Olin juuri kärsinyt yli kolmen tunnin shoppaushelvetin Kluuvista Kamppiin hakiessani mahdottomuutta: valkoisia farkkuja minun koossani. Joitain asioita ei vain kerta kaikkiaan ole olemassa. Kuitenkaan mikään housuhelvetin neljännessä piirissä kokemani ei päässyt samaan tasoon kuin shoppausillan päätteeksi erään kenkäkaupan palvelu.
Ajattelin housujen ohella hankkia myös uudet kengät. Kokeilin joitain pareja. Olin jo päättänyt mitkä otan, kun bongasin toiset, jotka olivat enemmän sitä mitä hain. Asiakaspalvelijoista yksi viihtyi aivan jossain muualla, palvelemassa naisasiakasta, joten talsin kassalle, toisen luo, kysymään, että löytyisikö kengistä minun kokoani.
Kassan takana nuori nainen katsoi koneelta tietoa ja sanoi: kyllä, näistä on tullut meille lähetys.
Pienen hiljaisuuden jälkeen, kysyin: niin? Niin, nuori nainen jatkoi, niitä on varastossa, ja hiljeni taas, kuin olisi olisi mielestään antanut tyhjentävän vastuksen.
Hiljaisuus kesti hetken aikaa, kunnes kysyin jotta saisiko niitä kenkiä jotenkin sieltä varastosta?
Kello on jo paljon eikä kukaan nyt jaksa käydä varastossa, kuulin tiskin takaa vastauksena.
Olin juuri siis kävellyt neljättä tuntia ympäri kaupunkia iso elin otsassa. Ja tämä henkilö tiskin takana ilmoitti, ettei kukaan jaksa palvella. Okei, ymmärrän toki, että kello oli kymmentä vaille sulkemisaika, mutta kamoon hei… ei sitä tarvitse olla idiootti. Jestas sentään. Jaksa!
Kun tajusin, ettei rahani kiinnosta, käännyin ympäri ja lähdin kävelemään kohti ulko-ovea. Tiskin takaa nainen huuteli perääni, että josko he jotain ja jotain huomenna ja jotain sekä jotain. Vastasin että jos teitä ei kiinnosta, ei minuakaan. Ja olin kadulla. Ja minua otti päähän todella paljon. Todella. Paljon.
Nythän kyse ei oikeastaan siis ole kyse siitä, ettei kukaan jaksanut raahata laiskaa olemustaan varastoon hiukan ennen sulkemisaikaa, vaan siitä, että se sanottiin ääneen. Kaikki me joskus emme jaksa, se on inhimillistä, mutta vain idiootit kertovat sen asiakkaalle päin naamaa.
Kyllähän minä tiesin, että kauppa oli sulkemassa – minähän ehdin jo jossain vaiheessa kuvitelemaan, että kauppa oli jo sulkenut, sen verran siellä oli hiljaista – mutta en tiennyt, että haluamani kengät olivat varastossa. En olisi edes halunnut tietää sitä. Nyt kuitenkin myyjän laiskuuden tunnustus aiheutti minussa ärtymystä siihen pisteeseen, että ne toiset kengät joita katselin, ja jotka olisin ihan hyvin voinut ostaa, jäivät kauppaan. Samalla asiakaspalvelija myös piti huolen siitä, etten tule siinä kaupassa käymään vähään aikaan.
Totuus on hyvä asia, mutta kello 20.50 kenkäkaupassa kannattaa miettiä minkä totuuden suustaan päästää. Olisi ollut aivan yhtä totta sanoa, että nyt ei ole minun kokoani saatavilla (joka olisi ollut totta, koska paikalla ei ollut yhtäkään asiakaspalvelijaa joka olisi jaksanut tuoda tuotetta kaupan puolelle): olisin ollut tyytyväinen ja vaihtanut osan verotettavasta tulostani kenkäpariin.
On todella idioottimaista asiakaspalvelijalta on sanoa asiakkaalle, ettei jaksa. Se on idioottimaista niin kello 20.50 kuin 9.15 tai 12.28.
Kuin kohtalon ivaa, kun google-mainos ilmoittaa, että voit tilata uudet kengät suoraan varastos… ei kun kuvastosta… Tapauksesi osoittaa niin tyypillistä suomalaista asiakaspal… ei kai sitä palveluksi voi kutsua.
Ei valkoisia farkkuja, ei.
Valkoiset farkut eivät ole ongelma. Muistaakseni hinta on noin 150€.
Mutta tuo kenkäliike… Missä se on että tiedän karttaa.
Lauri: Ei muuten, mutta nyt olis ollut tarve.
Petja: Koska tarpeeni on hyvinkin spesifinen, en ajatellut ihan tuollaista summaa tällä kertaa housuihin panostaa, mutta kerro toki mistä saisi, jos vaikka tulevaisuutta varten.
Kenkäliikkeen sijainti… tuota, sattuneesta syystä en oikein voi sitä paljastaa. Keskustassa se kuitenkin on.
Kerro vielä kaupan nimi. Ei tästä verkkovalittamisesta muuten ole mitään hyötyä.
Kerron vaatekaupasta (yksi kaupoista johon eksyin etsimään valkoista) jossa asiakaspalvelija ohjattuaan minut sovituskoppiin katosi paikalta kokonaan. Siinä kun sitten ihmettelin mihin neiti katosi, sain toiselta myyjältä kuulla, että ensimmäisen työaika oli loppunut. Varokaa tippuvia hanskoja.
Niin, ja kerron toisestakin vaatekaupasta jossa ultratylisistyneen näköinen teini (kesätyö?) karkotti minut jääräpäisellä imuroinnilla. Olin selvästikin hänen tiellään.
Mahtavaa! Kivasti kerrottu juttu ja saat kyllä myötätuntoni. Ite olisin vielä tehnyt valituksen managerille.
Yritin pistää privana, mutta…
Minulta saa melkein mitä vaan.
Privaa otetaan vastaan gmail.com osoitteessa jossa @-merkkiä edeltää skrubu.
Minulle kävi Helsingissä aika samantyyppinen juttu. Menin sisareni ja mieheni kanssa keskustassa sijaitsevaan Nilson nimiseen jalkinepuotiin. Valitsin hyllystä haluamani kengät ja pyysin kassaa antamaan ne minun koossani. Myyjä pureskeli kynsiään ja oli täysin haluton, ei edes vastannut selvästi. Kysyessäni uudestaan, että saako niitä kokeilla, sain epäselvän vastauksen että kestää pienen hetken.
Sisareni oli viimeisillään raskaana ja etsi vapaata tuolia, mieheni kuka ei puhu suomea alkoi ihmetellä ajankulua ja siinä me seisoimme keskellä kauppaa ja odotimme. Tyttö vain jatkoi kynsien syömistään ja jutteli kollegansa kanssa.
Alkoi lievästi sanottuna vituttamaan. Jäivät kengät ostamatta ja en mene enää ikinä Nilson kauppaan.
Minä olin aikeissa kuvata Nilsonilla kengät blogiani varten, kertoakseni että ne olivat sillä hetkellä ainoat etiketin mukaan tumman puvun kanssa sopivat kengät Stadissa.
Myyjä alkaa riidellä mun kanssa, siitä saako kaupassa kuvata.
Hän kertoo että opiskelevansa lakia. Sanon että hieno juttu, toivottavasti siellä päiväkodissa opiskellaan myös käytöstapoja ja niin sitten hän voi isona päästä ihan oikeaan yliopistoon opiskelemaan ihan oikeaita lakeja, ennen kuin löin häntä journalistiliitolla, huvioikeudenneuvos Kemppisellä ja naapurin Arskalla.
Turun kihlakunnan poliisilaitos kirjoittaa verkkosivullaan 3.11.2008 valokuvaamisesta kaupassa näin:
Nykyisen tulkinnan mukaan mm. kauppa katsotaan julkiseksi alueeksi, jonne kaikilla on vapaa pääsy. Julkisella paikalla kuvaaminen on sallittua eikä sitä voi kieltää.
Olen itse ollut asiakaspalvelu alalla kaupassa myyjänä ja siis suoraan sanottuna mua vitutti monet kerrat kun asiakas tulee kauppaan 5 vaille ennen sulkelmis aikaa ja kuvittelee että ne hänen rahat on just sillon se mitä kauppa tarvii välttääkseen konkurssin. Jos kaupassa on hiljasta sillon kun ollaan lähellä sulkemisaikaa niin se tarkottaa sitä että valtaväestö on tajunnut että asiansa voi hoitaa ennen sulkemisaikaa… Myyjällä ois voinut olla parempi asenne ja jos se asenne siinä just sua eniten pänni ni sitten ymmärrän mutta koittakaa ihmiset ymmärtää että ei sekään oo aina kivaa et siellä on sitten joku ihminen aina viivyttelemässä että kotiin pääsee vasta joskus 45 minuuttiakin sen jälkeen kun työvuoro on jo loppu. En mä ymmärrä mistä ihmiset saa sen kuvan että myyjät on 9 € tuntipalkalla jotain henkilökohtasia piikoja ajasta riippumatta. Asiakas ehkä kuvittelee että onko se nyt sitten niin kamalaa kun hänellä menee vartin yli sulkemisajan asiointi… ei se sen yhden kerran olekaan niin kamalaa mutta kun siellä saa olla joka ilta odottamassa että joku suvaitsisi lähteä jo ulos. Siinä sitten monen myyjän ja kassan ja ties kenen ilta menemiset joustaa aina sen asiakkaan tarpeen mukaan. Jos joku edes joskus viitsis pahotella että on siellä niin myöhään….
Ent. asiakaspalvelija: Kuvaamassani tapahtumassa minua pänni eniten se, että asiakaspalvelija ei osannut pitää jaksamisen puutettaan omana tietona vaan otti ja plöräytti sen suoraan asiakkaan kasvoille.