skrubu

Ai niin, siitä vois kirjoittaa. Ja siitä vois kanssa kirjoittaa.

Mistä mun pitikään…? Muisti on hyvä, mutta hiukan lyhyt. Tai ehkä valikoiva. Useampikin idea oli. Ne eivät nyt materialisoidu.

Mari: Yksi.

Eilen sai lukea kuinka klassisen musiikin mp3-kauppa riemastui myynnistä.

Kaupan avaus osuu Deutsche Grammophonin mukaan ajankohtaan, jolloin monet ennakoivat klassisen musiikin suosion uutta nousua.

Eikä siitä ole kun vain kuin noin viikko, kun kerrottiin että rockin kuulijoista tuskin kasvaa klassisen suosijoita.

”Kiteytettynä voi sanoa, että klassisen musiikin suosio laskee ja yleisöt vanhenevat”, sanoo Tilastokeskuksen erikoistutkija Mirja Liikkanen.

Yleisö vanhenee. Kopiosuojaamaton musiikki myy. Lieneekö suosion lasku oikeasti kiinni yleisöstä? Tiedä häntä… (ja jos joku minulta kysyisi en syyttäisi rokkia, vaan sitä mautonta, hajutonta ja muodotonta tusinapoppia jota tulee kaikenmaailman hittimusiikkiradiokanavailta 24/7).

Minä ainakin olen viihtynyt Saksalaisen Levysoittimen musiikkikaupassa. Pidän sen no-nonsense ulkonäöstä. Se jopa tuntuisi huomaavan että olen Suomesta. Pieniä asioita, mutta juuri sellaisia jotka vaikuttavat siihen miten koen Deutsche Grammophonin brändinä: tyylikäs, konstailematon ja asiallinen. Ei se ole täydellinen verkkokauppa, mutta tarpeeksi hyvä: Se tuntuu hyvältä. Ainakin musiikin selaamisessa. Rekisteröinnissä ei ehkä niinkään (jossa kauppa mm. ei yllättäen enää tunnista/muista että olen Suomesta) ja on siellä muutakin ärsyttävää.

Olen kuitenkin sen verran kokematon klassisen suhteen, etten oikein tiedä mitä hankkia. Tietenkin tunnistan hittibiisejä esimerkiksi Vivaldilta, Mozartilta, Orffilta ja vaikka Bachilta tai Ravelilta. Jokusen hyvän hitaan vaikka Sibeliukselta tai Barberilta. Mutta on paljon jota en tunne. Enkä oikein osaa etsiäkään. DG Web shop, jos joku, tarvitsisi ehdottomasti hyvän suosittelumekanismin.

Olen tässä ihmetellyt Tiimarin uutta verkkokauppaa. En jaksanut katsoa koko palvelua läpi, mutta jo nopea silmäily sai minut ihmettelemään miten vielä vuonna 2007 voi tehdä sellaisen kauppapalvelun joka heti kättelyssä on epämyyvä.

Mitä etusivulla on? Iso fiiliskuva ja kasa linkkejä, sinne ei tuoda esille yhtään mitään ostettavaa – ei suosituksia tai muita suoria linkkejä yksittäisiin tuotteisiin (joka on hassua, sillä tiimari.fi:n etusivulla on tuotteita hintoineen… jotka eivät tietenkään ole linkkejä kauppaan).

Entäs se bannerin näköinen grafiikka joka ei ole banneri? Kai se on niin että verkkokaupassa vaan on kerta kaikkiaan oltava jotain vilkkuvaa ylälaidassa viemässä tilaa.

Etusivulla ei ole mitään houkutuksia tai sisäänheittotuotteita. Sivun paras tila on käytetty fiilistelyyn. Ihan kiva, mutta lisääkö se myyntiä? No ei tietenkään. Eli aika hintava kuva, sanoisin.

Navigaatiosta ei pääse tuotteisiin vasta kuin kolmannella klikkauksella. Tunne on tuttu: se on kuin Alkossa 80-luvulla, aikana ennen itsepalvelua. Niin on myös se, kun verkkokaupassa päätyy lopuksi jollekin monista sivuista joilla ei ole tuotteita. Ei ole, sanoi Alkon myyjä tiskin takaa ja jäi tuijottamaan että menetkös siitä kiusaamasta.

Painetussa kuvastossa tuotteisiin pääsee jo ensimmäisellä sivunkäännöllä. Miksi sen pitää olla vaikeampaa netissä?

Tämän lisäksi kaikkialle lyhyen visiittini aikana seurasi virheilmoituksen näköinen muistutus siitä, että enää ei ehdi saada pakettia jouluksi kotiin. Ihan hyvä että muistuttavat, mutta eikös sitä voisi tehdä hiukan ystävällisemmin?

Tällaisiako meillä on odotettavissa ensi vuonna 50000 kpl?

Joka kymmenes ravintola hyötynyt tupakkalaista, kertoo MTV3 (ja STT) kun taas esimerkiksi Yle ilmoittaa, että tupakointikielto pienensi ravintoloiden liikevaihtoa.

Pitääkö tässä nyt otsikoiden ohella lukea vielä jututkin jotta pääsee kärryille missä oikeasti mennään?

Nettiä, osa 2: Jengi hengaa yhä vaan netissä. Viikko sitten Vitosessa lähinnä sosiallista mediaa, nyt enemmän palvelupuolelta, ehkä – se riippu oikeastaan vastauksista. Kuvasta kiitos Kalamukin suuntaan.

1. Olisiko Suomessa hyötyä Google Newsistä ja mitä arvelet syyksi siihen ettei täällä ole sitä?
2. Puuttuuko verkosta mielestäsi jokin palvelu (tai pitäisikö jokin mielestäsi kääntää myös suomen kielelle)?
3. Jos sinulla olisi valta ja mahdollisuus, mitä yhtä verkkopalvelua muuttaisit (miksi ja miten)?
4. Onko bloggaaminen arkipäiväistynyt niin että sen suosio tulee vähentymään (niin kirjoittajien kuin lukijoiden parissa)?
5. Mikä on seuraava iso villitys netissä?

Voit vaikuttaa Vitoseen lähettämällä kysymysvinkkejä vitosvinkki (ättä) skrubu. Net. Vitonen myös RSS -syötteenä.

Näpsygalleriassa kuvakollaasi: Porcupine Tree, Helsingin jäähalissa.

Kuten jo ehdin eilen blogijoulupippaloissa mainitsemaan pienessä blogilistakeskustelussa (jossa mukana Kari, Jere ja Nikke), tajusin tässä ihan pari päivää sitten sen miksi käytän blogilistaa, enkä esimerkiksi lue kaikkia seuraamiani blogeja Netvibesin tai muun syötelukijan kautta.

Kun lukee juttuja syötelukijan kautta, saa näkyviin yhteen paikkaan paljon eri sisältöjä. Se on helppoa, nopeata ja kätevää, mutta siitä jää puuttumaan jotain.

Blogi kun ei vain ole kokoelma blogijuttuja, vaan olennaisena osana blogiin kuuluu kommentointi. Ilman kommentointia ei blogeista olisi syntynyt sosiaalista verkostoa, ne olisivat vaan olleet yksisuuntaisia kommunikointivälineitä muiden vastaavien joukossa, toitottamassa sisältöään maailmalle tarjoamatta mahdollisuutta reagointiin.

Kommentointi on näkyvää reagointia joka syntyy joko alkuperäisestä jutusta tai jostain toisesta kommentista. Se on tavallaan oma elävä entiteetti joka syntyy jutusta, mutta ei välttämättä jää elämään siitä (esimerkkinä Pinserin Harry Potter -juttu, jonka kommentointi elää aivan omaa elämäänsä). Kommentti on mauste joka tekee blogista eksoottisen.

Syötteiden kautta blogeja lukiessa kommentit jäävät pois. Ne eivät näy – ei edes niiden määrää mainita (yleensä). Kommentit luetaan vain jos lukija tuntee tarvetta kommentoida tai jos jostain syystä halutaan nimenomaan katsoa kommentit. Sen sijaan Blogilistan (tai Blogispotin) kautta kun siirtyy blogiin lukemaan juttua, saa myös olennaisena osana kokonaisuutta automaattisesti kommentit mukaan.

Syötteet, vaikka ovatkin käteviä, köyhdyttävät blogikokemusta.

Tässä vinkki Blogilistan kehtiystiimille: Älkää unohtako kommentteja, ottakaa ne mukaan seurantaan.

Kuten eilisestä keskustelusta kävi ilmi, ei kommenttien lisääminen seurantaan ole mikään yksiselitteisen helppo tehtävä (jos olisi, niin sellainen olisikin varmaan jo käytössä). Löytyykö RSS:n tai Atomin spekseistä jotain tähän käyttökelpoista? Voiko homman hoitaa jotenkin vastaavasti kuin Gravatarit? Ehkä jotain ihan muuta? Onko jollain tähän jotain hyvää ehdotusta?

Kahdet joulujuhlat. Yksi perjantaina töissä, toinen lauantaina Weeruskassa, ja molemmat jatkuivat seuraavan vuorokauden puolelle. Juhlien välissä hiukan unta, thairuokaa ja Porcupine Treen esiintyminen jäähallissa.

Perjantaista ei sen enempää. Lauantaista ehkä vähän. Harmittavasti olivat sitten päättäneet tuottaa Porcupine Treen Helsinkiin juuri samana päivänä ja samaan aikaan kun blogipikkujoulut. Päällekkäisyydessä voiton vei musiikki. Päättelin, että harvemmin esiintyvä voittaa useammin esiintyvän. Hyvä veto. Bändi veti uutta ja vanhempaa tuotantoaan todella hienosti ja tarkasti (olinko havaitsevinani Pink Floyd -tyyppistä perfektionismia?). Ehkä tämän vuoden paras konsertti, tai ainakin yksi parhaista.

Keikalta Weeruskaan kello puolta vaille puolenyön. Osa jo lähtenyt, osa juuri lähtemässä, ne jotka eivät kulmallakaan, eivät tälläkään kertaa kuluneet. Hei… mitäs kuuluu… no sitä samaa, kiva nähdä, hali hali, tissit, moi moi. Jannella listaa johon lisäisin Jere Majavan jonka tapasin ekaa kertaa kasvotusten.

Loput pikakelauksella: keskiolut, viski, valomerkki, juttua, viski, se on vaatekaappi ei vessa, valokuvauksesta, YT mainittu, oho jokos kello… taksikuitti klo 4.06.

Jaha. Pesukone lopetti juuri linkoamisen.