skrubu

Hain pärstäkirjasta huvikseni nimeä Pekka ja löysin norjalaisen ryhmän Vi som forguder ”Pekka Spesial” på balkan! (suom. Me jotka jumaloimme Pekka Erikoista balkanissa). Kyseessä on jonkinlainen verisuonten täydellisen tukkeuman aiheuttava mättöateria.

Pienen etsimisen jälkeen kävi ilmi että kyseessä on Balkan-nimisen kebabmestan erikoisannos. Kyseinen ruokala sijaitse Oslosta etelään Ski-nimisen kaupungin ostoskeskuksessa.

Täytyy pitää mielessä, jos vaikka joskus taas kävisi Norjassa. Sen verran harvoin sitä tulee syötyä omannimistä ruokaa. Etenkään spesiaalia sellaista.

Huomasin Maalaisella linkin Editan palveluun Gör din egen bok. Se kiinnosti. Kävin tarkastamassa palvelun ja huomasin että siitä on paikallinenkin versio nimeltään Tee itse kirja.

Kirjoja on tasan yhtä kokoa (muita kokoja luvataan olevan tulossa), mutta ruotsinkielisestä palvelussa voi valita joko kova- tai pehmeäkantisen version, mutta tällä vain kovakantisen.

Hinnatkin ovat eri, tässä kovakantisen kirjan hintoja.

Halvin (20 sivua/Suomessa 24 sivua)

Ruotsi 179 SEK (n. 20 EUR)

Suomi 27 EUR

Kallein (100 sivua/Suomessa 96 sivua)

Ruotsi 899 SEK (n. 100 EUR)

Suomi 71 EUR

Postitus

Ruotsi 39 SEK (n. 4,20 EUR)

Suomi 7 EUR

Mikä tekee halvimmasta kirjasta Suomessa selvästi kalliimman, ja kalleimmasta reilusti halvemman, kuin Ruotsissa (tuotteenhan pitäisi ymmärtääkseni olla sama)? Varmaankin se, oletan, ettei kirjoja valmisteta keskitetysti yhdessä paikassa, vaan molemmilla mailla on omat toimittajat (joka selittäisi myös minimi- ja maksimisivumäärien erot). Tämä on mielestäni hiukan outoa. Luulisi että on kustannustehokkaampaa keskittää tuotanto.

Muuta mielenkiintoista on se että Ruotsissa saa paljousalennusta (5-9 kirjaa 5 %, 10-49 kirjaa 10 %) vaan täällä ei, ja se, että ohjeistuksessa yhdellä sivulla kerrotaan maksimisivumäärän olevan 60. Se että Kusti polkee meillä kalliimmalla kuin naapurimaan kollega ei ole mielenkiintoista – se on lähinnä raivostuttavaa.

Jos tuota palvelua kokeilisi, niin voisikohan naapurimaan kautta tilata tänne hiukan halvemmalla testiversion vai ohjaantuuko se automaattisesti paikalliselle toimittajalle? Ja toimiikohan palvelu muulla selaimella kuin Internet Explorerilla (joka on ainoa selain joka ohjeistuksessa mainitaan)? Hmm…

Täysosumat ovat harvinaista herkkua, vaikka esim. Austinilla on käytössään 6 000 dollaria maksanut Cannon Mark III.
–
Elisa.net/uutiset: Hollywoodin alaikäiset paparazzit

Niin. Onnistuneet kuvat ovat tietenkin aina kiinni nimenomaan tekniikasta ja siitä määrästä massia jota on tunkenut laitteistoon, ei kuvaajan taidoista tai sattumasta joka tuo kuvattavan juuri oikeaan kohtaan valotettavaa kuva-alaa.

Cannon? Kahdella ännällä?

Döm om min förvåning när jag skulle ta en runda på spånbanan vid Mejlans idrottspark idag och fann inte bara en del av banan försvunnen utan också en del av skogen. Undrar vad det är som skall byggas där.

Ja mitä enemmän elokuvien pommeissa on kuuleja vilkkuvia valoja, mystisiä johtoja ja eksoottisia piirilevyjä, sen enemmän ihmiset näköjään ihan oikeasti kuvittelevat terroristien kävelevän vilkkuvat ja välkkyvät pommit näkyvästi kädessään lentokentille.

Viritelmä, jonka 19-vuotias Star Simpson kantoi Loganin kansainväliselle lentokentälle, koostui piirilevystä, jossa oli yhdeksän välkkyvää valoa ja johtoja.
–
Digitoday: Nörtin vempain aiheutti kaaoksen lentokentällä

Soittakaa John McClane paikalle, vain hän voi auttaa, numero on 555… jotain.

Tulinpa huomanneeksi tässä kummituskuvia katsellessani (miten lie semmoisia päädyin katselemaan?), että vanhoissa kuvissa (niin sanotut) kummitukset ovat hyvin yksinkertaisia läpinäkyviä ihmishahmoja. Nykyaikaisissa kummituskuvissa kummituksiksi väitetyt hahmot ovat usein monimutkaisempia ja näyttävämmän näköisiä.

Kummitusten käyttämä teknologia ilmestymiseen ja poistumiseen näköjään paranee samaa tahtia kuin kuvankäsittely ja 3D-renderöinti meillä elävillä.

Dagens kvistigaste fråga ställdes av Microsoft när jag skulle stänga av Word.

Jag menar, det är en stor existentiell fråga…

Siinä meitä istui kolme tyyppiä lounaspöydässä. Kahdella lounarit ja muoviraha yhdellä vain muoviraha. Herra tarjoilija joka toi laskut ja vei maksuvälineet mennessään, palaa takaisin korttien kanssa, mutta ilman allekirjoitettavia kuitteja.

- Meillä on vähän kiirettä ja jonoa nyt – joten pyöristetään, sanoo tarjoilija.
- Aha okei kiitos, vastaamme.

Kortit taskuun, takit niskaan, kiitokset ja heit. Ulkona tajuamme että se jolla ei ollut lounasseteliä ei maksanut lounaastaan mitään.

On siis oikeasti olemassa sellainen asia kuin ilmainen lounas.