Mitäs me kansalaiset

Itseäni on ruvennut viime aikoina hiukan häiritsemään etuliite ”kansalais”, esimerkiksi sanassa kansalaisjournalisti. Mitä sillä tarkoitetaan? Mikä on journalistin ja kansalaisjournalistin ero?

Journalistilla ymmärtääkseni tarkoitetaan elantonsa journalistina tienaavaa henkilöä jolla joko on tai ei ole alan koulutusta. Ammattilainen siis.

Kansalaisjournalistilla mielestäni tarkoitetaan journalistista sisältöä tuottavaa, mutta ei siis siitä elantoaan ansaitsevaa henkilöä. Koulutuksella ei tässäkään tapauksessa ole väliä. Eli kyseessä on joko harrastaja tai amatööri.

Etuliitteen käyttö tuntuisi olevan kotoisin sieltä missä taistellaan näkyvyydestä kansalaisme… korjaan, amatöörimedian kanssa – valtamediasta – ja kuvaa mielestäni perinteisen median ajattelumallia. Ammattilaiset alleviivaavat eroa heidän ja tavisten välillä. Puhutaan muista (tai puhutellaan muita) kuin presidentti uudenvuodenpäivänä: Kansalaiset, medborgare.

Ehkä se on juuri se alleviivaus joka minua hämää.

Pirkka Aunola ehti jo kirjoittaa kansalaiscopywritereistä, mutta en muista nähneeni kansalais-etuliitettä käytettävän juurikaan muualla, vaikka vastaavia ammattilais-amatööri kenttiä on muuallakin. Periaatteessahan esim. Flickr on täynnä kansalaisvalokuvaajia, MySpce kansalaismuusikoita, maa täynnä kansalaispoliitikkoja. Netti täynnä kansalaisgraafikoita ja -taittajia.

Tästä näkökulmasta YLEn Kansalaismediakatsaus on hämmentävä spektaakkeli, eikä vain nimensä puolesta. Ohjelmassa valtamedian journalisti (ammattilainen) lukee ääneen, kerran viikossa kolmesta blogista (amatöörimedia) juttuja, tuomatta niihin mitään lisää, mitään journalistista syvyyttä. Ohjelma lienee suunnattu niille jotka eivät blogeja lue, joten ehkä pelkkä lainaaminen ilman mitään omaa annettavaa riittää.

Entä jos kuvittelisi että me kaikki, niin ammattilaiset kuin amatöörit, olemme kansalaisia, niin eikö sana kansalaismedia tai kansalaisjournalisti olisi hiukan turha? Se olisi visuaalinen ulkonäkö, puolikaari tai ehkä jopa avautuva ovi.

***

Istuin päivänä eräänä Helsinki-nimisen rakennustyömaan poikki kulkevassa linja-autossa. Tulimme risteykseen ja kuski kääntyi yllättäen matkustajien puoleen pitäen jonkinlaista listaa tai tiedotetta kädessään.

– Tässä lukee että ajetaan poikkeusreittiä. Tietääkö kukaan mikä se poikkeusreitti on?

Tätä perin heikosti päivän töihin opastettua kuskia auttoi parikin matkustajaa. Olivat kai aikaisemminkin istuneet linja-autossa poikkeusreitillä. Ne jotka olivat maksaneet matkasta tiesivät enemmän kuin se jolle maksettiin matkasta.

– Tullaanko sitten takaisin vanhaa reittiä, vai onko siinäkin joku muu?

Siihen ei osannut yksikään kansalaiskuski vastata. Supisivat vain keskenään valtaliikenteen edustajan tietämättömyydestä.

Päivitys: Kari Haakana -blogi on hämmentynyt skrubu-blogin mielestä ja sen yhdestä kommentista.

Päivitys 2: Erkka jatkaa keskustelua blogissaan ja Jaikussa.

12 thoughts on “Mitäs me kansalaiset

  1. Äeh, kyllä siinä on kysymys ihan vaan anglismista.

    Amatöörimedia (joka olisi tosiaan ihan yhtä perusteltu) koettaisiin todennäköisesti todella alentuvaksi, vaikka sitä käytetään jossain tapauksissa ihan yleisesti (amatöörikuvaaja, amatööriurheilija).

    Mikä olisi parempi nimitys?

  2. Itse olen tullut siihen lopputulokseen, että kansalaisjournalistin ja journalistin välinen ero kulminoituu journalistin halventavassa näkökulmassa kansalaisjournalismiin. Mielipide perustellaan siteeraamalla (yleensä väärin) paria blogia ja puolustelemalla objektiivista näkökulmaa, jonka (vain ja ainoastaan) ammattimainen journalisti kykenee erottamaan muiden näkökulmien joukosta. Ja tämä yleensä kyetään tekemään ilman alkeellisintakaan harjaantuneisuutta epistemologiaan (tieto-oppi).

    Kuka ihan oikeasti mediasfääristä jotain tietävää enää puhuu kansalaisjournalismista tai -mediasta? Sehän on ”so 2003”. Nyt pitäisi kohdistaa katse kauaksi 2010-luvulle.

  3. Mä olen aina suhtautunut vähän epäilevästi koko kansalais-etuliitteeseen. Siinä on vähän sellainen alamais-kalskahdus (minimaali osui naulan kantaan).

  4. Joskus kantautui korviin yritelmä ”vaihtoehtojournalismi”. Siitä toisaalta tulee mieleen alentuva ilmaisu ”vaihtoehtoväki”, jolla valtavirta toisinaan nimittelee muun muassa kettutyttöjä, puunhalaajia ja vaikkapa vegaaneja.

  5. Vaihtoehtojournalismi-nimitystä käytettiin kuulteni viimeiksi keskiviikkona keskustelutilaisuudessa, jossa nimitystä sujuvasti omasta toiminnastaan käyttivät Ny Tidin, Liberon ja Z-lehden päätoimittajat. Eli kai se siellä käy; siellä tarkoittaa nyt siis pienilevikkisiä mielipide- ja kulttuurilehtiä. En tiedä, miten se sitten istuu *-toimintaa kuvaamaan.

    (*=k*********journalismi)

  6. itse asiassa Henrik Anttonen (googlaapa hieman) on pestattu toimittamaan Kansalaismediakatsausta juuri tällä saralla hankkimiensa ansioiden vuoksi. valtamediajournalistiksi häntä voi toki nimittää siinä mielessä että yle maksaa palkan työstä.

  7. En ole minkään sortin journalisti, mutta olen aina kuvitellut kansalaisjournalismi-sanan juontavan juurensa kansalaistoimintaan, siis yhteiskunnalliseen toimintaan jota tehdään muuten kuin viran puolesta. Tässä mielessä ammattijournalismi vertautuu siis virallisiin julkisiin rakenteisiin. Minusta sana kuulostaa positiiviselta määrittelyltä.

    Amatöörikin voisi olla kaunis sana (”työnsä rakastaja”), mutta se on vähän kerännyt painolastia.

  8. Re: amatööri

    Teatteripuolella varmin tapa saada vihaisia puhelinsoittoja on käyttää termiä ”harrastelijateatteri”. Haluavat olla harrastajia, koska sen konnotaatiot ovat vähemmän inhoja, olen ymmärtänyt.

    Kenties tässä on vähän sama tilanne: kansalainen haisee niin epämääräiseltä, että mieluummin sitä käyttäisi jotain hygieenisempaa termiä.

    Minusta kansalaistsuurnalismi soundaa ihan tolkulliselta, mutta olenkin pahisten puolella.

  9. Kari Haakana: Hyvä kysymys johon en osaa vastata. Voi tietenkin olla että ei ole muuta nimitystä.

    Schizo-Janne: Halventava on aika voimakas väite. Sitä en itse allekirjoita.

    minimaali ja Mervi: Kai se on juuri siitä kiinni miten sen etuliitteen ymmärtää. Voisiko olla että ”kansalais”-etuliite oikeasti olisi hyvä, mutta se on jostain syystä saanut huonon maineen?

    Kriisi ja Kari Haakana: ”Vaihtoehto” on kyllä heikompi vaihtoehto.

    Tuija Aalto: Niin, mikä siis on kansalisjournalistin ja journalistin ero?

    Liekkiö ja OllisS: Ehkä ”kansalais” on positiivinen ja tolkullinen ja minä väärässä. Se ei kuitenkaan muuta sitä että minua se häiritsee.

  10. Itse asiassa tuntuu pikkaisen, että haukumme ns. väärää puuta. Kansalais-sana ei välttämättä ole tässä se pahin ongelma, vaan se sana journalismi. Jos jostakin on luutuneet käsitykset, niin siitä – varsinkin niillä, jotka itseään journalisteiksi kutsuvat.

    Olen tosin anekdootinomaisesti kuullut pääsykoetilanteesta, jossa pyrkijöiltä kysyttiin mitä journalismi heille merkitsee. Jos pyrkijän ensimmäinen reaktio oli räkänauru, sisäänpääsyn mahdollisuus kasvoi huomattavasti.

Comments are closed.