skrubu

Juteltiin blogikommentoinnista. Totesin, että keskustelu tuntuu usein siirtyvän Jaikuun. Olimme ymmärtääkseni samaa mieltä siitä, että blogikeskustelujen seuranta on yhä lastenkengissä.

Juttuja voi seurata, mutta kommentointa ei yhtä helposti. Siis relevantteja keskusteluja, sellaisia joihin on itse osallistunut. Ne jää usein unholaan. Ja vaikka joskus muistaisikin käydä katsomassa onko keskustelu jatkunut, ei se hitautensa vuoksi jaksa oikein aina kiinnostaa.

Laitoin asentaen tähän blogiin mahdollisuuden saada muistutuksen meileitse jos joku kommentoi sellaista keskustelua johon olet osallistunut. Rasti ruutuun ja sen pitäisi toimia. Jos ei toimi, ilmoitelkaa.

Jäin ihmettelemään pesunestepurtilon etiketissä olevaa tekstiä. Just washed feeling, siinä sanotaan. Mitäköhän sekin tarkoittaa? Sitä, että kyseisellä aineella pestessä on juuripestyssä pyykissä juuripestyn tuntu vai sitä, että siinä on vain tuntu, ilman sen kummempaa tehoa?

Vielä hämmentävämpää on kaupungilla näkyvät maustetun veden mainokset. Niissä sanotaan, että kyseessä on hauska vesi. Öh? Hauskaa vettä?

Voihyväisäsentään.

Kokeilin Firefox 3 rc 1:stä. Se on nopea ja tuntuu hyvältä. Pehmeämpi vieritys kuin vanhassa. Mäkkiversion ulkonäkö on makukysymys, itseäni se ei haittaa niin kauan kun voin tehdä sen minkä haluan. Ja siinäpä se miksi en ottanut tuota vielä selaimekseni: en saanut del.icio.us -linkkejäni toimimaan FF3:ssa. Mutta tiedänpä nyt, että sieltä on tulossa jotain oikein hyvää. Toivottavasti tulee nopeasti, koska meikäläisen del.icio.us on jotenkin sekaisin nyt myös Firefox 2:ssa.

Ja sitten vielä vähän korvikkeesta, tai korvikkeen seuraamisesta. Netvibes oli pitkään suosimani syötelukija, työkalu tiedon seurantaan. Kun sitten huomasin lukevani yhä enenevässä määrin syötteitä myös kännykällä, en oikein ollut tyytyväinen työkaluni mobiiliversioon. Olihan se kevyt, aika nopea ja silleen, mutta… no, sitä ei oikein ole optimoitu järkevästi.

Siirryin testimielessä NewsGatoriin. Sinänsä mukava palvelu. Syötteet pysyvät (ainakin periaatteessa) synkassa: tietää mitä on lukenut ja mitä ei, lukisi syötteet niin koti- kuin työkoneelta tai vaikka kännykästä. Kännykässä syötteitä luetaan omalla ohjelmalla, mutta se on hyvin hidas ja raskaanoloinen ohjelma. Ja olen huomannut, että synkkaus ei aina oikein toimi ja joskus tilaamani syötteet eivät toimi tai niistä tulee yllättäen kansioita(?!). Eli vaikka NewsGator (sekä NetNewsWire ja NewsGator Go!) periaatteessa on ookoo, on siinä todella mystisiä bugeja. Ei kiva.

Niinpä nyt kun päädyin seuraamaan blogilistan korviketta siirryin samalla testaamaan Google Readeria. Syy tähän oli Googlen tarjoama uusi käyttöliittymä iPhonelle. Ei siksi, että minulla iPhonea olisi vaan siksi, että tuo uusi liittymä toimi hyvin myös N95:n selaimella. Se on ehkä paras syötelukutyökalu kännykkää varten. Tuntuu siltä, että jään seuraamaan syötteitäni Google Readerin kautta. Ainakin toistaiseksi.

Ja tässä vielä muuten kehitysvinkki Blogilistalle. Jos helpotatte ihmisten poistumista kuin myös liittymistä listalle tarjoamalla suosikkien importointia ja eksportointia OPML-muodossa (kuten suurin osa syötelukijoista jo tekee), teette myös itsellenne suuren palveluksen.

Enpä muista, että olisin koskaan omistanut modernia leivänpaahdinta. Pitkään käytin opiskeluaikoinani joltain pohjanmaalaiselta kirpparilta löytämääni vanhaa (1930 tai 40 -luvulta, ehkä) täysin manuaalista laitetta, joka kyllä oli tehokas (vaikkakin paahtoi leivän vain yhdeltä puolelta) mutta hiukan epävarman tuntuinen. Siinä ei ollut katkaisijaa eikä termostaattia ja sitä oli hiukan hankala käsitellä kuumana. Hienon näköinen se kyllä oli. Päätin kuitenkin erota siitä jonkun muuton yhteydessä.

Vähän aikaa sitten vaihdoin osan verotettavasta tulostani sellaiseen laitteeseen että. Jämäkämpi kuin edellinen, kuitenkin perin manuaalinen: siinä on ajastin (tyyppiä mekaaninen tikittävä munakello) mutta leivän laskemisen ja nostamisen saa tehdä omin pikku nörttikätösin.

Se tuntuu ja näyttää hyvältä, ja kaiken lisäksi toimii kuin junan vessa. Miksi siis paholainen? Siksi, että kun sille antaa pikkusormen se vie koko ruoansulatusjärjestelmän: siinä voi tehdä lämpimiä voileipiä – paahtaa sämpylät juustoineen ja kinkkuineen. Eikä sinappikaan ole pahitteeksi. Eikä juuri mikään muukaan joka mukaan mahtuu. Aivan liian hyvää. Ja kun ei enää jaksa kahta leipää kerrallaan, voi laitteesta napsauttaa toisen paahtoreiän pois päältä ja käräyttää vain yhden, kuvitellen säästävänsä sähköä samalla.

Tässähän joutuu ihan rappiolle. Ja se on punaisen paholaisen syytä. Aivan loistava laite.

Jos M&M:ssä kirjoitettaisiin lehdistä, niin siellä varmaan kirjoitettaisiin näin:

Lehden valintaan vaikuttaa kyselyn mukaan eniten aihepiiri. Tärkeimmiksi valintakriteereiksi ilmoitettiin harrastukseen liittyvä aihealue, työhön liittyvä aihealue, lehden asiantuntevuus ja kirjoittajan henkilö.

Mutta ei siellä lehdistä, vaan sisäsiittoisuudesta (?).

Tästä Sinfest sarjakuvastripistä tuli jostain syystä mieleen lapsipornosuodatuksen tehottomuus (varmaan siksi että…).

Kävin läpi Blogilistalla olevat suosikkini ja kokosin niistä kansiollisen syötteitä syötelukijaani. Nimesin kansion Blogilistan korvikkeeksi. Ainakin toistaiseksi.

Miksi? Muutosvastarintaa? Ei toki.

Olen seurannut blogeja Blogilistan, ja sitä ennen Päivän pamauksen, kautta pidempään kuin mitä olen itse pitänyt blogia. Kun olin vuonna 2003 RE:n Big One tuomaristossa puhuin lämpimästi Blogilistan puolesta Paras ei-kaupallinen kategoriassa, niin paljon pidin sitä hyvänä. Kollegani tuomaristossa eivät lämmenneet. Ja vaikka pitkään olenkin seurannut useita lähteitä syötteiden kautta, kasvoi Blogilistasta tapa: Se oli se paikka josta löytyi kotimaiset blogit.

Ja vaikka tämä uudistettu nyt hiukan on tökkinyt, olen kuitenkin sitä käyttänyt. Onhan se harmittanut kun palvelun uudistaminen on tehnyt blogien seuraamisen vähemmän joustavaksi sekä hitaammaksi kuin ennen ja jouduin jopa poistamaan blogini sivupalkista seuraamieni blogien listan, kun uuden Blogilistan suosikkisyöte on täysin käyttökelvoton. Mutta sen verran on tullut itsekin vuosien mittaan tehtyä verkkosivuja, etteivät pienet vastoinkäymiset jaksa lannistaa. Ehkä se on sitkeyttä. Ehkä laiskuutta. Vanhoista tavoista on hankala päästä eroon.

Se mikä sitten inspiroi minut käsityönä siirtämään suosikkini yksi kerrallaan syötelukijaan oli kaikki ne ilmoitukset jotka luin blogeista, että poistuvat Blogilistalta. Linkitän ButtUglyyn jossa Janne selittää selvästi mistä tämä häipyminen johtuu (ja Kari tekee mieh.. jorunal… no, hyvän työn listatessaan linkkejä asiasta kirjoittaviin). Mitenkäs minulle tulee tuosta mieleen case Lukijoiden kuvat?

Synkkäähän se on kun jengi lähtee. Vaikka onhan se ihan ymmärrettävää.

Sitä minä kuitenkin ihmettelen miten länsinaapurissa Aftonbladet ei harrasta tuollaista lakiteksteilyä omistamallaan paikallisella blogilistalla. Ehkä ne ovat avomielisempiä siellä, onhan niillä Google News ja kaikki.

Lisäsin Feedburnerissa skrubu.netin ja kuvablogin syötteet Creative Commonsin alaisiksi, ja heitinpä sen tuohon sivupalkkiinkin vielä (inpsiraationa Merten). Jaella, jakaa ja kopioida siis saa mutta ei kaupalliseen käyttöön eikä muuttaa tahikka muunnella. Niin ja lähdekin on mainittava.

Vaikka siirrynkin nyt seuraamaan blogjeja syötelukijalla, en kuitenkaan (ihan) vielä poista blogejani Blogilistalta. Jään jännityksellä seuraamaan miten tässä käy. Jos vaikka muuttaisivat käyttöehtoja, tai antaisivat jossain jonkun virallisen selityksen (kuten: ”ei me muuten, mutta lakiosaston virallisessa memossa luki että oli pakko”). Vaikka mitäpä sitä nyt tuommoista lakitekstiä selittämään.

Kuten ei varmaan tätäkään (kohdan 4.7 lopusta):

Käyttäjällä ei ole oikeutta muodostaa Palvelusta tai sen osasta uutta palvelua.
–
Blogilista.fi/käyttöehdot

Eli tuossa hyvin modernisti, aitoon Web 2.0-henkeen kielletään tekemästä mashuppia jossa Blogilista olisi osana. Kieltääkö tuo muuten myös suosikkisyötteen näyttämisen omassa blogissa?

Sivuhuomiona on mainittava, että jään kaipaamaan suuresti joitakin blogeja jotka eivät tarjoa syötettä. Omasta suosikkilistasta löysin yksitoista sellaista. Toisaalta osaa en jää kaipaamaan.

Ehkä oikeastaan oli hyvä käydä läpi koko suosikkilista ja karsia sieltä osa pois (ja kyllä minä niitä syötteettömiäkin vielä seuraan – niitä hyviä niistä).

Blommor åt alla mammor.