Tuon sulle joululahjaksi yllärin

Pekka • 27.12.2007, 13.23

Mitä jos ajattelisi joululahjan antamista kommunikointina ja lahjaa viestinä? Se voisi mennä jotenkin näin.

Kyse ei ole laadusta, eikä oikeastaan määrästäkään – kummallakaan ei ole merkitystä jos ei ajattele lahjaa viestinä. Mitä lahjan antaja haluaa sanoa (muuta kuin hyvää joulua, tässä minun osuuteni joulunajan massatuholahjojen kilpavarustelusta)? Mitä lahja kertoo vastaanottajasta, antajasta ja heidän välisestä suhteestaan?

Jos lahjan antaja ajattelee vain omia arvojaan ja mieltymyksiään muuttuu lahja kivasta noloksi hyvin nopeasti. Molemminpuoliseksi noloksi.

Ai mutta tuostahan tulisi kiva lahja, miettii lahjan antaja jouluostoksilla ja perustelee sen itselleen sillä, että sehän on juuri sellainen jonka minä olen aina halunnut saada lahjaksi.

Vaan mistä antaja tietää onko lahja onnistunut kun vastaanottaja on jo pienestä pitäen opetettu kiittämään saamastaan lahjasta (Miten sanotaan, Pekka? Kiitä kilttiä tätiä lahjasta!). Eihän kukaan (aikuinen ainakaan) viitsi/kehtaa tuulettaa tunteitaan jos saa omasta mielestään todellisen turhakkeen lahjaksi. Emmehän me halua vaikuttaa epäkiitollisilta ja loukata lahjan antajaa.

Tosi kiva lahja, sanoo lahjan saaja ja jatkaa lausettaan aivojen perukoilla, …jos olisin 10 v. tyttö, mutta kun nyt kuitenkin olen nelikymppinen äijä niin taitaa roskiin mennä heti kun kotiin pääsen, mutta miksi minä tällaisen sain?

Antajalla on (kai tavallaan?) vastuu antaa vastaanottajalle sopiva lahja, sellainen joka parhaimmillaan kuvastaa myös hiukan antajan persoonallisuutta, mutta kuitenkin jotkut lahjat hankitaan vain hankkimisen vuoksi. Vastaanottajan tulee olla kiitollinen saamastaan, sillä muuten antajalle tulee huono mieli ja silloin muillekin tulee huono mieli.

Tämä on oikeasti yllättävän vaikea sosiaalinen kanssakäymismalli, makaaberi tanssi jossa kaikkien on oltava tyytyväisiä lahjoihin jottei joulu mene pilalle. Eihän kukaan halua ottaa vastuuta tunnelman pilaamisesta. Siksipä varpaille astumiset jätetään mainitsematta, huulia purraan ja kriittisyys sekä möly niellään kinkun ja viinin voimalla vatsan pimentoon.

Epätäydellinen lahja ei anna täyttymystä, ei antajalle eikä vastaanottajalle. Täydellinen lahja taas antaa onnistumisen tunteen antajalle ja ilon vastaanottajalle. Usein sitä kai päätyy jonnekin äärimmäisyyksien keskivaiheille, sinne missä jaettu ilo on enemmän kuin osiensa summa mutta missä kuitenkin olisi parantamisen varaa.

Täydellisin lahja lienee sellainen jonka itse hankkii itselleen. Sellaisessa viesti on selkeä – antaja ymmärtää vastaanottajaa ja lahja kuvaa hienosti näiden kahden suhdetta toisiinsa. Täydellisin lahja lohduttaa ja auttaa tasaamaan epätäydellisistä lahojoista, niin saatujen kuin annettujen, syntyneen pettymyksen tunteen.

***

Oi miten syntiseltä tällaisten asioiden ajatteleminen ja niistä kirjoittaminen tuntuu. Jouluhan on yhdessäoloa ja hyvää mieltä. Saako näistä asioista oikeasti kirjoittaa, vai pitäisikö sitä vain olla hiljaa ja hymyillä?

Saa lapset lahjaksi taskulaskimet.
Ne maksoi kolme markkaa.
Niitä tarkkaan kun siinä syynäilin,
ei ollutkaan pattereita.
Muovikuoressa pelkkää roskaa
mä tuskin koskaan tahtoisin.

Leevi and the Leavings: Soiva jouluyllätys






7 mielipidettä

No, mie onnistuin käymään Berliinissä vähän ennen joulua ja ostin sieltä itelleni mieluisat ns. lahjat ja pari mahdollisesti muita miellyttävää pientä juttua. Siinä mielessä poikkesin ikiaikaisesta mantrastani ”katoavat lahjat on parhaita lahjoja” (viinipullo, kakku..) mutta jos nyt kerran.

Toinen niistä muille suunnatuista on vielä jäljellä, ja toisen kylkiäisiksi meni kumminkin se kakku :-)

Itse sain kaksi varsinaista lahjaa, joista toinen täysi kymppi millä asteikolla vain, ja toinen suoraan hanurin perimmästä mutkasta millä asteikolla vain. Niin että keskimäärin ihan hyvä saldo :-D Tuo hanurinmutkakin on yleisesti suht. arvostettua tavaraa, niin että siitä sain seuraavalle uhrille luovutettavan paketin.

Mutta noissa kahdessa lahjassa oli juuri kirkkaimmilleen kiillotettuna ne asenteet, joilla lahjoja annetaan: toinen oivaltaa oikean hetken toimittaa jotain, jota se arvaa mun tarvitsevan tuotapikaa ja myös arvostavan ja yllättyneenä äimistelevän; toinen taas kävi hakemassa kaupasta isolle porukalle samanlaisia paketteja, joiden sisältö meni ainakin mun kohdalla pieleen vähintään kahdesta eri näkökulmasta. Juurikin siksi, ettei takana ollut mitään henkilökohtaista ajatusta, puhumattakaan että oivallusta.


Niin, lahjahan on viestintää ja suhdetoimintaa hyvinkin laajassa mittakaavassa. Ei siinä pelkästään varsinaista lahjaa arvioida, vaan muuta ympärille kytkeytyvää vaihdantaa jne, sitä sosiaalista toimintaa, mistä kirjoititkin.

Ja kyllä minun mielestäni joskus voi saada lahjaksi jotain tosi loistavaa, jota itse ei olisi edes tajunnut haluta.


Mari: Tottakai lahja voi olla loistava, vaikka se olisi jotain jota ei itse olisi älynnyt edes haluta. Sehän on kiinni lahjan antajan taidoista.


Minulle tämä joulu on ollut hauskaa pohtimisen aikaa. Kun on lähes vuoden kasannut ajatuksia antamista käsittelevään kirjaan, niin joulua jotenkin tuijottaa erilaisin lasein.

Tässä huomio, jota joulu on vahvistunut: antamissprosessissa lahjan todellisen arvon voi määrittää vain lahjan vastaanottaja. Ja jos vastaanottaja kokee annetun asian vastenmieliseksi, antamista ei ole itseasiassa tapahtunut ollenkaan.


Jolloin antaminen ei siis ole se fyysinen tapahtuma jossa jokin esine siirtyy antajalta saajalle (esim. näin jouluisin), vaan henkinen tila?


Lahjan antaja pyrkii antamaan vastaanottajalle onnellisuutta. Fyysinen lahja on vain tämän ruumillistuma.


Mäkin oon näitä syntisiä asioita miettinyt kovasti (omassa blogissa jonka joulupohdinta auennee nimeäin klikkaamalla jos oon oikein ymmärtänyt) ja tuumaillut esimerkiksi sitä, ettei isossa suvussa ole mitään järkeä kaikkien ostaa kaikille lahjoja vaan ennen joulua voitaisiin jonkinlaisissa muutaman perheen ryhmissä valita lahjat toisen perheen lapsosille. Eli yhteislahjana vois tulla yhden pikkulegopaketin ja yhden playmobil-ukkelin sijaan joku nohevampi legopaketti (sellainen joka sais ehkä nykylapsenkin sanomaan ”vau”).

Aika ihmeskeidaa jotkut onnistuu ostamaan, mystisiä ja pelottavia leluja vailla mitään suomenkielisiä käyttöohjeita ja enkunkielisetkin on vaan pintaaraapivat. Varmaan jostain liikematkalta mulkuusiasta ostetaan superhalpa hyvän näköinen setti josta ei ymmärretä mittään – joku joka onkin vain täydennyspaketti johonkin suureen tuntemattomaan kestokulutusturhakkeeseen. Kiva sitten lahjansaajan vanhempana tuumailla, että lahjakökön suuhun ei sovi katsoa ja koskahan tuon uskaltaisi viedä roskiin.

Vähän aikaa jos uhraisi näille ihmisille jotka ovat lähempiä ystäviä (eli niitä joille pitää ostaa yli 10 euron paketti), niin lahjatkin olisivat parempia puhumattakaan koko ihmissuhteesta.