Pränikkää pukkaa

pränikkäKyse ei ole siitä ettenkö arvostaisi, arvostanhan minä, vaan koska en ole erilaisten präniköiden ja ketjukirjemäisten blogijuttujen iso ystävä, en ole saanut aikaiseksi kiittää täällä saamastani tunnustuksesta. Iso kiitos Mika ja Benrope. Nyt pitäisi sitten listata sen seitsemän blogia jotka ovat pränikän arvoisia. Mietin.

Kerron tässä miettiessäni jutun.

Joskus aikanaan – tiedättekö: silloin kun minä olin nuori :) – joku taho (en muista millään, että kuka) harrasti arpojen lähettämistä ihmisille. Tällainen kirjekuori tuli luukusta pyytämättä ja sisälsi viiden arvan ohella selityksen siitä miten piti toimia. Olikohan se nyt niin, että arvat piti myydä (tai ostaa itse) ja sitten jotenkin tilittää rahat takaisin sille joka arvat oli lähettänyt, jos arpoja jäi yli niin ne pyydettiin myös lähettämään takaisin. Päävoittona oli aina jotain messevää, ja muutenkin voittoja luvattiin aika paljon (kuten arvonnoissa useasti on).

Vanhempani, jotka olivat hyvin rehellistä väkeä (ja ovat vieläkin), tällaisen kirjeen saapuessa seurasivat annettuja ohjeita sen kummemmin niitä kyseenalaistamatta. Eivät koskaan myyneet arpoja, mutta laittoivat ne asialliset kirjekuoreen ja lähettivät takaisin (liekö siinä itse joutunut maksamaan palautuskirjeen postimerkin?).

Mistä lie rekisteristä repivät ihmisten osoitteita, mutta jossain vaiheessa itsellenikin rupesi tulemaan näitä kirjeitä (lähetettiinköhän niitä vain täysikäisille?). En oikein tajunnut miksi joku voi noin vain lähettää minulle jotain myytäväksi. Päätin olla kokeilla josko se, etten tee mitään aiheuttaa jotain hälyä jossain. No ei se tietenkään mitään aiheuttanut.

Siitä päivästä lähtien opin olemaan skeptinen tuollaisten asioiden suhteen. Ja en vaan skeptinen. Muistan hyvin kuinka äitini hiukan järkyttyi kun jotenkin kävi ilmi, etten lähetä arpoja takaisin. Ja järkytys oli vielä suurempi kun sitten kerroin avaavani arvat. Jos joku lähettää minulle pyytämättäni arpoja ei se tarkoita, että minä olisi jotenkin suoraan pakotettu tekemään asialla mitään, sanoin ja jatkoin, avaan arvat (ne olivat paperisia): jos sieltä löytyy kunnon voitto, silloin voin maksaa vaikka kaikista viidestä arvasta ja vaatia palkintoa itselleni. Yhdessäkään arvassa ei koskaan ollut voittoa.

Sitten jossain vaiheessa arpakirjeiden tulo loppui. En tiedä jäikö joku taho kiinni huijauksesta jossain vai eikö homma enää kannattanut. Samapa tuo, hyvä vaan että loppui.

Sain bloigpränikän ja joudun siis hommiin.

Seitsemän blogia? Tässä lista joka on sekoitelma Google Readerini trendilistalla esiintyviä ja Stetson-Harrison -menetelmän mukaan valittuja blogeja jotka tässä esitetään käänteisessä aakkosjärjestyksessä verkko-osoitteen mukaan:

Oindex kehitysblogi
Kasa
Rupuranta
Vaiheinen
Pintaliitoblogi
Medium gray
Lavonardo

Mitäköhän sitten tekisi?

Päivitys (pari tuntia myöhemmin): Voisin oikeastaan lisätä listalle vielä kahdeksannen blogin. Se on monen kirjoittajan hyvin tiuhaan päivittyvä blogi digialasta.

Päivitys (n. vuorokausi myöhemmin): Kiitos Janne.

9 thoughts on “Pränikkää pukkaa

  1. Heips!
    Minun briljanttipostaukseni kommenteissa Tarmo Toikanen esitti yhden tulkinnan näiden kiertolätkien taustoista. Moista en olisi itse koskaan tullut ajatelleeksi! (johtuu varmaan siitä, ettei minun olisi ikinä tulut mieleen lisätä lätkää sivulleni muulla menetelmällä, kuin sillä, jolla muutenkin kuvat lisään!)

  2. Sun äitis: Joo, onhan se niin kuin Toikanen kirjoittaa, tai niin se voi olla. Siksipä minä, jos kyseessä on joku lähde johon en luota, nykyään aina kopioin kuvan itselleni.

  3. Oho, mulla oli jäänyt Tarmon nimestä yksi k pois, piti olla Toikkanen.

    Mutta oikeastaan kyllä palasin sitä varten, että unohtui kokonaan kommentoida noita arpoja. Meillekin tuli niitä. Ja meilläkin reagoitiin just samalla tavalla! Tai siis yritettiin reagoida. Tarkoitus kyllä oli palauttaa ne just niin kuin oli käsketty. Mutta sitten ne ehtivät hukkua jonnekin turvalliseen paikkaan, ennen palauttamista. Sitten tuli kauhea ahdistus ja hätä. Mitä tästä nyt seuraa, kun ei kykene todistamaan, ettei ole avannut arpoja? Joutuukohan joka tapauksessa maksamaan? Ainakin joutuu häpeämään.

    Sitä minä vain ihmettelen, millä ihmeen oikeudella ne arpafirmat tulivat kutsumatta ihmisten koteihin aiheuttamaan turhaa huolta ja häpeää!

    (tykkäsin kovasti arpatarinastasi ja sen mahdollisesta liittymisestä käsiteltävänä olleeseen aiheeseen)

  4. Arpafirmat olivat sen ajan spammaajia: sillä itsemääritetyllä ja toteutetulla oikeudella ne tuli luukusta.

  5. Medium Gray:n toimituksen edustajan muodossa kiitän saamastamme huomionosoituksesta. Reagoimme asiaan asian vaatimalla tavalla palauttamme taas sivilisaation piiriin.

Comments are closed.