purtiloa aika kovaa. Liian kovaa.
Suihkusaippuapurtilo räkäisee äkäisesti geeliä suoraan vasempaan silmääni. Sekunnin murto-osan ajattelin että tähänkö minä nyt kuolen – alasti ja märkänä. Sitten tajusin että elän, mutta silmään sattuu. Voi ei, pitääkö tässä nyt soittaa ambulanssi paikalle? Ei varmaankaan. Ehkä jos vapauttaisin käteni purtilosta ja pesuharjasta niin voisin huuhdella silmäni.
Niinpä sitten päästin käsistäni niin melkein itsemurha-aseeksi muuttuneen suihkusaippuapurtilon kuin varrellisen pesuharjan ja ryhdyin huuhtelemaan vasenta silmääni. Huuhtelen sitä hyvän tovin, kiroten samalla omaa tyhmyyttäni. Seuraavaksi varmaan katson pistoolin piippuun, että tuleeko se luoti sieltä vai ei?
Myöhemmin, matkalla töihin, mietin josko punainen silmäni edes nyt tuoksuu puhtaalta kun sen kunnolla saippuoin ja huuhtelin. Mietin myös josko kannattaisi suosia suihkusaippuoita joissa ei ole tippalukkoa.
Ei jumpe! Mulla on suihkusaippuapostaus jonottamassa :)
Vinkkinä teille suhkusaippuapojille: siitä litkusta yli 95% on vettä. Palasaippua on Oikeaa Ainetta, ainakin huomattavasti enämpi kohti järjellisiä prosenttilukemia.
Ja palasaippuan mukana ei tule se hirveä muovipullo joka joutuu kaatopaikalle 2 kk kuluttua vaikka se kestäisi vielä 50 vuotta käyttöä…
Helppoa: Purista purkki kasaan ja anna sen palautua alkuperäiseen kokoonsa jolloin se IMEE alipaineella itseensä vettä
En minä tiennyt, että tämä on sivutoiminen huumoriblogi! Kylläpä nauratti.
kervå: Odotan jännityksellä tarinaasi.
Zepander: Totta. Jotenkin vaan sitä vedellä laimennettua on kiva käyttää. Vaan on minulla palasaippuaakin käytössä.
Tristan: Totta. Jotenkin vaan sitä vedellä laimennettua on kiva käyttää. Vaan on minulla palasaippuaakin käytössä.
niki: No, nyt kun illalla kokeilin, niin voin todeta, että olet oikeassa. Mutta ymmärtääkseni se ei ole purtilon alipaine vaan oikeastaan ympäröivä ylipaine joka aiheuttaa imun (jos nyt jotain fysiikan tunneilta muistan oikein). Aamulla ei vaan äly oikein riittänyt sellaiseen intellektuelliin päättelyyn.
E. Saara: Todellisuus on parasta huum… oria.
Sivuhuomiona muuten, että tippalukollinen väärinpäinpullo oli Heinzilla käytössä jo ennen kuin Felix sellaisen lanseerasi. Sisältö onkin sitten tietysti makuasia.