skrubu

En ole mitenkään erityisen fanaattinen realitysarjojen seuraaja. Mitä kaikkia niitä nyt onkaan, Isoveli, Idoli, se tanssiohjelma, maa- ja miljonäärijussit, laihdutusta ja talonrakennusta… ei pahemmin iske.

Mutta (joku on sanonut, että kaikki ennen sanaa mutta on valetta – mene ja tiedä) olen tässä sivusilmällä seurannut Sinkkuäidille sulhanen -sarjaa siksi, että samasta ohjelmasta pyörii, nyt samaan aikaan, versio myös Ruotsissa, Ensam mamma söker. Voin siis verrata miten eri maissa toteutetaan samaa ohjelmakonseptia.

Kaksi asiaa erottaa meidän version naapurimaan vastaavasta (lukuun ottamatta sitä että Ruotsissa kaikki televisio-ohjelmat ovat yleensä värikkäämpiä, raikkaampia ja jollain tavalla luonnollisempia kuin täällä).

Markkinointi. Meillä Nelonen mainostaa ohjelmaa superstailatulla Täydelliset naiset -otteella kun taas Ruotsissa mennään hyvin maanläheisen rennolla menolla. Suomessa ei markkinoinnin luoma mielikuva oikein toteudu ohjelmassa, kun taas Sverigessä saa tasan sitä mitä mainostetaan.

Muksut. Ruotsissa äidit ovat äitejä ja tenavat ovat mukana joka jaksossa (ja myös ohjelman kotisivuilla). Äidit juttelevat natiaistensa kanssa sulhasehdokkaista ja kersat saavat myös tavata heitä. Täällä meilä ei ohjelmassa rakkauden hedelmiä näy.

Suomen ohjelmassa siis painotetaan sinkkuäitien sinkkuutta kun taas Ruotsissa tuodaan vahvasti esiin nimenomaan äiteys. Ja täytyy sanoa, että se tomii: ohjelma on selvästi lämminhenkisempi ja sympaattisempi Sveamamman näköradiossa.

Mutta en minä tunnusta sitä kuitenkaan aktiivisesti katsovani.