skrubu

Youtube: Quantum of Solace Trailer. Vauhdikasta menoa, mutta eipä juuri muuta tuosta saa irti. Silti, onha se nähtävä, edellinen oli kyllä hyvä, ehkä parhampia pitkään aikaan.

Siinä missä jotkut firmat mokaavat, toiset loistavat.

Isäni täytti 70. Paikalla oli pienen sukumme lähes kaikki. Nuorin hiukan alle kouluiän, vanhin yli isäni iän. Tällainen ikäjakauma tarkoittaa sitä, että osalla on verkkoyhteys ja toisilla ei. Siksipä kaikki kuvat jotka jaoin Dropboxin kautta eivät tietenkään löytäneet perille koko suvulle (täysin odotettavaa). Osalle oli siis tilattava paperikuvia.

Tarjontaa kuvapalveluista verkossa on yllin kyllin. Kilpailu alalla näyttäisi olevan aika kovaa, kaikilla on lähes identtiset tuotteet ja asiakkaan näkökulmasta tämä tarkoittaa lähinnä halvimman hinnan löytämistä. Tietenkin paperikuvien laatukin vaikuttaa asiaan, mutta useimmin tiedonetsinnässä vastaantulleiden firmojen kuvanlaatu vaikuttaisi lukemani perusteella olevan hyvä.

Päätin tilata kuvat Fastlabista, sillä en ole sitä aikaisemmin kokeillut. Se, että tilauksen voi hoitaa erillisellä ohjelmalla (OS X ja Windows) oli tässä tapauksessa mukava lisä, sillä en olisi jaksnut klikata yli 60 kertaa ”add image”-nappia jossain verkkokäyttöliittymässä. Drag and drop rulaa.

Tilattuani kuvat, sain tilausvahvistuksen meiliin ja se ohjasi minut Fastlabin tilausseurantaan. Vasta siinä vaiheessa huomasin, että firma tarjoaa ensitilaajille tarjouksena 40 ilmaista kuvaa! Löin itseäni otsaan ja otsa punottaen lähetin viestin Fastlabin asiakaspalveluun kertoen heille mokastani ja kysymyksen siitä josko vielä jälkikäteen voisi jotenkin päästä osalliseksi heidän tarjouksestaan. En kuitenkaan ollut erityisen toiveikas asian suhteen.

Fastlabin asiakaspalvelulta tuli vastaus heti seuraavana päivänä. Heidän tarjouksensa koski 10×15 cm kuvia ja minä olin tilannut omani 11×15 koossa. Mutta, ja tämä tuli todellisena yllätyksenä, sanoivat tekevänsä poikkeuksen ja antavansa kaikesta huolimatta tutustumistarjouksen mukaisen alennuksen. Aivan loistavaa. Vastasin kiitoksella ja toivotin hyvät jatkot. Fastlabin aspa vastasi siihenkin. Mainiota.

Tilausseurannan mukaan kuvat postitettiin heti tilausteon jälkeisenä päivänä ja ovat täällä varmaan heti ensi viikon alussa. Jos kuvien laatu on mieleeni niin täytyy tunnustaa, että tulen käyttämään Fastlabia uudestaan. Sen verran jäi hyvä mieli asiakaspalvelustaan.

Päivitys: Kuvat tulivat tänään 2.7.2008. Ei mitenkään erikoisen fast, mutta laatu oli ihan hyvä.

Olen yrittänyt keksiä mistä kesäkuun alun, tarkemmin sanottuna kesäkuun 4. ja 5. pvä, ryntäys katsomaan kuviani Flickrissä voisi johtua.

Mutta syytä tähän yllättävään suosioon, joka ei näyttäisi olevan kohdistunut mihinkään tiettyyn kuvaan, en ole kuitenkaan onnistunut ratkaisemaan.

Pohdiskelevan liftarin 100 tuntematonta oli mielenkiintoista seurattavaa. Nyt vastaavan paketin alussa (neljäs kuva julkaistu tätä kirjoittaessani) on Kadriks syn på saker, yksi seuraamistani länsinaapurin blogeista.

Lounaalla juttelimme siitä miten tällä hetkellä tuntuu kaikenlaisia rajoitus- ja seurantatoimenpiteitä olevan menossa, siis koskien nettiä. Jäin miettimään asiaa.

Täällä meillä on lapsipornon suodatuksen nimissä salainen (salamyhkäinen?) kieltolista, jota on kovasti kritisoitu. Suodatuksen toimivuus on kyseenalainen sillä se ei estä lapsipornon levitystä vaan vain piilottaa sen näkyvistä: kukkahattufiltteri. Samalla myös salamyhkäisyys kieltolistasta aiheuttaa mahdollisuuden sen väärinkäytt… , korjaan: laajentamiseen niin, että kriittiset mielipiteet voidaan vahingossa piilottaa tai miksi ei vaikka Thaimaalaisen prinsessavainaan muistosivut sulkea näkyvistä. Suuren Pahan nimissä voi agendalle tuoda ihan toisia asioita. Eikö kukaan ajattele lapsia?

Länsinaapurissa astuu voimaan laki joka sallii kaiken maan läpi liikkuvan internetliikenteen urkkimisen. Meidän poliitikot eivät ole pahemmin asiasta älähtäneet, mutta esimerkiksi Tanskan parlamentti tuohtui siitä että sen tietoliikenne on Ruotsissa vapaata riistaa. Mitäpä meillä nyt niin tärkeitä asioita internetin kautta, etteikö sitä saisi naapurit urkkia.

Ranskassa, internetveron ohella, pykätään kovaa vauhtia pystyyn ’kolmen hudin’ -lakia, jolla yritetään saada vertaisverkkojen laittomat tiedostojaot kuriin. IFPI ymmärrettävästi taputtaa karvaisia käsiään ja hihkuu onnesta. Levy-yhtiöthän ovat jo pitkään pitäneet piratismia nykyisten ongelmiensa ytimenä ja raahanneet joksus jopa syyttömiä oikeuden eteen. Nyt ameriikan ihmemaassa halutaan bisneksen nimissä muuttaa koko ”syytön kunnes toisin todistetaan” -järjestelmää:

Levy-yhtiöiden etua ajavan Motion Picture Association of American MPAAn asianajaja ehdotti, että piratismista voisi saada tuomion ilman suoria todisteita, sillä niitä on vaikea hankkia.
–
Levy-yhtiöiden asianajaja ehdottaa: piratismista tuomio ilman suoria todisteita (Digitoday)

Ja sitten on tietenkin vielä tämä aivopieru jonka kavala löyhkä tulee leijumaan yllämme vielä pitkään:

Tarvitsemme laatutakeita, pitää tuoda ilmi, kuka kirjoittaa ja miksi.
–
Europarlamentaarikko Marianne Mikko (HS.fi)

Mitä helvettiä? Lupa mielipiteiden esittämiseen?

Kuka määrittelee meppi Mikon kuolleena syntyneen bastardi-idean mukaisen ns. ”laadun” (joka ymmärtääkseni on hyvinkin subjektiivinen asia) ja kuka sitä seuraa? Entä miten määritellään blogi? Koskeeko lupa myös kuvien julkaisemista? Miten Jaiku? Pitääkö samalla muuten itsekustannekirjoihin ja -lehtiin tuoda sama rajoitus? Missä vaiheessa bloggaajien on pidettävä otsanauhaa tai ommeltava takkiin merkki jotta nämä mielipiteitä ilmaisevat yksilöt voi helposti tunnistaa toreilla ja turuilla?

Onko jossain luettu Andrew Keenin tekstejä ja uskottu hänen näkemyksensä olevan totta? Kirjoittaisin tähän paljon kirosanoja jos näkisin sen olevan jotenkin hyödyllistä. Mihin maailma on menossa? Ja miksi? Mistä näitä, tavallaan hyvin pelottavia, ideoita oikein sikiää? Monta pientä muutosta johtaa lopuksi johonkin isoon, jota ei aluksi edes huomaa kun se on vaivihkaa hiipinyt ohjaamaan meitä.

Onko kyseessä on paniikkireaktio? Siinä missä netti muuttaa kuluttamisen ja tuottamisen hierarkioita, muuttaa se myös vallan hierarkioita. Ne joilla valta, poliittinen ja/tai kaupallinen, on perustunut kontrolliin ja rajoituksiin ovat kauhuissaan kun yllättäen käy ilmi, että tavalliset ihmiset voivat saada aikaan suuria asioita, vaikuttaa kontrolloimattoman kanavan kautta. Kuristusote lipsuu.

Olemmeko tilanteessa jossa vallitsee molemminpuolinen luottamuspula (onko luottamus koskaan ollutkaan kaksisuuntaista?)? Ehkä se on ymmärryksen puutetta? Ehkä kukaan ei vaan hahmota kokonaisuutta ja se johtaa irralisiin toimenpiteisiin joista ei ole toivottua hyötyä? Mene ja tiedä.

Itseäni kuitenkin ahdistaa hiukan.

Sananvapauden rajoittaminen, ihmisten leimaaminen ja uhkakuvien maalaaminen ei mielestäni ole oikea tapa. Se kun ei rauhoita tilannetta vaan aiheuttaa entistä voimakkaampia vastareaktioita (kuvittele tähän esimerkki maailmanhistoriasta).

I didn’t really like that place, it was too… Finnish.
–
Joku tyyppi joka puhui englantia

Stadikasta puhuivat.

Idag har man då följt med hur fel det kan gå.

Nu, när case restaurang Lehtovaara sakteligen efter tre år blivit glömt, upprepas motsvarande. Denna gång är det restaurangen Nuevo Latino i Helsingfors som med sin okunnighet om hur saker kan eskalera på nätet har fått mera publicitet än de (antagligen) förväntat.

Mikko Eerola med sällskap åt på restaurangen och sin vana trogen skrev han om det på eat.fi. Maten ansågs god (fyra poäng av fem) men för dyr (2/5 poäng), dessutom var sällskapet missnöjd med servicen (2/5 poäng). Senare kommenterade Eerola restaurangen på Jaiku-kanalen #eatfi.

Tydligen var detta inte i restaurangens smak och de bara inte skickade ett hotmejl till Eerola (som han publicerade), utan också kontaktade Eerolas frus arbetsplats om saken.

Inte helt oförväntat har saken skapat en hel del skriverier i Jaiku och de finska bloggarna. Även tidingar har skrivit om saken (Ilta-Sanomat, hs.fi) och åtminstone Radio Helsinki har nappat på incidenten.

Och med eskaleringen av uppståndelsen (som hämtat en hel del badwill för restaurangen och vilket skulle ha kunna undvikas med lite förståelse om hur saker och ting på nätet fungerar) samlas det en hel del kommentarer i skriverierna. Inte minst på Eerolas egna blogg, där någon anonym person skrivit bland annat: ”Dö, satans pisshuvud”. I kommentarerna undrar vissa om det är krögaren själv som valt att skända Eerola anonymt.

Om yttrandefriheten stör förtagsamheten, kan man göra det till en lagfråga.
–
Pertti Cestoni (restaurang Nuevo Latino) i Digitoday

Det kommer att vara riktigt spännande att följa med hur det intressanta fallet Nuevo Latino vs. Eerola kommer att utvecklas. För de som vill läsa en noggrannare utredning om saken (på finska) gör väl i att läsa hur Erkka summerat dagens händelser. De som preferar engelska kan klicka sig antingen till ButtUgly och/eller nettiapina.fi.

Siitä on puoli vuotta kun viimeinen Vitonen julkaistiin täällä. Niissä oli aina kuva. Kahden vuoden ajan. Joka viikko. Osa kuvista tuli ystävällisesti muilta, osan tuotin itse. Opin bongaamaan numero viitosia niinkin hyvin, että näin niitä kaikkialla. Näen niitä vieläkin, vaikka en edes yritä. Viimeksi jonkun kebab-paikan ikkunassa. Iso punainen femma. Milloinkohan viisi on taas vain viisi, eikä Viisi?