Kristallipallo

Kyyristyn pimeässä huoneessa kristallipallon ylle. Liikutan käsiäni hitaasti pallon pinnan tuntumassa kuitenkaan koskematta tähän maagiseen ja mystiseen supertyökaluun. Dramaattiset tummat pilvet kasaantuvat taivaalle ja ukkonen jyrähtää… jostain kuuluu urkumusiikkia (olenkohan nähnyt liikaa Simpsoneiden Halloween-spesiaaleja?).

– Minä näen, sanon kähisevällä äänellä…

Syvä tuijotus hekuvaan kristallipalloon paljastaa, että netti elää omaa elämäänsä. Sitä on vaikea tai mahdotonta kontrolloida ja sillä on oma kulttuurinsa – se on kuin oma maa, valtio tai maailma – mutta se on olemassa vain siksi, että ihminen on olemassa. Ei netti tule katoamaan, hajoamaan, kaatumaan (asiasta tarkemmin informatiivisemmin englanniksi: NXTcomm08: Breaking the Internet [Telephone Online]) tai tuhoutumaan ennen kuin ihmiset katoavat, mutta muuttumaan netti kyllä tulee. Muutosta on kuitenkin mahdoton ennustaa. Arvauksia voi tehdä, mutta menneisyys ei ole luotettava merkki tulevasta. Netti on sillä tavalla sukua pörssille.

Kristallipallo kertoo, että bisneksen kuihtuminen yhä kasvavan datamäärän alle on hyvin epätodennäköistä. Jos internet jostain syystä näyttäisi tukkeutuvan kaikesta videomateriaalista ja muusta ‘rikkaasta’ sisällöstä, saisivat uhkakuvat isojen firmojen isojen tuottojen vähenemisestä todella isot pyörät pyörimään ja yllättäen hommalle tehtäisiin jotain. Internet on kerta kaikkiaan liian arvokas investointi jotta siihen resursseja panostaneet antaisivat sen kaatua siksi, että tekniikka ei tämän päivän ymmärryksellä venyisi tulevaisuuden tarpeisiin. Mutta vasta kun uhka on tarpeeksi todellinen, siihen reagoidaan.

Kaikkea voi tapahtua. Harva osasi ennustaa Googlea tulevaksi, puhelinkoppeja katoavaksi tai internettiä nykymuodossa keksittäväksi ennen kuin se jo oli tapahtunut. Kukapa olisi kuvitellut vuonna 1990, että olisi täysin arkipäiväistä pitää puhelinta mukana kaikkialla, tai surffata sellaisella netissä.

Siristän silmiäni ja näen kristallipallossa tumman muukalaisen. Se on klassisen uhkakuva, tai mahdollisuus: muutos nykyiseen.

Entä jos internet ei hajoa tai kaadu? Mitä jos videot ja ‘rikas’ sisältö ei tukikaan kaapeleita ja servereitä? Jos tapahtuukin jotain ihan muuta, jotain päinvastaista?

Mitä jos ihmiset kaikkoavat netistä, sellaisena kun me sen tunnemme. Kyllästyneenä siihen, että vallanpitäjät rajoittavat kuka saa tehdä mitäkin. Siihen, että kansallisen turvallisuuden nimissä yksityisyyden rajoista on tehty epäselvät? Että netin käyttäjät numeroidaan? Että isot firmat saavat täydelliset tiedot siitä mitä videota kukin on jollain saitilla katsonut?

Mitä jos internet kuihtuu? Verkkokaupat kaatuvat yksi toisensa jälkeen. Netistä elantonsa saavat joutuvat etsimään uusia töitä. Liikenne netissä vähenee. Facebook, Youtube ja muut tämän päivän kovat sanat muuttuvat kummituskaupungeiksi. Ihmiset siirtyvät jonnekin muualle, johonkin vaihtoehtoiseen. Internet, sellaisena kun me sen nyt tunnemme, lakkaa olemasta.

– Minä näen, sanon kirkkaalla äänellä ja sytytän kattolampun. Höh, on helppo synkistellä. Ja se on kivaa.

One thought on “Kristallipallo

  1. Niin. Synkistely on joskus kivaa ja jopa hyödyllistä. Oma veikkaukseni on sellainen, että teknologiset asiat eivät muodosta internetille lopulta merkittävää uhkaa. Todennäköisesti teknologiasta löytyy myös ratkaisuja muualta tuleviin ongelmiin.

    Ihmisten toimintaan vaikuttavat uhkakuvat ovat enemmänkin luonteeltaan poliittisia tai taloudellisia. Ruotsi FRA-laki on hyvä esimerkki siitä, miten väärät päätökset saattavat vaikuttaa toimintaan. Yritykset ja yksityiset alkavat varomaan palveluita ja tietojen käsittelyä tietyissä verkon osissa.

    Ratkaiseva kysymys on se, onko internetille vaihtoehtoja? Todennäköisesti ei, jolloin on keksittävä muita keinoja kehityksen jatkamiseksi poliittisen tukahduttamisesta riippumatta.

Comments are closed.