Nainen seisoo bussipysäkillä bussin lähestyessä pysäkkiä. Naisen asento on jotenkin outo. On kun hänen jalat haluaisivat olla tietä päin, mutta pää on kääntyneenä täysin toiseen suuntaan. Pysäkin vieressä olevassa näyteikkunassa on koruja. Näen bussin kyydistä naisen takaraivon kun hän seisoo keskittyneesti katsomassa koruja ikkunan läpi.
Keskittyminen kuuntelemaani kirjaan herpaantuu hetkeksi. Tavallaan tekisi mieli ilmoittaa naiselle, että bussi on juuri ohittamassa hänet. Toisaalta ymmärrän hyvin, että en voi tehdä asialle mitään. Näyteikkuna on mukavan lämpimästi valaistu ja erottuu edukseen kadun kosteasta synkkyydestä. Naisen oikeasta kädestä roikkuu tumma kassi.
Pysäkillä, jolla nainen seisoo, ei pysähdy kuin juuri tämä ainoa bussi jossa istun, nyt katsellen jo hiukan taaksepäin naista joka seisoo yhä katsomassa näyteikkunassa tarjolla olevia koruja. Mutta tällä kertaa bussi ei pysähdy.
Kääntäessäni pääni takaisin bussin menosuuntaan huomaan miettiväni, en vaan sitä josko nainen oikeasti seisoi pysäkillä odottamassa bussia mutta jäi sen kyydistä koska oli lumoutunut näyteikkunan antimista vai oliko hän pysähtynyt ikkunan ääreen outoon asentoon kulkiessaan siitä ohi ilman sen kummempaa tarvetta bussikyydille, vaan myös sitä oliko jompikumpi vaihtoehto toista todennäköisempi siitä näkökulmasta, että minä istun pysäkin ohittavassa bussissa.
Seuraavaksi pitänee ottaa kuunteluun joku kirja joka ei käsittele sattumaa todennäkyöisyyttä ja sattumanvaraisuutta.
