skrubu

kivet kengässä
hidastavat matkaani
kohti loppua

***

viisaiden juoma
riittää rajallisesti
tyhmyyden yli

Jos jonkun, sanotaan esimerkkinä vaikka lehden, verkkosivuilla olisi vastuuvapauslauseke jossa sanottaisiin jotain niin epämääräistä kuin ”aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty”, niin mitäköhän sillä ihan oikeasti mahdettaisiin tarkoittaa?

Meinaan vaan että skrubu.netin blogi on ollut verkossa melkein 3,5 vuotta, se on aika pitkä aika internetissä. Saisiko skrubussa siis käyttää tuota edellä mainittua aineistoa? Missä menee uuden ja vanhan palvelun raja?

(Tulipa tuosta mieleeni että: internet + aika = Swatchin Internet Aika. Eipä tainnut se koskaan oikein saada tuulta alleen.)

Pitipä katsomani Mel Brooksin Robin Hood: Men in Tights neloselta (en ole sitä koskaan aikasemmin nähnyt, ja Mel Brooksin pällihuumori on [toisinaan] mieleeni), mutta ensimmäiset 45 minuuttia (hiukan alle puolet elokuvasta) meni sitten mustaa ruutua tuijotellessa. Kyllä digi-tv on sitten aika hieno juttu.

Valokuvatorstain 61. haaste on Eino Santasen runosta ”Sisiliskoja kuin runonjalkoja”, Kuuntele, romantiikkaa (Tammi 2002).

Marjutin kautta Belbin-testi.

Ja mitä Plant tarkoittaa? Wikipedia kertoo seuraavaa:

Plants are creative, unorthodox and a generator of ideas. If an innovative solution to a problem is needed, a Plant is a good person to ask. A good plant will be bright and free-thinking. The Plant bears a strong resemblance to the popular caricature of the absentminded professor-inventor, and often has a hard time communicating ideas to others.

Tulokseni on tallennettu ja löytyy vertailtavaksi nimellä pni.

Professorirooliin minua on laitettu aikaisemminkin: Viitostyyli eli hullu professori ja Hullun professorin paluu.

Olin tässä jo aikeissa kirjoittaa kivasti Amazonin musiikkiverkkokaupasta joka myy DRM-vapaata musiikkia MP3-muodossa, jopa halvemmalla kuin Apple. Ja mikä parasta, Amazonilla on se mikä iTunesista puuttuu: preview all, eli mahdollisuus kuunnella esim. koko levyn kaikkien biisien lyhyet samplet yhdellä klikkauksella (aivan mahtavaa).

Amazonilta musiikkitiedostojen ostaminen vaatii koneelle asennettavan ohjelman joka, ilokseni, löytyy niin Windowsille kuin OS X:lle. Pieni vaiva, ajattelin ja asensin ohjelman. Se oli oikeasti nopea toimenpide ja todella pieni vaiva.

Sitten kokeilemaan. Aluksi, jotta selaimen asetukset saa kohdalleen (niin että ladattavat tiedostot avautuvat Amazonin lisäohjelman avulla) ladataan ilmainen biisi. Mikälie jonkun tuntemattoman bändin joku renkutus. Klik.

Kirjaudun sisään. Sitten kysellään luottokorttitietoja. Hmm… eikös tämän pitänyt olla ilmainen (naputtelen ne kuitenkin paikalleen). Sitten pyydetään osoitetta. Osoitteeni ei kelpaa. Outoa. Eihän ohjeistuksen mukaan näin pitänyt käydä.

Palaan takaisinpäin ja seikkailen hetken Amazonin syövereissä. Poistan vanhoja luottokorttitietoja, korjaan osoitteeni omiin tietoihin, päivitän jopa salasanan, se oli varmaan viime vuosituhannelta.

Kokeilen uudestaan josko voisin ostaa kokonaisen levyn. No en. Jumitun taas lomakkeeseen joka pyytää osoitettani (jouduin myös naputtelemaan uudestaan luottokorttitiedot). Et ole valinnut osavaltiota! No en tietenkään ole kos… ai hitto. Niin tietysti.

Missään ei pahemmin kerrota, tai anneta ymmärtää. Ei edes vihjata mitään. Mutta niinpä se sitten etsimällä löytyy.

As required by our Digital Content providers, Digital Content will, unless otherwise designated, be available only to customers located in the United States.
–
Amazon MP3 Music Service: Terms of Use

Aaaarrggh! (olisihan se pitänyt arvata)

Mikä siinä on että musiikin digitaalista myyntiä on rajoitettava? CD-levyjä voi tilata, ja ne tulevat perille, ostettiin ne sitten naapurimaasta tai vaikka ison rapakon takaa, mutta tiedostojen lataamista rajoittaa digital content providerit.

Voisivat vaihtaa tuohon että digital content restrictors.

En sitten kirjoittanut niin kivasti ollenkaan.

Satunnainen Björklund manailee samaa, huomaan. Ja Kasan Jussi myös.

Tänään kävin hakemassa kameran huollosta. Ilmoittivat jo perjantaina tekstiviestillä että saa hakea, en ehtinyt silloin.

(Tekstiviestillä ilmoittivat optikoltakin että prillit valmiina. Se on mielestäni hyvää palvelua. Tykkään hyvästä palvelusta.)

Ei mennyt kahta viikkoa, vain yksi. Meni takuuseen. Objektiivi uusittu ja säädetty, kertoo huoltolähete. Roska on poissa. Hyvä niin.

Ehdin jo tottua kamerattomuuteen. Se tuntui aluksi vaikealta (näin kaikkialla paljon kuvattavaa), myöhemmin jopa tavallaan vapauttavalta. Pienellä näpsykameralla tulee helposti otettua liikaa kuvia. Kesän reissultakin on vielä vaikka kuinka paljon kuvaa käsittelemättä. Olen jokusen heittänyt Flickriin – murto-osan. Vielä pitäisi muillekin jotain tehdä. Tarvitsen kameran jolla otan vähemmän kuvia.

Näpsin matkalla kamerahuoltoon yhden kännykkäkuvan. Illalla sitten jo Ixuksellakin yhden suttuisen.

Viikkovitosen nimi modernisoituu ja striimlainaantuu, ja on nyt yksinkertaisesti Vitonen. Näin brändi-imago selkeytyy ja positioituu blogiskeneen paremmin. Ja koska tämä ei ole salaisuus, käsittelevät kysymykset juuri sitä: salaisuudet.

1. Kuka, ja miksi juuri hän, nauttii luottamuksestasi niin että jaat salaisuuksia hänen kanssaan?
2. Uskotaanko sinulle usein salaisuuksia?
3. Oletko hyvä pitämään salaisuuksia?
4. Mikä on ollut vaikein salaisuus pidettäväksi?
5. Mitä jos salaisuus sitten lipsahtaakin (omiltasi tai jonkun toisen huulilta) julkisuuteen, mitä siitä seuraa?

Voit vaikuttaa Vitoseen lähettämällä kysymysvinkkejä tai esimerkiksi julkaistavia kuvia vitosista (150 x 150 px: jpg, gif, png — ei animaatiota) osoitteeseen vitosvinkki (ättä) skrubu. Net. Vitonen myös RSS -syötteenä.