skrubu

Vänder in på hemgatan. Kvällen är lugn, solig och vacker, det är en torsdag i slutet av maj. Under hundra meter till ytterdörren, sista stumpen av kvällens länk.

Jag är inte speciellt observant på vad som händer runt omkring mig, lyssnar på en mycket intressant bok. Audioböcker är kul. Bra för länkar.

Cirka tio meter från ytterdörren noterar jag något på trottoaren. En liten grej, precis framför mig. En vante? Vad är det månne, hinner jag tänka innan sanningen går upp för mig. Gaarrgh! Inte är det en vante, det är en måsunge! Nej, två måsungar! Med det samma dyker en av föräldrarna mot mig bakifrån. Skriiiii…. skriiiiiiii! Adrenalinrush. Pulsen tredubblas på en bråkdelssekund. Jag vänder om illa kvickt, lägger benen på ryggen och rusar runt hörnet till bakgården och tar mig in via dörren där.

Måsarna ställer till med trubbel för mig vartannat år, tydligen.

Lukiessani Tietokoneen juttua Belgian lehdet vaativat Googlelta 53 miljoonaa, jäin ajattelemaan TechCrunchin juttua Old Media Still Needs to Get Over its Control Issues.

Syököhän Google oikeasti lehtien mainostuloja, vai laskeeko mainostulot (joista osa näyttäisi tulevan myös Googlen mainoksista) muusta syystä ja, koska ihmisellä on tarve rationalisoida, on päätetty, että syynä on sama taho jota on jo aikasemminkin syytetty ja tehdään se mitä ollaan aikaseminkin tehty: mennään rosikseen? En tiedä. Luulisi kuitenkin, että tutkimalla lehtisaittien analytiikkatietoja saataisiin esille aika pajonkin faktaa.

Digitodayn blogikisan voittajat julki. Onneksi olkoon voittajille!

Kun miettii bloggaamista, jonka syvin olemus – mielestäni – kumpuaa kansan suurista ja syvistä riveistä sekä avoimen ja kontrolloimattoman internetin mahdollisuuksista, oli tavallaan mielenkiintoista katsoa videoita palkintojenjakotilaisuudesta Sanomatalosta, lukkojen takaa. Siitä huolimatta, sen enempää asiaa analysoimatta, olen ehkä hiukan yllättynyt siitä miten vähän Digitodayn blogikisasta ja/tai sen voittajista on blogeissa kirjoiteltu.

On tavallinen arkipäivä. Maapallo pyörii radallaan.

Tänään kuulin uuden termin joka on samaa karmeata kaliberia kuin visuaalinen ulkonäkö ja puolikaari.

Makustelkaa seuraavaa: sisällön kontentti.

Aaaargh!

Siinä minä olin. Töissä. Koneen ääressä, kuten usein olen. Pikaviestittelin sivusormin tutun kanssa. Olivat bonganneet myynnissä olevan kämpän meikäläisen kotikadulta, melkeinpä vastapäätä omaani. Kallis, kuten usein ovat nykyään, mutta muuten oikein mukavan oloinen.

Vaihdeltiin siinä kommentteja asunosta kun yllättäen ruudulle popsahti ”oletko nähnyt koskaan pulun raiskaavan kuollutta lajitoveriaan”. Vastasin etten muista nähneeni.

tuttu: minä näin viime viikolla ja voin kertoa ettei sitä heti unohda
pni: hämentävää, luulisi että ne aika fleguja
tuttu: niin
tuttu: no se toinen oli
pni: niinpä varmaan, ja syystä
tuttu: no, en sano enää mitään

Liittyi kuulemma asuntokeskusteluun, oli tapahtunut naapurustossani. Vaarallista aluetta tämä.

Olen kahdesti huomannut reagoivani valtamedian hassunhauskaan villitykseen lisätä otsikoihin kehote (esim. ”katso kuvat”).

Ensimmäinen tapaus sattui joskus pimeän vuodenajan aikaan Kampin ulkopuolella. Kävelin Narinkan yli kohti kauppakeskusta. Kampin elämää suurempi videoruutu pimeni hetkeksi: ruudulla näytettävä uutinen vaihtui. En muista mikä juttu ilmestyi häikäisevän valovoimaisesti ruudulle, mutta muistan, että otsikon perässä luki ”katso video”.

YLEn uutinen kauppakeskuksen seinällä kehottaa katsomaan videota, tarjoamatta kuitenkaan siihen mahdollisuutta. Hulluutta! Tai no, ehkei hulluutta, vaan hölmöä oikeastaan. Kaksisuuntaiseen kanavaan räätälöity sisältö kun ei sellaisenaan oikein aina toimi yksisuuntaisessa. Se on vähän samaa kuin se, että näköradion ohjelmia ei sellaisenaan voi jaella perinteisen radion kautta.

Toinen tapaus sattui tänään kun silmäilin ampparit.comin tarjontaa. Näin otsikon mutta en nähnyt kehotetta, reagoin siis kehotteen puutteeseen. Otsikossa luki ”Jenni Dahlman-Räikkönen nauraa raskaushuhuille” ja minä odotin näkeväni sen lopussa ” – kuuntele nauru”.

besserblogger, kertoo miten asiat oikeasti ovat.
blogeologi, blogeja tutkiva kirjoittaja.
blogiatri, toisia blogin pitäjiä mielenterveydellisistä näkökulmista analysoiva kirjoittaja.
bloginaristi, laatublogeja nauttiva henkilö.
blogineuvos, arvostettu blogiyhteisön jäsen joka vaikuttaa myös blogipiirien ulkopuolella.
blogioija, toisten blogeja lainaava kirjoittaja.
blogipoliisi, puritaani, joka vinkuu aina kun joku käyttää bloggaamiseen liittyen väärää terminologiaa.
blogisti, ryhmäblogin vähiten sisältöä tuottava henkilö (vrt. statisti).
blogittelija, kirjoittaja jolla on pakkomielle luokitella kaikki.
blogkvisti, epämiellyttävä kirjoittaja (vrt. mulkvisti).
blogodööri, blogeilla hyvin tienaava kirjoittaja (ei pidä sekoittaa blogöörin).
blogologi, kirjoittava käyttäytmis- ja tunnetutkija.
blogonomi, eräänlainen konsultti.
blogostelija, useamman blogin omaava mutta harvoin niihin kirjoittava henkilö joka elvistelee blogeillaan saadakseen pesää.
blogottaja, kirjoittaja joka elää ja hengittää blogeja yrittäen saada kaikki ei bloggaavat tutut ja tuntemattomat pitämään omaa blogia (monista tulee blogottajan blogisteja)
blogööri, [andrewkeenismi] kaiken väärin tekevä kirjoittaja joka täyttää internetin turhanpäiväisellä sisällöllä (vrt. amatööri).
bloogikko, analyyttinen ja ajatteleva kirjoittaja.

(inspis)

Kiitos lisäyksistä: Mari(nadi) Koo & erkka.

Ajauduin eilen taas jankuttamaan asiasta. Se ei jätä mieltäni rauhaan. Ja sillä aikaa kun Jaiku piti minut itsensä ulottumattomissa (tai joku muu piti minut Jaikun ulottomattomissa), kävin muualla.

Wikipedian lista ismeistä sisältää monia ismejä. On despotismi, rasisimi, terrorismi, seksismi, hedomismi, egoismi, eskapismi, fatalismi, kommunismi, ateismi, katpitalismi, absurdismi, avantgardismi, impressionismi, alkoholismi, nihilismi, nepotismi, opportunismi, konservatismi, altruismi, heroismi, pasifismi, behaviorismi, individualismi, liberalismi, mystismi, naivismi…

Mutta yksi on joukosta poissa: journalismi. Ruotsinkielisessä versiossa journalismi on mainittu, mutta siitä ei ole olemassa artikkelia (suomeksi on).

Koska viimeksi en saanut vastauksia kysmykseeni, kysyn nyt: mitä journalismi ei ole? Jos vaikka negaation kautta löytyisi jotain tarttumapintaa. Anybody?