Tekninen sumuverho

Päivän parasta viihdettä lienee Taloussanomien artikkelin, Ylen Jungner tyrmää teräväpiirron (via), aiheuttama keskustelu tai lähinnä siis rypäs monenlaisia ja usein hyvin eriäviä mielipiteitä jotka on esitetty kronologisessa järjestyksessä. Loistava kokoelma niitä jotka tietävät jotain tekniikasta, niitä jotka tietävät vielä enemmän tekniikasta ja niitä joita Jugnerin lausunto ottaa nuppiin ihan tajuttomasti.

Jugner siis lupaa Taloussanomien artikkelissa ettei YLEn lähetystekniikka tule muuttumaan ainakaan seuraavaan kahdeksaan vuoteen. Yllättävää? No ei todellakaan. Sama heppu muistaakseni on visioinut että perinteistä televisiota ei ehkä enää ole 2010-luvun lopussa. Mielestäni Jugner tuntuu olevan lausunnoissaan jokseenkin looginen.

Televisio ei mediana ole pahemmin muuttunut syntymänsä jälkeen. Teknisesti se on muuttunut. Onhan vastaanotin saanut värikuvan, stereoäänen ja litistynyt, mutta vaikka teräväpiirto tulisikin joskus, ei sekään ole kuin vain tekninen muutos joka ei vaikuta television käyttötapaan. Ainoa uusi ominaisuus joka on tullut televisioon vuosien mittaan on teksti-TV ja sekin on ollut tarjolla kohta kolmekymmentä vuotta.

Videonauhuri, yleistyessään joskus 70-luvulla, tietenkin myös vaikutti tapaan katsella televisiota, mutta se ei muuttanut itse televisiota mitenkään. Lisäosat ovat lisäosia, olivat ne sitten nauhureita, DVD-soittimia tai surround-vahvistimia.

Teräväpiirto on ollut tulossa jo 1980-luvun loppupuolelta lähtien. Silloin televisioita myytiin sellaisin argumentein kuin sadan hertsin virkistystaajuus, pimppinappi (kts. linkitetyn jutun viimeinen kappale) ja teräväpiirto. Nykyään televisioita myydään kontrastin, vasteajan ja teräväpiirron avulla. Vastaanottimia on aina myyty tekniikalla – nykymaailman mystiikalla. Sillä on helppo luoda tarpeita, lumota kuluttajat ja piilottaa vajavaisuudet.

Digitalisointi, kuten teräväpiirtokin, on vain yksi monista teknisistä uudistuksista television historiassa. Mutta vaikka tekniikka uudistuu, ei televisio muutu. Se on yhä yksisuuntainen ja tiukasti aikaan sidottu media joka ei ole muuttunut vuodesta 1955 mitenkään, vaikka ympäröivä maailma kyllä on. Televisio, nykyisellään, on jäänne kylmän sodan ajoilta.

Vaikuttaa siltä, että myös osa kuluttajista on tajunnut tämän, tai ainakin huomannut ettei televisio kiinnosta. Osa vielä keskittyy tekniikkaan, vaikka asian ydin on jossain ihan muualla. Itse kuvittelen, että keskustelu siitä mitä television pitäisi olla mediana olisi antoisampaa kuin teknisistä yksityiskohdista kiisteleminen.

6 thoughts on “Tekninen sumuverho

  1. Noh, täällä Euroopan laidalla sijaitsevassa saarivaltiossa sentään television on hiukan interaktiivisempi ja vähemmän aikaan sidottu. Tai siis on, jos on valmis ostamaan SkyTV tai muun vastaavan mustan laatikon nurkkaansa. Silloin telkkariin ilmestyy punainen taikanappi, jota käyttämällä voi vaikka osallistua äänestyksiin tai lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyys gaalan yhteydessä. Ja samalla pääsee nauttimaan On Demand ohjelmista, joista osa edellyttää lisämaksua (yleensä esim. leffat) ja osa on saatavilla vain rajoitetun ajan (esim. saippuasarjojen jaksot yleensä viikon ajan ensiesityksestä.)

    Siitä onko Suomessa jotain vastaavaa tarjolla edes rahaa vastaan, minulle ei ole minkäänlaista käryä. Ja eiväthän nämäkään mitään maailmaa mullistavia juttuja ole, mutta jotain kuitenkin.

  2. Niin… siinäpä se. Siirtyykö televisio, sellaisena kun me sen tunnemme, pois laitteesta jota me nykyään kutsumme televisioksi? Olen jo jonkin aikaa puhunut siitä että television pitäisi olla ‘vain’ näyttö, ilman mitään sen kummempia toiminnallisuuksia (höh, sellainenhan se on) ja kaiken muun olla omassa boksissa jonka käyttötarkoitus ja ominaisuudet riippuvat mikä boksi on kyseessä: esim. ohjelmatuottajan tai jälleenmyyjän oma laite, ehkä Apple TV tai MS Media Center, mahdollisesti vaikka pelikonsoli tai… niin miksei vaikka oma läppäri.

    Uskon siihen, että jonain päivänä viihdebisneksen vanhanaikaiset aluerajoitteet tulevat katoamaan ja voimme täältä Euroopan nurkastakin katsella ohjelmia on demand mistä päin palloamme vain. Silloin ainakaan televisio, sellaisena kun me sen nyt tunnemme, ei enää ole olemassa. Vaan tapahtuuko se 2020 mennessä?

  3. Onhan Suomessakin IPTV ja video on demand tarjoavia yrityksiä, esim. Maxinetti ja Welho. Kunhan ostat tarpeeksi kaistaa kotiin niin pääset näihin käsiksi.

    Eikö muuten itse Ylen Jungner liputtanut IPTVn puolesta muutama kuukausi sitten? Talosusanomien jutussa ei puhuttu näistä olleenkaan. Onkohan Jungneria pyydetty olemaan hiljaa?

  4. Mitä HD-keskusteluun tulee, niin olen ollut huomaavinani, että television ja virittimen/boksin skaalaimen laatu vaikuttaa aika merkittävästi ihmisten mielipiteisiin HD-lähetysten tarpeesta.

    Kaikki halpamallin tai muutaman vuoden vanhan lättytv:n omistavat tuttuni haikailevat HD-lähetysten perään, koska skaalattu kuva on nyt niin surkea. Uudempia ja hieman kalliimpia hankkineet ovat puolestaan varsin tyytyväisiä. Itsellänikin HD-lähetysten haikailu jäi kun ostin Sonyn 32D3000-mallin.

    Mutta onkos edelleen niin, että tv-kanavat eivät lähetä ohjelmia niin korkealla bittivirralla kuin pystyisivät? Olisiko bitraten nostamien HD-lähetyksiä ajankohtaisempi vaatimus?

  5. No höh, menipäs tuo kommenttini laitemainokseksi.

    Pointtini oli vain, että jotenkin tuntuu, että nykyisellä laitekantojen sekasotkulla ihmisten kokemus tv:n katselusta tuntuu vaihtelevan yhtä paljon kuin ihmisten kokemus tietokoneen/netinkäytöstä (yhdet valittaa roskapostia/viruksia/kaatuilua, toiset tykkää tehdä kaiken vaikeimman kautta ja kolmannet eivät innostu hyvässä saati pahassa).

  6. Niin, näyttöhän se TV loppujen lopuksi vain on, tai sitten sillä voidaan tarkoittaa perinteisten kanavien muodostomaa mediaa. Jälkimmäinen tulee kuolemaan ennemmin tai myöhemmin, kun ei se enää aikoihin ole liikuttanut joukkoja kuten joskus. Nykyään katsomme sarjamme dvd:ltä tai lataamme ne netistä, ja haemme huumorimme youtubesta ja uutisemme kanavien tai lehtien verkkosivuilta ja tyydytämme tirkistelyn tarpeemme blogeissa. Mutta sanoisin silti, että perinteisellä tv:lläkin on ainakin kymmenen vuotta elinaikaa, ellei pidempäänkin, jos se suostuu jonkinlaisiin myönnytyksiin palvelujen monipuolistamiseksi.

    On Demand-palvelut ja punainen nappi ovat ihan kiva lisä, mutta aika rajoitettuja kuitenkin ottaen huomioon mikä olisi nykytekniikalla mahdollista.

Comments are closed.