Määrä ja nautinto

Älkää toki ymmärtäkö tätä väärin. Mielestäni Helsingin Jäätelötehtaan sitruunajäätelö on todella hyvää ja tuotteen hinta on mielestäni kohdallaan. Eikä se, ettei tötterön päälle kasattu jäätelö ole pallo (kuten hinnasto väittää) haittaa esteettistä silmääni ollenkaan. Se on niin hyvää, että ne harvat kerrat (kerran pari vuodessa) kun ostan jäätelön (kuten tällaisina lämpiminä kesäpäivinä) suosin ehdottomasti kyseistä mukavan keltaista sitruunajäätelöä.

Mutta.

Mielestäni tämä ns. pallo (kts. kuva) on nautinnon kannalta aivan liian iso. Jo ennen kuin on saanut ostoksena maksettua, valuu tötterön laitaa pitkin sulaa jäätelöä. Joten kun tötterön ottaa käteensä on jo osa nautinnosta pilalla kun on jäätelöä käsissä. Yltiöpäisen valumisen estämiseksi on kiireesti käytävä jäätelömassan kimppuun ja nuoltava sulanein osa pois. Jäätelömöykyn muodosta johtuen piilee tässä suuri vaara saada keltaisia läikkiä paidalle, eikä sellainen ole omiaan lisäämään nautintoa. Eikä myöskään kiire ole nautinnollista.

Voisin tietenkin ostaa jäätelöni muovikupissa, mutta se ei suinkaan lisää nautintoa ja siitä tulee turhaa roskaa. Klassinen vohveli on se minkä minä haluan.

Määrän ja nautinnon välinen suhde on hyvin delikaatti (ja tietenkin myös todella subjektiivinen). Ei likaa eikä liian vähän, vaan sopivasti. Vertaan janoon: Janoiselle tippa vettä ei ole nautinto, tynnyrillinen vettä on aivan liikaa, mutta lasi tai kaksi on nautinnollista, ehkä jopa taivaallista.

Pääsisiköhän hätäisyydestä ja sottaisuudesta jos saisi ostettua puoleen hintaan puolikkaan pallon? Pitääpä kysyä seuraavan kerran kun tekee mieli jäätelöä.

***

Kas, avauduin samasta asiasta noin vuosi sitten lokala.orgissa kun mokasin ostamalla kaksi palloa (onneksi en sentään ostanut kolmea palloa [huomatkaa epänautinnolliset jäätelötipat kuvassa olevan miehen hanskalla]).

8 thoughts on “Määrä ja nautinto

  1. Puhut asiaa. Helsingin jäätelötehtaan jäätelöissä on vielä se lisäongelma, että ne ovat niin kirkkaan värisiä, että niiden aiheuttamat tahrat vaatteissa erottuvat erittäin hyvin.

    Mielestäni Ben & Jerry’sin kaksipalloisessa jäätelössä on aivan sama valumisongelma. (Joku tietysti voisi kysyä, miksi pitää ottaa kaksipalloinen annos, mutta mielestäni kaksi makua on optimaalinen määrä makuvaihtelua jäätelötötterössä.)

  2. Forumissa on Helsingin Jäätelötehtaan myymälä, jossa tekevät mistä tahansa mausta pehmisversion. Se pitää tosin nauttia muovikupista. Sitruuna on toden totta verraton. Rommikrokantti varsin ok, mutta appelsiini aivan liian esanssinen.

    Benin ja Jerryn kolmipalloinen oli liikaa hellepäivänä. Iso osa herkusta löytyi paidalta, housuilta ja laukulta. Kädet jäivät tahmeiksi. Mutta hyvää se oli.

  3. Minä puolestani ostin Stockalla siinä hissien vieressä olevasta jäätelötiskistä eräänä päivänä jäätelöä kaksi palloa. Kun huomasin, että jädestäni oli tulossa valtavan kokoinen, pyysin ystävällisesti myyjää lopettamaan toisen pallon kasaamisen kesken. Sain siis juuri pyytämäni kokoisen annoksen, joka ei minusta maksanut juuri mitään. Ehkä sinunkin pni pitää next time hillitä jätskimyyjän kekoamisintoa ;).

  4. saukkis: Hyvä pointti. Mutta maksoiko jätskiannoksesi kuitenkin yhtä paljon kuin se jonka myyjä oli aikonut tehdä? Maksoitko jäätelöstä jota et halunnut/saanut? Jos näin on, niin emme ole voiton puolella asiakkaina (hinta/laatu/määrä -suhde ei ole kohdallaan).

  5. Henri: Kiitos linkistä, tuota juttua en olekaan huomannut. Itselleni pallojen koon kasvu ei kuitenkaan ole voitto, vaan nautinnon pieneneminen.

    Voisiko jädetuutista maksaa painon mukaan (vrt. irtokarkit)? Liian hidasta? Liikaa liikkuvia osia?

  6. pni: Oikeastaan määrittelin itse annokseni hinnan, sillä olinhan alunperin hyväksynyt jätskitiskin antaman hinnan kahdelle pallolle. Annetun hinnan annoskoko oli mielestäni liian suuri.

    Toimin myös seisovassa pöydässä samalla tavalla. Minulle on ennakolta annettu kiinteä hinta, jonka hyväksyn. Syön (tai ainakin otan) sen, minkä haluan.

Comments are closed.