Vitonen 43/07

kalamukin kuvaamia vitosiaVitosen toimituksessa ollaan innoissaan taiteen kokemisen monipuolisuudesta. Mielipiteitä on joka lähtöön. Se voi olla askarruttavaa, ahdistavaa, suttumaista, pysäyttävää, turhaan kohua aiheuttavaa tai vaikka ääriällöttävää. Koska taidetta on vaikea lokeroida, ja mitä enemmän taide aiheuttaa keskustelua ja mielipiteiden eroavaisuutta, on taide tehnyt jotain oikein (toimituksen subjektiivinen mielipide), siksipä kysymyspatteristo fokusoituu tällä kertaa vain yhdeksi kysymykseksi. Kuvasta lämmin kiitos Kalamukin suuntaan.

  1. Kerro millä tavalla sinä näet ja koet Sally Mannin valokuvat?

(Ei maksettu mainos: Sally Mann, Taidemuseo Tennispalatsi 17.10.2007 – 6.1.2008)

Voit vaikuttaa Vitoseen lähettämällä kysymysvinkkejä tai esimerkiksi julkaistavia kuvia vitosista (150 x 150 px: jpg, gif, png — ei animaatiota) osoitteeseen vitosvinkki (ättä) skrubu. Net. Vitonen myös RSS -syötteenä.

3 thoughts on “Vitonen 43/07

  1. Miten näen ?
    Kolme kuvaa oli minulle ylitsepääsemättömiä. Eli tunnustan rajallisen kapasiteettini. Kuva lapsista virtsaamassa tai kuva sukuelimistä tai se Venuskuva… Niissä en nähnyt mitään hyvää. Toki jos joku niistä tykkää että tämäpä vasta henkeäsalpaavaa niin siitä vaan.
    Suurin osa lapsikuvista oli ihan tavallisa kuvia joita tod näk löytyy joka kodin albumista, tosin ei ehkä noin hyvin toteutettuna. Lapset yleensä ui alasti tai yläosattomisssa. täysin normaalia. Osassa ei edes näkynyt kuin pojan yläruumis. Mitä sitten ? jolaikinen normaali poika ui ilman T-paitaa, luulisin ainakin. Muu osio maisemat ja se kuolema oli terävintä kärkeä. Niistä tykkäsin. Maisemissa tuli tunmnelma kosteasta kuumasta hikisestä rämeiden etelästä. Kuolema taas oli jossainmäärin pelottavaa, niinkuin kai monelle kuolema on. Ei niissäkään mitään sopimatonta ollut. Tottapuhuen en pidä ihan ookoona jos äiti laittaa kuvan pojan sukuelimistä esille. Onko se taidetta vai ei, sitä en tiedä. En nimittäin tiedä taiteesta mitään.

  2. Min en ole vielä nähnyt näyttelyä, mutta lehtijutuissa yleisesti käytetystä kolmen lapsen kuvasta henkii minusta aivan uskomaton uhmakkuus tai itsevarmuus, en ole ihan varma kumpi. Mutta on niillä muksuilla upeat ryhdit ja rävähtämättömät katseet!

Comments are closed.