skrubu

Täällä on hiljaista, johtuen Web 2.0 exposta, mutta Jaikussa ja Omasanassa on elämää.

Kukaan ei ole niin tärkeä että pitäisi kantaa puhelinta mukanaan kaikkialle, sanottiin. Niin ne ajat muuttuvat. Nykyään asia on hiukan eri. Tuntuu siltä että kaikilla on kännykkä. Vitonen keskittyy tällä viikolla matkapuhelimiin ja kiittää Kalamukia kuvasta.

1. Kerro aluksi matkapuhelimesi merkki ja malli.
2. Miksi juuri se ja miten hankittu (oma, työsuhde- vai kytkykauppakännykkä)?
3. Tiedätkö mitä kaikkea kännykälläsi voi tehdä, entä mihin kaikkeen käytät sitä?
4. Oletko tyytyväinen kännykkääsi?
5. Koska hankit ensimmäisen kännykkäsi ja montako sinulla on ollut?

Voit vaikuttaa Vitoseen lähettämällä kysymysvinkkejä vitosvinkki (ättä) skrubu. Net. Vitonen myös RSS -syötteenä.

Tavallaan tämä lähti liikkeelle yhdestä 80-luvulla otetusta omakuvasta. Tai siis muistikuvasta siitä. Se mitä muistikuvasta sitten tuli, oli ihan tajunnan virtaa, improvisaatiota ja eksperimentointia ilman määriteltyä päämäärää.

Vaikka ihan oikeasti kaikki kuitenkin lähti liikkeelle Valokuvatorstain paradoksista.

Itseäni on ruvennut viime aikoina hiukan häiritsemään etuliite ”kansalais”, esimerkiksi sanassa kansalaisjournalisti. Mitä sillä tarkoitetaan? Mikä on journalistin ja kansalaisjournalistin ero?

Journalistilla ymmärtääkseni tarkoitetaan elantonsa journalistina tienaavaa henkilöä jolla joko on tai ei ole alan koulutusta. Ammattilainen siis.

Kansalaisjournalistilla mielestäni tarkoitetaan journalistista sisältöä tuottavaa, mutta ei siis siitä elantoaan ansaitsevaa henkilöä. Koulutuksella ei tässäkään tapauksessa ole väliä. Eli kyseessä on joko harrastaja tai amatööri.

Etuliitteen käyttö tuntuisi olevan kotoisin sieltä missä taistellaan näkyvyydestä kansalaisme… korjaan, amatöörimedian kanssa – valtamediasta – ja kuvaa mielestäni perinteisen median ajattelumallia. Ammattilaiset alleviivaavat eroa heidän ja tavisten välillä. Puhutaan muista (tai puhutellaan muita) kuin presidentti uudenvuodenpäivänä: Kansalaiset, medborgare.

Ehkä se on juuri se alleviivaus joka minua hämää.

Pirkka Aunola ehti jo kirjoittaa kansalaiscopywritereistä, mutta en muista nähneeni kansalais-etuliitettä käytettävän juurikaan muualla, vaikka vastaavia ammattilais-amatööri kenttiä on muuallakin. Periaatteessahan esim. Flickr on täynnä kansalaisvalokuvaajia, MySpce kansalaismuusikoita, maa täynnä kansalaispoliitikkoja. Netti täynnä kansalaisgraafikoita ja -taittajia.

Tästä näkökulmasta YLEn Kansalaismediakatsaus on hämmentävä spektaakkeli, eikä vain nimensä puolesta. Ohjelmassa valtamedian journalisti (ammattilainen) lukee ääneen, kerran viikossa kolmesta blogista (amatöörimedia) juttuja, tuomatta niihin mitään lisää, mitään journalistista syvyyttä. Ohjelma lienee suunnattu niille jotka eivät blogeja lue, joten ehkä pelkkä lainaaminen ilman mitään omaa annettavaa riittää.

Entä jos kuvittelisi että me kaikki, niin ammattilaiset kuin amatöörit, olemme kansalaisia, niin eikö sana kansalaismedia tai kansalaisjournalisti olisi hiukan turha? Se olisi visuaalinen ulkonäkö, puolikaari tai ehkä jopa avautuva ovi.

***

Istuin päivänä eräänä Helsinki-nimisen rakennustyömaan poikki kulkevassa linja-autossa. Tulimme risteykseen ja kuski kääntyi yllättäen matkustajien puoleen pitäen jonkinlaista listaa tai tiedotetta kädessään.

- Tässä lukee että ajetaan poikkeusreittiä. Tietääkö kukaan mikä se poikkeusreitti on?

Tätä perin heikosti päivän töihin opastettua kuskia auttoi parikin matkustajaa. Olivat kai aikaisemminkin istuneet linja-autossa poikkeusreitillä. Ne jotka olivat maksaneet matkasta tiesivät enemmän kuin se jolle maksettiin matkasta.

- Tullaanko sitten takaisin vanhaa reittiä, vai onko siinäkin joku muu?

Siihen ei osannut yksikään kansalaiskuski vastata. Supisivat vain keskenään valtaliikenteen edustajan tietämättömyydestä.

Päivitys: Kari Haakana -blogi on hämmentynyt skrubu-blogin mielestä ja sen yhdestä kommentista.

Päivitys 2: Erkka jatkaa keskustelua blogissaan ja Jaikussa.