skrubu

Psykologi Barry Schwartz puhuu vuonna 2005 nauhoitetussa TED talkissa siitä miten vaihtoehtojen lisääntyminen vähentää onnellisuutta. Hieno esitys, kannattaa katsoa.

Schwartz kertoo, että mitä enemmän on mistä valita, sen vaikeampi on tehdä valintaa, samalla myös lisääntyy epävarmuus siitä, että tehty valinta valinta on oikea (olisinko voinut tehdä paremman valinnan?) joka puolestaan vähentää onnellisuuden tuntua.

Tästä näkökulmasta katsottuna HS.fi:n jutussa mainitun Taloustutkimuksen tutkimuksen tulokset eivät ole mitenkään yllättäviä. Televisiokanavien määrän lisääntyminen kasvattaa valintamahdollisuuksia joka vaikeuttaa valintaa ja johtaa siis siihen, että televisionkatselijat ovat onnettomampia (lisääntyisiköhän onnellisuus jos kanavien määrä vähenisi ja ohjelmien laatu paranisi, hmm…?).

No, äskettäin loppuneen vuoden televisiokeskusteluissa on myös käynyt ilmi, että katselijoiden kurjuutta on lisännyt niin uuden teknologian pakottaminen jokaiselle, kuin myös tekniset ongelmat. Samalla myös uusi teknologia on tuonut katsojille lisää valittavaa: digiboksit.

Moni miettii mikä digiboksi kannattaa valita ja mistä löytäisi tarpeelliset tiedot oikean valinnan tekemiseksi? Jos ei osaa valita, onnellisuus vähenee, etenkin kun valinta on pakko tehdä (jos siis haluaa katsoa televisiota). Eikä hankittu laite tyydytä jos jää miettimään josko se toinen digiboksi sittenkin olisi ollut parempi.

Samaa voisi kuvitella taulutelevisioiden ostajista. Merkkejä on monia ja malleja käsittämätön määrä. Laitteiden vertaaminen ei ole vain vaikeata, vaan toisinaan se on jopa täysin mahdotonta, siksi valinnan tekeminen ei ole helppoa ja samalla myös epävarmuus tehdystä valinnasta on suuri.

Mielestäni laitevalmistajat tekevät itselleen hallaa vaikeuttamalla valintaa. Ne luovat omille tuotteilleen oston esteitä. Se ei tietenkään tarkoita etteikö elektroniikka möisi, koska niin televisiot kuin digiboksit kyllä käyvät kaupaksi, mutta en voi olla ajattelematta miten paljon enemmän niitä myytäisiin jos valinta tehtäisiin helpommaksi.

Televisio ei enää ole helppo viihdekanava, iltojemme ilo, jonka ääressä voi nollata aivot, vaan siitä on tullut monien valintojen viidakko. Ehkä televisio ei aikaisemminkaan ole lisännyt onnellisuutta, mutta nyt vaikuttaisi siltä että se tekee monet nimenomaan epävarmoiksi ja samalla onnettomammiksi.

Amerikan ihmemaassa televisiokatselijoiden onnellisuutta lisää TiVo. Se on hyvin ymmärrettävää, se helpottaa valintojen tekemistä, eli suodattaa kohinaa. Meillä ei ole TiVoa, meillä on digi-tv, kohinaa ja enemmän tai vähemmän bugisia digibokseja.

En ollenkaan ihmettele sitä että moni on luopunut television katsomisesta. Ihmiset haluavat olla onnellisia. Digi-tv ei lisää onnellisuutta.

Pitäisi levätä, mutta on ihan pakko kommentoida yhtä asiaa.

Tänään odotellessani vuoroa tohtorin luo tapoin aikaa lukemalla uutisia kännykän kautta. Löysin uutisen joka kiinnosti, luin sen ja… kun lopulta pääsin kotiin, olin jo unohtanut koko asian.

Tulipa sitten sama uutinen vastaan eräässä seuraamassani blogissa. Tällä kertaa, koska en surffannut kännykällä, ajattelin etsiä lisätietoa MTV3:n tulevasta scifikanavasta. Tuohan saattaisi jopa kiinnostaa, kunhan sieltä ei tule vain (taas!) uusintoja vanhoista Star Trekeistä tai avaruusasema Alfoista, vaan jotain oikeasti mielenkiintoista.

Okei. Uutinen löytyy HS.fi:stä. Looginen paikka hakea lisätietoa on MTV3:n sivut. Tottahan tämän uutisen ilmoittaminen Maikkarilta tarkoittaa sitä että ovat valmistuneet ennakkomyyntiin tai vaikka edes ruokkimaan ihmisten tiedonhalua, niin että mahdollisimman moni saadaan koukutettua (myös niille kahdelle muulle uudelle kanavalle), jos ei heti katsojiksi niin ainakin jonkinlaiseen kiihottuneisuuden tilaan jossa asiasta keskustellaan, viedään viestiä eteenpäin.

Öh… yllättävän pitkän etsimisen jälkeen huomasin pienen, melkein näkymättömän, ilmoituksen asiasta. Klikkasin katsomaan… en löytänyt sieltä mitään lisää tietoa, mutta kyllä linkin jonka takaa voisi lukea lisää MTV3 Kanavapaketista, vaan siellä oli aivan sama teksti kuin edelliselläkin sivulla.

Ei edes kaapelioperaattorini tiedä verkkosivuillaan mitään MTV3:n uusista kanavista.

Tiedonhakuni ei tuottanut tulosta. Petyin.

Miten ihmeessä tällainen mahdollisuus WoMMiin voidaan mokata näin perusteellisesti? Kerrotaan jotain, mutta ei anneta mitään tietoa. Ei ruokita mielenkiintoa, ei koukuteta, ei houkutella, ei… ei yhtään mitään. Jätetään kuluttaja tyhjän päälle. Aika vanhanaikaista toimintaa, mielestäni.

Rupean epäilemään että tällaisen käyttäytymisen takana on armeijamme, joka opetti meitä kiirehtimään odotusta varten. Kauhealla tohinalla ja hopulla piti saada lössi ja varusteet kasarmialueelta lähimetsään odottelemaan… odottelemaan… odottelemaan… Odottelemaan jotain joka on tulossa, mutta josta rivimies ei tietenkään tiedä mitään.

Millaisen kuvan MTV3:sta tällainen antaa?

Pohdinnoissani, jotka aiheuttivat Marille päänvaivaa, oli myös toinen ulottuvuus. Vitosen kohdalla kaksi siis tarkoitti enää kahta Vitosta ennen lopetusta. Se toinen kahden ulottuvuus on luonnollinen jatke vuoden 2007 kuville: toinen blogi.

Snapshots.skrubu.net (joka löytyy myös blogilistalta) on vielä kesken, mutta tomii (kai?) kuitenkin (jotenkin). Älkää odottako päivityksiä ihan lähiaikoina, menen nimittäin nyt kuumeeni kanssa katselemaan houreunigalleriaani. God natt.

Ravintolavaunussa, 1.1.2008, klo 18.14. Matkalla Kolarista Helsinkiin. Valokuvatorstain kuvapeittohaaste.

Snapshots 2007: 367 photographs in chronological order from January 7th to December 31st. Doesn’t include every day of the year, but quite many though and some days are represented by several photos. Enjoy.

Olisihan se hienoa jos junissa olisi tarjolla langaton verkkoyhteys. Sellaisesta palvelusta saattaisi jopa olla valmis jotain pientä maksamaankin. Etenkin siis jos yhteys olisi tarpeeksi nopea ja toimintavarma (nopeampi ja varmempi kuin käyttää kännykkää modeemina). Kuka sitä nyt huonosta ja hitaasta mitään haluaisi maksaa?

Niin, tai ehkä ilmainen internet kaikille matkustajille voisi olla VR:n antamisstrategia. Se olisi se jokin joka lisäisi ihmisten motivaatiota valita juna tomumajansa ja maallisen omaisuutensa siirtämiseen paikasta toiseen.

Sen lisäksi olisi myös aivan loistavaa jos junissa olisi tarjolla enemmän mahdollisuuksia läppäreiden lataamiseen. Mitäpä sitä tekisi internetyhteydellä tietokoneen ollessa pimeänä.

Aika on ajanut varustelutason ohi. Esimerkiksi makuuvaunuissa on tasan yksi sähkörasia, joka varmaan aikana ennen kannettavia tietokoneita riitti hienosti parranajoon, mutta nykyään yhdessä makuuvaunussa saattaa hyvinkin olla tarvetta pitää useampaa tietokonetta käynnissä samaan aikaan. Siihen ei yksi pistorasia oikein riitä, etenkään kun sieltä tuleva virta ei riitä antamaan voimaa edes yhdelle läppär

Päivitys seuraavana päivänä: lisäsin kuvan.