skrubu

Olin kirjoittamassa siitä millaisen kuvan olen saanut Andrew Keenistä lukemalla valtamedian toimitettuja artikkeleita kyseisestä henkilöstä. (”Ennen vanhaan kaikki oli paremmin”, ”hyvä kansalainen haluaa lukea ja tietää maailmasta eikä kirjoittaa uutisia”, ”tulevaisuus on sittenkin ammattilaisten käsissä”).

Jäin kuitenkin miettimään. Mietin yön, ja toisenkin, yli ja tajusin etten oikeastaan saanut artikkeleista mitään irti. Joten päätin viihdyttää itseäni Keenin kirjalla.

Kolmannes on nyt kuunneltu (audiokirja, Keenin itsensä lukemana) ja täytyypä sanoa, että harvemmin on vastaan tullut yhtä synkkää ja katkeraa tilitystä. Toistaiseksi Keen ei ole muuta kuin todennut kaiken olevan väärin ja haukkunut amatöörit maanrakoon. Joukossa on kyllä jokunen nasta pointti, pari hyvää oivallusta ja kasapäin todella huonoja vertauksia, mutta odotan yhä saavani jonkinlaisia ehdotuksia siihen mitä asialle voisi tehdä.

Vaikka en jaa Keenin näkökulmaa, on todella hienoa kuulla argumentointia Wikinomics/Long Tail/Web 2.0 -ajattelua vastaan. Sellainen avartaa näkökulmia ja ehkä siitä jotain jopa oppii (vaikka sen miten joku muu voi ajatella asioita).

Toinen asia jota olen miettinyt kuunnellessani Keeniä, on ajatus jota luonnostelin mutta jota en ole vienyt loppuun asti. Mietin sitä, että voisiko internetin kehitystä jollain tavalla verrata esimerkiksi jonkun tietokoneohjelman kehitykseen. Keen nimittäin toteaa ettei näppäimistö ja internetyhteys tee kenestäkään journalistia, ja tottahan se on. Vastaavaa toistettiin kun Photoshop oli niin nuori ettei layereita oltu vielä keksitty (”Ei Photoshop kenestäkään kuvankäsittelijää tee”). Samaa toistettiin myös kun taitto-ohjelmat olivat uutta kuuminta hottia (”Ei PageMaker kenestäkään taittajaa tee”). Ja tottahan sekin on.

En tiedä onko niin, mutta jotenkin tuntuu siltä, että internetissä eletään nyt samaa vaihetta kuin missä Photoshop oli silloin kun lensflare, emboss ja muut efektit olivat todella suosittuja. Efektejä efektien vuoksi koska tekniikka mahdollisti sen. Se oli uutta, erikoista ja ennen kaikkea todella monen käytettävissä. Ja niitä käytettiin. Samalla tavalla ovat blogit, web2.0 ja kaikki se joka Keenin mielestä on haukkumisen arvoista uutta, erikoista ja todella monen käytettävissä. Photoshopin osalta tilanne on rauhoittui, tai ehkä uskaltaisin sanoa normalisoitui kun ihmiset saivat tarpeekseen efekteistä. Internet sen sijaan on mielestäni yhä efektihuumassa: ihmiset eivät ole vielä saaneet tarpeekseen.

Takaisin Keeniin. Tai no, mitäpä tässä nyt oikeastaan sen enempää mielipiteitä tuulettamaan ennen kuin amatöörien kultti on tullut kitkerään loppuunsa. Aika jännittävää tavallaan: Paljastaako loput kirjasta jotain uutta ja erikoista, kertooko Keen miten jalot amatöörit saa ruotuunsa entä onko kirjassa loppuhuipennusta?

Niin, ja kannattaa lukea mitä Vaiheinen on kirjoittanut Keenistä: Pelon kasvot.

Nettiapu: Vaikka moni 58–69 -vuotiaista käyttääkin nettiä päivittäin, merkittävä osa ei käytä internetiä koskaan. Tutkimuksen mukaan viidennes senioreista tuntee jäävänsä tietoyhteiskunnan ulkopuolelle.

Welho järjestää yhdessä Helsingin kaupunginkirjaston ja Enter ry:n kanssa 14.4.2008 alkaen Helsingin kirjastoissa senioreille suunnattuja ilmaisia internet-kursseja.

Disclaimer: Kyllä, työnantajani on mukana tukemassa tätä projektia, joten tämä on häpeilemätöntä oman hännän nostamista :)

En ollut Mediapäivillä.

Yritin saada kuvaa tapahtumasta valtamedian verkkopalveluiden avulla. Palveluiden omilla hauilla – etsiessäni termein mediapäivät tai mediapäivillä – löytyi seuraavaa (en rekisteröitynyt mihinkään, etsin vapaata tietoa, enkä käynyt kaikissa palveluissa vaan vain niissä jotka tuli mieleen: ne joissa oletin olevan jotain).

HS.fi:stä löytyi lähinnä Vanhasta, Andrew Keeniä mutta myös pari muuta artikkelia. Taloussanomista ei mitään. ITviikolta ei mitään. Digitodaystä ei mitään.

Talentumin emosaitilta etsien ei löytynyt mitään, mutta Markkinointi&Mainonta tarjoaa Andrew Keeniä sekä paria artikkelia viime vuodelta. Tietoviikossa ei mitään. MikroPC:ssä ei mitään.

YLEltä ei löydy yhtään mitään Mediapäivistä. Eikä Kauppalehdestä vaikka Alma Media oli mukana sponssaamassa tapahtumaa.

Tämähän on kuin Hectorin biisistä (maanantai ei mittään, tiistai ei mittään…).

(Hakusanalla Keen löytyi joistain kyllä jotain sisältöä. Vaan kun Keen ymmärtääkseni ei ollut koko Mediapäivät en laske sitä mukaan.)

Googlella etsien löytyy Mediapäivien Vanhasta tabloidilehdiltä, MTV3:lta, Keskisuomalaiselta, Aamulehdeltä, Kalevalta ja aika monelta muulta. Andrew Keenistä, Mediapäivien tähdestä, löytyy jokunen juttu (myös niiltä valtamedian verkkopalveluilta joiden omat haut eivät tuottaneet tulosta).

Entä tuo ääretön lauma konekirjoittavia apinoita, jollaisiksi Markkinointi&Mainonnan mukaan Mediapäivien tähti Andrew Keen kutsui niitä ihmisiä jotka aktiivisesti käyttävät internettiä kommunikaatiokanavana? Mitä se tuotti Mediapäiviltä?

Monipuolista ja reaaliaikaista raportointia (jota oli mukava seurata, kiitos kaikille jotka olivat aktiivisia). Paljon muutakin kuin Vanhasta ja Keeniä.

Tässä tapauksessa sanoisin, että apinalauma voitti Keenin ihannoimat ammattilaiset 6-0.

To know more about why styles are disabled on this website visit the Annual CSS Naked Day website for more information.

We don’t see things as they are, we see them as we are.
–
Anaïs Nin

(via)

Joskus sen jälkeen kun olin löytänyt Doodlen ajattelin, että olisi hienoa jos Suomessa olisi palvelu jossa olisi pieniä hyödyllisiä ohjelmia kerättynä yhteen paikkaan. Olisi esimerkiksi kalenteri jolla saisi kutsuttua jengiä kasaan tiettynä ajankohtana ja ohjelma jolla voisi jakaa esim. yhdessä järjestettyjen juhlien kustannukset kaikkien kesken. Kivointa tietenkin olisi jos nuo pienet ohjelmat toimisivat yhdessä. Voisi sitten vaikka automaattisesti lisätä kokoon kutsutun jengin rahanjakoryhmään.

Siinä sitten asiaa kevyesti ajatellessan ilmestyi verkkoon Sumpli ja äskettäin julkiseksi muuttunut Scred. Juuri sellaista tavaraa jota olin ajatellut.

Koska selvästikin ajatukseni ohjaavat tätä maailmaa (todiste: Volvo julkaisi ratinlämmittimen hiukan sen jälkeen kun olin ajatellut kyseistä ideaa), keskityn nyt ajattelemaan Sumplin ja Scredin toimimaan yhdessä.

Käytän kännykän muistiinpano-ohjelmaa lähinnä omana ostoslistanani (maitoa, leipää, kahvia… peruskamaa). Mutta toisinaan naputtelen muistiin muita asioita joita haluan muistaa. Unohdan kuitenkin usein palata katselemaan muistiinpanojani. Ei mitenkään tehokasta, mutta sitä hauskempaa kun joskus jään tutkimaan mitä kaikkea olen naputellut kännykkään.

Nyt löysin jokusen nettiosoitteen: Progressiivisen musiikin nettiradion Pariisista (morow.com) ja matkailijoiden globaalin yhteisön (couchsurfing.com) sekä Espanjalaisen ravintolaketjun (elraco.com).

Yhteen muistiinpanoon olin naputellut ”Cool Sheiks Slammin (?)”. Kuulin kerran baarissa biisin joka kuulosti hyvältä (sellaista ei tapahdu usein). Yritin bongata juottolan soittojärjestelmän ruudulta mikä soi, mutta en näköjään onnistunut, sillä se mitä kuulin oli jotain ihan muuta – rauhallista ja ranskalaisen oloista. Delete.

Muistiinpanoista löytyy myös bändejä ja levyjä: ostoslista levykaupassa käyntiä varten. Vähän hintoja Barcelonan reissulta (16-vuotias Lagavulin maksoi Andorrassa n. 40 eur, El Corte Inglésissä Barcelonassa semmoiset 70 ja sikäläisellä lentokentällä 59, joka on sama hinta kuin Alkossa). Jokunen irtoidea joita voi käyttää joskus hyväkseen, ja jotain pientä television hankintaan liittyvää.

Ja olihan siellä sitten vielä otsikko ”Hevoset marssivat teurastusolojen parantamiseksi”. Muistan, nähdessäni tuon, jääneeni miettimään, että jos hevoset oikeasti omasta tahdostaan marssisivat mielenosoituksessa kuvittelisin niiden vastustavan teurastusta ylipäänsä, eivätkä vain hevostelisi teuraskuljetusten inhimillistämisestä.

Hevosista puheenollen (via).